kauhiaa remuamista

Nimittäin tää mun elämä.. tai sitten ei, nää ihanat ilmat (melkeen pakkasta, vettä sataa tai räntää, tulee ja mitä näitä muita suomen kesään kuuluvia ilmiöitä nyt oli..) pitää huolen siitä ettei mitään kovin ihmeellistä tapahdu. Hevosten tarhat odottaa tekemistään, pohjat ja aidat pitäis uusia ja katokset tehdä. Kasvihuoneeseen sain kurkut, kesäkurpat, pavut, persiljat, tillit ja jonkun salaatin laitettua. Tomaatit kuoli jo alkumetreillä kun kissat löysi taimet, uudet tomaatit jäi laittamatta eikä mua edes harmita. Ne olis varmaan ollu huippusatoisia tässä kylmyydessä.

Silmäys ratsastuskentälle kertoi että kannattaa varustautua snorkkelilla ja räpylöillä suoritukseen. Juhannuksen isompi nappula vietti isovanhempien kanssa mökillä. Me saatiin hätäset kanat grillattua sateiden välissä. Juhannusrientoihin varustauduin toppahousuilla ja toppatakilla. Mun juhannusrientoni on siis ollut jo parina viime vuonna ratsastuskilpailut, jussina on hyviä hevosenhoitajia ihan mahdoton saada nakitettua vesisateeseen kisoihin, sillon jopa minä kelpaan estekisoihin hoitajaksi. En varsinaisesti ole mikään ihan unelmahoitaja, riittää kun katsoo tonne mun satulahuoneeseen ja toteaa varusteiden tilan.. olenkin jo muutaman vuoden kaipaillut reipasta hoitajaa mun hevosille ja varusteille. Ei löydy.

Pari kertaa on uskallettu poistua pikkujäbän kanssa kävellen pois pihasta, virhe, alkaa sataa kuin saavista joka kerta kun ollaan niin kaukana että kastutaan varmasti kotimatkalla.

Tässä kohtaa alkoi taas sataa eikä pikkujäbä ollut todellakaan kääntymässä kotiin.

Linnutkaan ei viihdy ulkona, arakakanat, tehokanat ja kalkkunat pääsevät vapaasti kulkemaan kanalasta omiin tarhoihinsa. Kalkkunat on ainoat jotka viitivät ulkoilla näillä keleillä, ne nyt viittii ulkoilla muuallakin kun vaan tarhassaan, miehen mielestä ne on varsin viehättäviä otuksia ja niitä on kivaa pitää pihalla vapaana. Kalkkunan kakkanen terassi on aina kiva kesäviettopaikka.. siis jos sattuu käymään niin että terdellä voi olla kastumatta. Olen alkanut markkinoida miehelle ajatusta valokatteesta terden päälle.

 Danny ja Armi

Näillä mennään

Isommalla alkoi kesäloma ja pikkujäbällä vauhti vaan kiihtyy. Kissalapset kasvaa ja valloittaa maailmaa, harmaa pentu löysi uuden kodin (kuva facebookiin toimii aina!) ja musta pentu taitaa jäädä taloon, nimekseen se sai mervi tapola. Mulla päivät venyy entisestään, eilen tulin ratsastamasta 23.30. Nyt on sentään ponit liikkuneet tehokkaasti ja säännöllisesti. Homma alkaa kyllä vähän helpottamaan nyt kun kesä tulee, hevoset on olleet joitain öitä ulkona, linnut pääsee vapaasti ulos ja sisään, lampaat on keritty ja odottaa laitumelle vientiä.. eiköhän se tästä. Taitaa olla jopa niin että kaikki eläimet on ihan terveitäkin. Alma koira suree paavoa, se on ihan allapäin ja eroahdistustaan pari päivää kuseksi lattialle. Alma ja Paavo on siis samasta pentueesta ja ne oli aina yhdessä. Kai sekin tokeentuu siitä.

 Eilen pikkujäbä pääsi taas ottamaan tuntumaa hevosiin, se yritti rytkyttää paavoa liikkeelle rivakkaan keinuhevostyyliin, ei paavo lähtenyt. Maailman kiltein ja kultaisin poni.

 Hevoshommien lisäksi pikkujäbä osallistuu aktiivisesti kaikkiin muihinkin askareisiin, vähän liiankin aktiivisesti. Pikkujäbän mielestä jauhojen lisääminen taikinaan (ja pöydälle, lattialle ja mun päälle) on sen duuni. Siinä ei paljon grammoja mittailla eikä elintarvikehygieniasta stressata..

