tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ajatuksia tulevaisuudesta.

Pelottavaa huomata seisovansa risteyksessä ja miettiä mihin suuntaan lähtisi. Ainoa ongelma vaan on ettei ole mitään käsitystä siitä mitä niissä erisuunnissa on. Jäädessäni äitiyslomalle työpaikastani, päätin etten palaa sinne, työmatka 100km suuntaansa, polttoainekulut valtavat, hankalat työajat (ja luonnollisesti vuorotyö) ja minipalkka. Ei jatkoon, ei vaan riitä rahat harrastaa duunia tuolla. Työ itsessään oli ihan parasta mahdollista. Ajatuksena oli etsiä samaa duunia vähän lähempää, ei se palkka sosiaalialalla ole missään hyvä, mutta lyhyempi työmatka auttaa kummasti. Nyt olen vuoden katsellut työpaikkoja ja paniikki hiipii, ei mitään, ei yhtään mitään, ei mitään mitä voisi edes hakea. Niitä avoimia työpaikkoja ei vaan ole. Kai se on taas niin että nuorisopuolella säästetään niin ettei mitään paikkoja täytetä.

No jos sitten alanvaihto? ajatuksena ihan kiva, opiskelu sopisi kyllä. Paitsi että täältä on pitkämatka kaikkiin oppilaitoksiin, liian pitkä. Asuntolaina on toinen mikä vähän rajoittaa. Kolmas ongelma on siinä etten tiedä yhtään että mitä opiskelisi.. tai siis tietäisin paljon kaikkea ihanaa opiskeltavaa mutta niillä aloilla ei vaan ole töitä.

Hevoshommat sitten, pikkuponeja ratsastavista aikuisista tuntuu olevan pulaa. Sitä olen tehnyt ja voisin tehdä enemmänkin, suomessa vaan se ei kannata. Ei näillä suomen hinnoilla ihmiset ole valmiita maksamaan pikkuponien ratsastuksesta sellaisia summia että se kannattaisi.

Jos karkaisi kokonaan pois suomesta, etelä-helsingistä käsin mies voisi jatkaa omaa duuniaan suomessa, tekisi vaikka nelipäiväistä työviikkoa täällä, etsisin itselleni töitä virosta tai yrittäisin elää siellä hevoshommilla ja mahdollisesti joillain lintusysteemeillä tai jotain. Lähtisin heti, ikävä kyllä olemme naimisissa suomalaisen pankin kanssa. Tämän paikan myyntiä tässä markkinatilanteessa taitaa olla turhaa edes yrittää, vuokraaminen sitten.. eikös siitäkin verottaja napsaise sellaisen siipaleen ettei sillä enää lainaa lyhennellä. Mistä sitten sellaisen vuokralaisen löytää että uskaltaa kiinteistönsä jättää niin se on toinen juttunsa sitten.

 vaikeeta ja ahdistavaa on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti