on se vaan niin.. eläväinen..

Kuinka tehokas voikaan olla sellainen alle metrinen, vahvalla tahtotilalla varustettu erittäin uhmakas ja tolkuttoman nopea pikkunilviäinen. Sisustus on hoidettu uusiksi jo ennen aamupalaa, sotku on jotain suorastaan infernaalista ja kyseisen yksilön pettymysten sietokyky aivan nollissa. Ihana yhdistelmä.

PikkuJäbä päätti elävöittää huoneensa seinää, ääliö mutsi tappoi taas kaiken luovuuden. Niin ja piilotti liidut, tämä ei nimittäin ollut ainoa taidepläjäys.

Mitään missä on yhtään vettä ei pidä jättää mihinkään. Pöydällä oli kukkamaljakko, siis oli. Mikään ei ole siistimpää kuin pitkin pöytää ja lattiaa valuva vesi.

Toiseksi siisteintä on heittää tavaraa. Kaikkea tavaraa. Parhaat on hajoavat tavarat. Se maljakko missä ne kukat oli, ei selvinnyt.. se oli vähän sama kuin se lentokone alppeja päin, joskin kuolonuhreilta vältyttiin.

Tässä siis keittiön pöydän ääressä nautiskeltu aamupala eskaloitui sekunneissa vesi-lasinsirpale-fiaskoksi, ite mokasin. Poistuin keittiöstä sekunniksi.

Meillä on pyörinyt kaapissa sellaisia kilohailisäilykkeitä, syötiin niitä uuniperunan kanssa. Säilykepurkin jämät jätettiin tiskipöydälle kissojen syötäväksi. Purkissa oli öljyt ja pari kalaa, siis oli. PikkuJäbä onnistui livauttamaan koko tonkan keittiön lattialle. Nyt on parketti öljytty, ikivanha ja kulahtanut parketti missä ei ole enää lakkauksesta tietoakaan. En keksi millä sen kalanhajun saa pois siitä lattiasta. Meidän keittiö haisee nyt ihan...hmmmm...bordellille.

Ensin oli ajatuksena skipata kaikki vesisade-muta-loskasohjo leikit tältä päivältä. Alkoi kuitenkin materiaalivahinkoja kertymään sisätiloissa siinä mittakaavassa että päätin lähteä uhmaamaan kohtaloa tallihommiin Epun kanssa. Teoriassahan sen pitäisi olla kivaa ja sujuvaa, tallissa on kaikkea kivaa puuhaa, poika voisi kanniskella heiniä hevosille, halia lampaita ja puuhastella ihanasti ja seesteisesti siinä äitin pikkuapulaisena. Mutta ei meillä, hevosten tarhat sähkölankoineen vetää tota pikkukaveria loputtomasti puoleensa, tallin ovien salpaamisen seurauksena tallin käytävällä makaa kirkuva raivopää. Pahimman raivon taltuttua on kivaa kaataa hevosten vesisaaveista vettä karsinoihin ja laittaa karsinoista turvetta sitten tilalle niihin saaveihin, levittää rehuja pitkin lattioita, levittää ihan kaikkea kaikkialle ja ja.

Nyt on kuitenkin vasta hikisesti iltapäivän puolella, torppa odottaa suursiivousta, tallista puhumattakaan. Kaikki on märkää, inhottavaa ja haisee kalalle.. Aika lupaava alku tälle päivälle.