Elintarvikkeista tulikin mieleeni.. kalkkunat kasvaa ihan tolkutonta kyytiä, ne on muuten ihan hyvää ryhmää paitsi danny ei oikeen osaa suhtautua pikkujäbään. Pikkujäbä kun ilmestyy tarhalle niin danny sanoo puff ja menee tollaseksi palloksi. Ihan kiltti se kyllä on. On ne tossa pihalla ollut ihan irtikin ilman mitään selkkauksia.

Kissalapset

Ritu karkasi reissuun ja tuliaisina saatiin kaksi pentua, pilli ja pulla.

Pennut syntyi 8.5 eli alkaa mittarissa olla pariviikkoa ikää. Melko söpöjä ovat.

suuri suru

Äitienpäivä 2014 jää mieleen valtavan surullisena, koirista kaikkein parhain jouduttiin lopettamaan. Suolitukos vei pienen Paavon. Mitään ei enempää voitu vanhan koiran hyväksi tehdä. Suru on suuri ja jatkuu varmasti pitkään.

Paavo oli hyvin erikoinen tyyppi jo ihan pienenä. Se oli ihan ensimmäinen mun kasvattama koira, pentueensa ensimmäinen. Ilmeisesti sille oli tullut synnytyksessä hapenpuute tai vastaava koska se oli lievästi kehitysvammainen, koskaan se ei oppinut yhtään käskyä, koskaan se ei käyttäytynyt palaakaan terrierimäisesti mutta minua se rakasti, suurella sydämellä. Yksitoista vuotta Paavo kulki mun perässä, se tuli vessaan, saunaan, sohvalle.. kaikkialle. Se siirtyi huoneesta toiseen mun mukana eikä se jättänyt mua hetkeksikään silmistään jollei ollut aivan pakko. Yöt se nukkui pää mun tyynyllä. On aika orpo olo ilman sitä, ihan kun raaja puuttuisi.

Mulla on aivan hirvittävä ikävä parasta ystävääni.

Kriisin hallintaa

Tai sitten rämpimistä kriisistä seuraavaan. Ristus soikoon tätä meininkiä täällä meidän onnelassa. Koira sairastaa edelleen, lieneeköhän henki karkaamassa.. todella toivon ettei. Koira parka on ihan siipi maassa eikä ruoka tahdo pysyä sisällä. Makkarista on tullut sairastupa, siellä on sisätautien osasto tolle koiralle ja synnyttäneiden vuodeosasto kissalle. Ritukissa otti ja väänsi vanhoilla päivillään karkureissun päätteeksi kaksi pentua. Ihan kiva, eiköhän niillekin jostain hyvä koti löydy.

Kanalassa on jalaton kana, yksi aroista ei meinaa pysyä tolpillaan. Tuppaa tulemaan aina nää sairastapaukset sillai porukalla. Yöunet jää vähän vähiin ja hevosten liikutus on masentavan epäsäännöllistä. Eilen tosiaan heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen siihen että koira oksentaa, meni vartin verran ja kissa alkoi synnyttää, siitä hetki ja pikkujäbä heräsi meteliin.. Isompi kouluun ja kriisiä hallintaan, puoliltapäivin sain pikkujäbän nukkumaan, kaikki sairaat eläimet haltuun ja terveet ruokittua ja vastoin kaikkia kertoimia sain itsekkin vedettyä parin tunnin unet. Päikkärit teki onneks musta paljon paremman ihmisen. Lisää sairastavien eläinten hoitoa, nostin eilisen ruuan hellalle lämpiämään, havahduin kun alkoi haista vähän palaneelle. Mies tuli kotiin, pikaisesti syötiin ja tilkka kahvia torveen. Ratsastustunnin pitoon vesisateeseen. Sieltä kotiin, karsinoiden siivous, hevoset sisään syömään ja läpimärät loimet kuivumaan, lampaiden, kanojen, kanien ja koirien ruokkimista. pikainen vilkaisu kelloon.. 21.30, mun olisi pitänyt ratsastaa ponit, en vaan mitenkään pystynyt edes ajattelemaan että kykenisin viettämään vielä parituntia vesisateessa aivan umpiväsyneenä. Ponit jäi talliin ja mä lähdin saunaan aivan raatona. Tänään täytyy jaksaa, muuten omatunto alkaa soimaamaan.

