Kaali huuteli pöydällä pitkään ja hartaasti. Olen jo pitkään tavannut viikottaiselta kauppareissulta kantaa kotio kaalia. Eläimille niitä syötetään ja piirakoita niistä tykkään tehdä ja niitä meillä syödäänkin usein mutta varsinaiset kaaliruoat on meillä harvinaista herkkua. Nyt kuitenkin ylitin itseni ja tein taas kaalikääryleitä.
Hukkasin niihin pakastimesta sieniä ja jauhelihapaketin. hyviä olivat. rumia toki, niin kuin asiaan kuuluu.
Kaalipiirakat teen samoin kuin karjalassa aikanaan ja edelleen pitkin poikin naapurimaita, pehmeää vehnätaikinaa, pannulla pitkään haudutettua kaalisilppua, riisiä ja kananmunaa. Täytteestähän on miljoona variaatiota lihasta sieniin ja munalla ja ilman, yhdistävä seikka on tuo vehnätaikina. Nämä piirakat paistetaan uunissa, ei öljyssä.
Jauhelihapaketin vieressä pakastimessa kuikuili tarjouksesta ostettu karjalanpaistilihapaketti. Mitä lienee roipetta sekin oikeasti on ja yleensä en sellaisia ostakaan mutta näköjään olen haksahtanut johonkin tarjoukseen. Lihapata on helpoin mahdollinen tapa hukata niitä ei enää niin priimaa-elintarvikkeita. Surkeat vihanneslootan perukoille unohtuneet porkkanat, kämänen lantunpuolikas ja viimeiset omat perunat. Sipulia, mausteita, jonkun ilmaisnäyte lihafondipullon pohjat ja tilkka vettä. uuniin unohduksiin moneksi tunniksi matalaan lämpöön. Helpompaa ei ole ja uudelleen lämmitettynä paranee vaan.
Jääkapissa piilotteli creme fraiche-purkki joka alkoi lähestyä viimeistä käyttöpäiväänsä. Päärynöitä oli soppelisti jäljellä piirakkatarpeiksi. Oli sen verran onnistunut, helppo ja yksinkertainen kokeilu että kirjoittelen reseptin ylös, meinaan tehdä toistekin.
PÄÄRYNÄPIIRAKKA:
pohja:
150g voita
1dl sokeria
3,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
mulla tämä määrä pohjataikinaa riittää sellaiseen tavalliseen piirakkavuokaan reilusti, eli ihan minitaikinasta ei ole kyse. Teen piirakkapohjat ihan vaan sotkemalla aineet rivakasti käsipelillä taikinaksi. Ilmeisesti eduksi olisi lepuuttaa taikinaa aikansa kelmutettuna jääkaapissa, yleensä passaan aina tämä vaiheen ja usein unohdan voidella vuoankin. Tämä pohja irtoaa silti aina sovinnolla ilman voiteluakin.
Täyte:
1 purkki creme fraichea
2 munaa
1dl sokeria (mielummin ruokosokeria, mutta tavallinenkin käy)
1tl vaniljasokeria
täytteen aineet sekoitin yhteen, ei vatkaimia, ei keittämistä, ei lämmittämistä tai sulattamista. eikä tarvitse sotkea puolta astioista. Lisäsin täytteeseen vielä sen mitä puolikkaasta vaniljatangosta irti sain. tykkään vaniljasta ja mun mielestä se sopii hyvin päärynän kanssa.
täyte kipataan pohjan päälle, ei kaivannut esipaistamista.
päälle siivutin muutaman päärynän, ripottelin vaniljasokeria ja ruokosokeria.
Uunissa 175c noin 45min.
Olihan se vähän imelää ja varmasti jäätelön tai vaniljasoosin kanssa vielä parempaa. Meillä tämä hävisi iltaan mennessä kokonaan, vaikkei Eppu ollutkaan kotona.
Eppu suurena pullanystävänä vaati laskiaispullia. Niitäkin täytyi sitten tehdä, tällä kertaa kermavaahdon sijaan oli dumlevaahtoa. Hyvää, joskin melkoisen imelää ja sotkevaa. Mulla oli mielikuva sellaisesta täydelliseksi paistuneesta muotovaliopullasta mihin vaahto on pursotettu oppikirjan mukaan napakaksi renkulaksi, lakki tietysti pysyy särmän vaahdon päällä asemissa.
Totuus on taas toinen, Lilja pelkää sähkövatkaimen ääntä ja yleensä en ilkeä sitä huudattaa niin kauan että vaahdosta tulee riittävän jankkia. Tulos oli siis hyvin epäsärmikäs ja semilöllö vaahto ja lopputulos arvattavan ruma.
Perheeni on onneksi täydellisesti koulutettu toteamaan aina yhteen ääneen että maku ratkaisee.
Imelyyden vastapainoksi täytettyä patonkia. Maailman paras ratkaisu keittojen kaveriksi tai siihen jos ei jaksaisi olla erityisen innovatiivinen ilta- tai välipalojen suhteen. Leipä mihin on leivottu päälliset sisään. Näin toimimalla ne päälliset päätyy myöskin lapsen suuhun. Lilja kun tykkää syöttää päälliset koirille jotka ihan vaan sattumalta eksyvät jokakerta syöttötyolin viereen ihmettelemään. Tähän versioon tuli juustoraasteen jämät, muutama kinkkuviipale silputtuna, muutama metukkaviipale silputtuna, paprikan puolikas ja persiljapuskan maalliset jäännökset. Ei vaadi mitään taikuutta tai päiväkausien puljaamista juurien kanssa. Vehnätaikina mikä kaulitaan levyksi, täytetään ja rullataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti