keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ruokahuijaus

Nyt on taas ollut tapetilla nämä hommat. Milloin tuppaa tuutista kanannahkapullaa, mätää lihaa ja muuta hauskaa. Tästä syystä haluan tehdä itse. Sama se myrkyttää itsensä ikuisesti maatumattomaksi, mutta koen ettei mulla ole oikeutta tarjota lapsiani ruoka- ja lääketeollisuuden labrarotiksi.

Kasvatamme myös mahdollisimman ison osan lihastamme itse. Sikäli mikäli nämä kasvatushommat ei nyt sakkaa ihan pohjanmaan kautta, ensi talvena ei lihaa osteta kaupasta ollenkaan. 

Sama pätee maitotuotteisiin, mutta tähän en usko itsekään, eli luultavasti ainakin juustoa kannetaan kaupasta. 

Koska sosiaalinen media tarjoaa loistavat puitteet kaikkeen muiden paheksuntaan ja oman hyvyyden korostamiseen, olen hämmästyksellä seurannut näitä ruokavaliojuttuja. Kuinka me voidaan syödä omia eläimiä? Eiks oo tosi ällöä tunkea jotain tavaraa suoleen? Kaupasta saa soijanakkeja. 

Nämä ovat vähän sellaisia juttuja että mä mielummin pidän mielipiteeni perhepiirissä, jos jonkun mielestä maailma pelastuu soijaa rahtaamalla maailman ääristä. Omalla pihalla kasvatettu liha on parempaa ja terveellisempää korvata jollain prosessoidulla kaura, papu tai hernehommalla (on muuten vaikea kuvitella se prosessi että miten kauranjyvästä muokataan porsaanlihaa muistuttava hässäkkä) ja savukalan (eli kala, suola ja nuotio) saa tosi terveellisesti korvattua uittamalla porkkanaa jossain aromiliemissä. Niin mulle ihan sama. En mä ota osaa näihin keskusteluihin, on vaan hämmentävää huomata että kiusallisen usein näin syövät ihmiset yökkäilevät ja arvostelevat meidän tapaa syödä. 

No tästä pääsin vihdoin asiaan, eli huijaukseen kotikeittiössä. Meidän esikoinen on saavuttanut sen viehättävän "häpeän vanhempiani"-kasvuvaiheen. Itsetehty on niin junttia ja köyhää. Paitsi tietysti jos kyse on herkuista ja sellasista, mutta muuten on noloo ku mutsi on joku ihme hippi. Päätin valita taisteluni ja olen nyt muutaman viikon kuunnellut kun kaupan margariini on kuitenki parempaa kuin itse tehty. Vaihdoin tavallisen pakastusrasian kaupan voirasiaan. Menee ihan täydestä eikä hävetä tehdä kaverin kanssa voikkareita. 


Meillä myös nykyään kaikki kana on kaupan kanaa, just vaan kerkesin heittää paketin roskiin ja huuhdella sen oranssin jutun viemäriin.

Eli tuntuis vielä toistaiseksi toimivan toisinkin päin ruokahuijaaminen. 

1 kommentti:

  1. Hei nyt kuulosti tutulta! Jos sattuu syömään omaa kasvattikaniaan, jonka teurasreissu ei montaa metriä ole, niin onpahan kamalaa. Hyi ja yäk. Eiks sitä kania satu ja muita hyviä kysymyksiä.
    Meillä lapset on vielä melkein kaikki siinä iässä, että vanhempia katellaan vähän ylöspäin ja otetaan vaikutteita. Ei kyllä varmaan kauan. Luulisin.
    Mä luen tätä blogia suurella ilolla läpi, kun on vaan niin kerrassaan kiinnostavaa, hauskaa ja kovin samanlaista kuin meillä!
    Inkku

    VastaaPoista