Meinaa tunnit loppua mun vuorokaudesta..

Kaikkee hommaa ja juttua on niin ettei tällänen vanha raasku kerkee perässä. Aamusta iltaan tai melkeen yöhön, eilen viimeisen ponin kanssa pääsin talliin takaisin lähemmäs yhtätoista. Aamulla ylös ennen seiskaa. Pikkujäbä ei malttaisi nukkua päikkäreitä, eikä malttaisi mitään muutakaan, siksi siis multa jää suurin osa hommista iltaan ja yöhön tai sitten tyystin tekemättä. Usein on myös niin että se kolmen vartin päikkärihetki on se päivän ainoo stoppi ja sillon oon jo niin totaalisen loppu että vaan istun. Miten ihmeessä tollanen alle 2vee nappula jaksaa olla liikkeessä aivan tauotta?

Mies kävi kameran kanssa pyörähtämässä kentällä eilen just ennen kun valo loppui. Paavo on siis kotiutunut ja se tarkoittaa myös yhtä liikutettavaa lisää. Onneks kohta on kesä, valoisassa ja lämpimässä jaksaa paremmin ratsastella yömyöhään. Vielä kun sais ton mun istunnan jotenkin tolkulliseksi, nyt näyttää aika pahalta.

Lomailua

Varhaiskeski-ikäiset mökkilomalla. Keskiviikosta sunnuntaihin saatiin jallitettua mun vanhemmat tänne hoivaamaan nappuloita ja karjaa. Karattiin itse tylsästi mökille, suunnitelmissa saunoa, lukea, maata ja vähän löysästi kävellä. Kun kerran päästiin ilman nääpiöitä maailmalle ja vappukin oli niin pitihän sitä simaakin ottaa, aikuiset juo viiniä, päätin opetella senkin jalon taidon. Rehvakkaasti alkosta koko tonkallinen valkkaria, meillä on nyt jääkaapissa pänikkä mistä on juotu pari desiä, ei ollu mun juttu.

Päästiin tutustumaan paikalliseen eläinlääkäripäivystykseen koiran kanssa. Teinikoira Robin puri Paavoa niin että veri tirskui ja rustot paukkui (terrierit...huaah), reikä poskeen ja kaulan alle, ei se alkuun näyttänyt niin pahalta mutta tottakai se tulehtui ja sitä sitten käytiin tyhjennyttämässä ja antibiootit hakemassa.

Sitten piti taas lähteä kylille kun kerran ilman niitä lapsia oltiin, Vehoniemen automuseoon tampereelle siis. Kiva reissu, vanhoja hienoja autoja, upeet maisemat ja kesän eka kökkömakee jäätelötuutti. Harmi vaan että aina kun me ollaan liikenteessä niin tulee jotain draamaa, nyt sitten kilsa ennen mökin pihaa päättää biojäteastia ottaa loparit. Siinä on vika joka jo kerran korjattiin ja osa jonka uusiminen maksaa biljoonan. Mies onneksi sai sen ehjättyä, meinas melkeen jännittää toi kotimatka.

Pikkujäbä teki lähtemättömän vaikutuksen mun vanhempiin, mä luulen että niillä meni useampi päivä toipuessa. Sinnikkäinkin lapsenviihdyttäjä yleensä hyytyy siinä vaiheessa kun pikkujäbä vasta saa isompaa vaihdetta silmään. Sen kanssa kun on viettänyt tiivistä laatuaikaa joitain päiviä niin alkaa haaveilla sellaisista asioista kuin vaikka kahvikupillisen nauttiminen paikallaan istuen.

 Mä join mökillä tosi monta kuppia kahvia, lämpimänä ja kirjaa lukien, nousematta kertaakaan pelastamaan ketään rotkon reunalta. Ihan parasta!

Parasta on myös savusauna, siellä me istuttiin tunteja. Joutsenet piti aivan jumalatonta metakkaa järvellä, muuta ääntä ei sitten ollutkaan.

Luultavasti me ei ihan lähitulevaisuudessa tästä lomailemaan päästä, mutta sitten kun päästään niin mä tahdon mökille tekemään ei mitään. Olen tuhat kertaa parempi ihminen kun saan välillä vetää vähän happea ja olla vaan.

On se sellanen pikku puuhastelija.

Mutta kuinka väsynyt ja keski-ikäinen musta onkaan tullut kun luksusloma tarkottaa sitä että saa vaan olla ja hengitellä.