kootut epäonnistumiset

Juhannus tuli ja meni. Vietettiin sitä myrskytuulessa katkovien sähköjen parissa. Ihan kivaa oli, syötiin hyvin ja saunottiin. Myrskyn mukana tuli vaan taas toivottoman vähän sitä toivottua sadetta. Tein juhannusta varten juustoja, juhannusaamuna todettiin että juustot oli kadonneet. Eppu siihen sitten totesi että ne oli niin hyviä että hän söi kaikki. Kiva, ei me muut oltais haluttukaan.

Kasvimaa nääntyy, heinä ei kasva ja se sama virsi kuin kaikilla muillakin.

Vuohet pääsi kasvimaalle, ei taideta saada juurikaan kurpitsaa eikä avomaankurkkua. Se mitä kuumuus, polttava aurinko ja repivä tuuli ei ole tappanut, vuohet kyllä tappoi.

Kanalassa vieraili kettu, nyt on yksi kukko vähemmän. Taitaa olla sama kettu joka viime syksynä kävi ankkoja hätyyttämässä.

Hanhet kasvaa ihan silmissä, harmittavasti yksi on käyttäytynyt vähän arvaamattomasti. Mä hippasen vastustin tätä hanhihommaa juurikin siksi että ajattelin jotta ne olisi vihaisia. Toivottavasti sillä yhdellä on vaan joku teinivaihe.

Meillä on kolme pakastinta, kaksi arkkusellaista ja keittiössä sellainen pienempi kaappimalli, siinä on tosi kivat nappulat. Ne kivat nappulat on peitetty jesarilla. Äkkiäkös näppärät pikkusormet vilahtaa ja repii teippiä raolleen ja painaa napista. Teippi tietysti takaisin paikoilleen ettei heti jää kiinni. Huomasin kun sulamisvedet valuivat kyökinlattialle. Siellä oli ne he-ma-pat ja jotain maitoja, ne ei nyt juurikaan harmita. Siellä oli myös kania, jokunen kukko ja ihan hitokseen paljon ankanfileitä. Olen viettänyt tänään päiväni keittiössä, vaikka suurin osa lihoista oli vielä kohmeisia, päätin kuitenkin ylittää itseni ja kypsentää ne ettei menis haaskuulle. Tänään on ollut hyvin vaatimattomasti 29 mittarissa, ulkona, sisällä 27. Päivän kun hehkuttaa haudutuspataa, uunia ja hellaa, tekee mieli kantaa sänky ulos. Luvattu rankkasade on ainoa mikä estää kyseisen hankkeen.

Kasvihuone ei onneksi kärsi kuivuudesta eikä tuulesta. Ihmettelin kun sieltä lykkää yhtä sun toista suunnittelematonta. Tomaatin ympäriltä, alta ja päältä puskee salaattia, papuja, herneitä ja jotain toistaiseksi tuntematonta. Lähestyin sitten taas lapsia asian tiimoilta, olivat tehneet omia kylvöjään sinne.

Meillä on yhdessä hevoskarsinassa muutama (meidän parhaat tottakai) lihakaniemo, niiltä oli poikaset vieroitettu ja nyt ne olivat odottelemassa uusia astutuksia. Maanantaina aamulla talliin mennessäni havaitsin ilokseni jättäneeni illalla karsinan oven vähän raolleen. Tallin ovi tietysti auki. Yllättäen neljästä kanista neljä oli karanneet. Niitä on turha huudella. Istuin puolipäivää ikkunassa kytiksellä.. Kani tulee tallin ovelle ihmettelemään ja vanhin lapsi on valmiina tennarit jalassa kiitämään sulkemaan tallin ovea, kanin saa näppärästi sulutettua talliin sisään ja kiinni. Tämä toimi kolmesti. Neljäs loikkii tallin ympärillä ja nauraa mulle. Lapsi on vieläkin vähän happamana kun päivä meni juostessa.

Kyllähän se taas vastustaa. Onneksi jotain positiivistakin on aina vastapainona ettei ala kerrostaloon muutto liikaa houkuttaa.

Tein vaihteeksi perunapiirakoita ja yllätyin itsekin kuinka onnettoman helppoja ja nopeita ne on tehdä. Keitettyjen pottujen jämätkään ei mene tulevaisuudessa eläimille.

Lehmät on kilttejä ja kivoja ja lypsikki tuottaa maitoa just passelin määrään meidän tarpeisiin. Vasikka Hulina-Heluna hengailee enimmäkseen vapaana pihalla. Tosin se kerää melkoisesti kärpäsiä, mutta silti se on maailman herttaisin pikkulehmä.

eiköhän se taas tästä. Tämä viikko nyt vaan sattui olemaan poikkeuksellisen katastrofaalinen.