Suurimmat tämän vuoden suunnitelmat ja toiveet liittyvät eläimiin. Tavoite on saada syksyllä mahdollisimman paljon lihaa pakkaseen. Kania, ankkaa, kalkkunaa ja ne ylijäämä kukot.
Kanit ovat tuottaneet positiivisen yllätyksen, eli ovat tuottaneen varsin pätevästi kohtuullisen kokoisia poikueita ja hoitaneet poikaset hyvin. Kasvu on tasaista ja poikaskuolleisuus hämmentävän pientä. Meillä on nyt varsin hyvät emokanit ja hirmuisen hyvä tuuri. Jos nyt ei kuolo korjaa koko porukkaa, talvella saadaan riittämiin kania pöytään.
Ankkoja haudotettiin pitkin kevättä hautomakoneella. Näiden kanssa ei tullut mitään yllätyksiä. Samalla kaavalla mennään kuin viime vuonna. Keväällä tehdään reilusti ankantipuja kesäksi kasvamaan. Loppukesästä tehdään aina jotain pientä vaihtokauppaa, hankitaan uusia uroksia ettei mene kanta turhan sisäsiittoiseksi. Ankkoja on Pekingejä ja risteytyksiä, siirrymme koko ajan enempi noiden pekingien suuntaan, niissä kun on enemmän syötävää. Syksyllä sitten jätetään muutamia hyviä siitosryhmiä ja loput laitetaan pakkaseen. Ankkoja oli viime kesänä kasvamassa nelisenkymmentä ja niistä suunnilleen puolet päätyi ruokapöytään, kettu kävi ikävästi verottamassa ankkakantaa ja ehti muutaman niistä viedä. Istuttiin vuorotellen muutama yö kytiksellä mutta repolainen sai väistettyä väijytyksen. Pahoin pelkään että kettu yrittää tänäkin vuonna samaan ruokapöytään.. Ankkarouvista pari on sellaisia jotka hautovat itsekin, toisella oli viime kesänä pesässä pari munaa, pikkuauto ja my little pony. Toinen hautoi jättipoikueen minkä se yritti ensitöikseen hukuttaa, saatiin haavilla pelastettua onneksi puolikuolleet tiput. Ihan näiden kahden daamin varaan ei uskalleta ankkojen haudontaa jättää.
Kalkkunat taas on ihan oma lukunsa. Paistinkiilto silmissä kiiluen niitä hemmotellaan ja hoivaillaan. Syötetään herkut ja paijaillaan. Joka ikinen vuosi tulos on surkea, muutama tipu vuodessa. Niistäkin kahdesta yleensä toinen on jotenkin surkeuksien surkeus ja kuolee omaan mahdottomuuteensa. Ei päästä kyllästymään kalkkunan syöntiin. Koska nämä meidän kalkkunat ovat ihan omilla luvuillaan kaikkien suurten epäonnistumisten jatkumossa, hankimme kesäksi kasvamaan muutaman but-kalkkunan. Sikäli mikäli ne nyt kasvaa odotusten mukaisesti niin ensi talvena pitäisi olla poikkeuksellisesti kalkkunaa tarjolla.
Kanakantaa on lisätty viimeisen vuoden aikana aika reilusti, kanaruovat pääsivät vahingossa ikääntymään niin että tyystin munattomia kausia oli luvattoman paljon. ollaan haudotettu omista munista uusia kanoja, naapurin ja yhden ystävän kanojen munista kanssa ollaan saatu ihan kivasti uusia munantuottajia. Vanhoista araucakanoista on jäljellä enää muutama, ne ei kyllä juurikaan intoudu enää munimaan mutta puuhailkoon sitten muita hommia. Aina kun haudotetaan munia ja toivotaan paljon kanoja, lopputuloksesta suurin osa on kukkoja. Patakukkoja. Niitä ei tarvitse mitenkään erityisen ajatuksella tehdä, niitä tulee joka tapauksessa.
Fasaanit ovat kalkkunoiden rinnalla ihan omaa luokkaansa. Kukaan ei oikeastaan enää edes odota niiden ryhtyvän itse minkäänlaisiin lisääntymishommiin. Niitäkin aina yritetään koneessa hautoa, jokunen niitä aina joskus kuoriutuukin. Fasaanintipu vaan kun tuppaa olemaan sellanen viiriäiseen verrattava veijari, heti kuoriuduttuaan fasaanintipu aloittaa aktiiviset itsemurhayritykset. Ne kierivät vesikipossa (tippakin riittää) kylmettyäkseen ja heittäytyvät kaverin eteen tallottavaksi ja mitä ne nyt ikinä keksivätkään. Fasaani vaan on harmittavan hyvää syötävää, siksi jatkamme uutteria yrityksiä ja pettymyksiä noiden kanssa. Fasaanit alkavat olemaan jo vähän sellainen vitsi. Pidetään nyt tämä porukka (1 kukko ja 3 kanaa), tehkööt mitä tekevät (enimmäkseen siis eivät tee mitään) mutta uusia ei hankita.
Hanhet.. Mitähän niistä nyt sanoisi.. jee! hanhia!. Mikko niitä halusi ja Mikko niitä sai. Lupasi kyllä että jos ne ovat kovin vihaisia, ne menevät pakkaseen. Kymmenen niitä nyt on. Katsotaan mitä tästä kehkeytyy. Kalkkunoista sanoin aikanaan myös ehdottomasti ei, vedoten niiden oletettuun vihaisuuteen, olin totaalisen väärässä ja todella toivon että hanhien suhteen olen ihan yhtä väärässä.
Vuohet tekivät kilinsä ja nyt ne aiheuttavat yleistä epäjärjestystä kirmailemalla ja kiipeilemällä kaikkialla. Tarkoitus oli ottaa Saara ja Sinikka lypsyyn, se hanke nyt vaan on jotenkin jäänyt vähän vaiheeseen kun on tuo lehmäkin. Jos tästä nyt reipastuisin niin voisin niitä jonkun aikaa tässä pitää lypsyssä ja tehdä vaikka juustoja.
Rauhalehmä ylitti kaikki odotukset ihan kirkkaasti. Se on kiltti, helppo ja nättikin vielä. Rauha lypsää tasaisesti sen 3-4 litraa päivässä, just passeli määrä. Ehdottomasti hyvä lisä omavaraisuutta ajatellen
Välillä Hulina-Heluna unohtaa olevansa jo vähän iso noihin hommiin..
Eläinten kanssa asiat on onneksi huomattavasti paremmin kuin rutikuivien kasvimaiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti