nuotiomakkaraa ja karvaponeja

Tihan mielettömän upea ilma ajoi jalkapuolenkin pihalle. Paarustin ensitöikseni kierroksen eläinten luona. Eipä niille kuulunut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ilokseni huomasin että kalkkunoilla alkaa vähän kevättä puskemaan. Tytöt tyrkyttää itteään Veijolle ja munia tulee tasaiseen tahtiin. kerroin kyllä Veijokukolle että sopii tehdä sitä mitä varten on taloon hankittu, kerran kanat ihteään tyrkyyttää niin toivottavaa on että tulosta tulee. Muuten tulee Palvattua kalkkunaa.

Ponien talviturkit jaksaa hätkähdyttää joka kerta kun niitä käyn katsomassa. Nuo syksystä asti joutilaina seisoskelleet kavioeläimet kun ovat ensimmäistä talvea ihan oikeasti toimettomina ja saivat vapaasti kasvatella mieleisensä turkikset millä tarkenee heinäpaalin ääressä seisoskella. Aikaisemmin ne on olleet puettuja ja puunattuja, näteiksi kammattuja ja jonkunlaisella lihaskunnolla varustettuja. Montakohan vuotta mahtaa kestää että pulleat röllykät palautuu ennalleen, tarkoitan sekä itseäni että hevosia.

Päätettiin aamusta että pidetään grillikauden avajaiset, sitä ennen piti talkoilla syödä munia. 

Niitä munia nyt todella tulee niin että piisaa. Epävirallasissa munanmaistajaisissa päädyttiin siihen että parhaita syöntimunia on ankanmunat, hyvänä kakkosena kalkkunanmunat.

 Ankanmunissa on yllättävän paljon eroa kananmuniin, ne on jotenkin sellaisen rasvaisemman oloisia. Kananmunan kun hätäpäissään (unohtaessaan) kiehauttaa ylikypsäksi, siitä tahtoo tulla sellanen kuivakka, ankanmunista on suorastaan haastavaa saada sellaisia känttysiä.

Oli aivan huikean värinen keltuainen aamuauringossa.

Iltapäivällä tehtiin tulet. Ei mitään grillikota juttuja eikä rekiretkiä mihinkään, vaan ihan tässä kotipihassa sellaiset perinteiset spurgutulet.
Liljakin sai ensimmäisen makkaransa. 

Eihän noin nyt varsinaisesti mitään pienen tytön terveysruokaa ole mutta eipä ole moni muukaan. Tarjoilin sen kyllä kieltämättä vähän sillä ajatuksella että Lilja maistaa sitä ja toteaa ettei ole hyvää. Väärässä olin, taas. Lilja popsi koko kyrsän suurella nautinnolla.

Minäkin söin sen joka vuotisen perinnemakkaran. Makkaranpaisto on parasta ikinä, se tuoksu on ihan älyttömän hyvä. Maku vaan ei ole mun mieleen, olen ottanut tavaksi syödä joka vuosi yhden makkaran. Muuten osallistun kyllä mielelläni ja riistamakkaroita syön, mutta ei kiitos niille peruskyrsille.

Huomasi kyllä että talvi on mennyt sisällä potiessa. Pari tuntia ulkoilua pakkasessa ja mä olen ihan loppu. Tietysti keppien kanssa on vähän raskaampaa liikuskella pihalla, mutta kyllä on ihmisparalla kunto menny huonoksi.

Ihanat sukkikset löytyi lidlistä. Ei ollut aikuisten kokoja, olisin ostanut itellenikin.  

Huomenna leivotaan ruisleipää. Taikinatiinu on tulilla Epun toivomuksesta.