suuntana omavaraisempi elämä 2021-maaliskuu

 Taas on yhteispostauksen aika. Suuntana omavaraisempi elämä on omavaraistelevien bloggaajien yhteispostaussarja. Tuttuun tapaan linkit muiden kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta.

Onneksi helmikuu alkaa olemaan ohi kaikkine erityisjännittävine sääilmiöineen. En jää kaipaamaan. Helmikuussa oikeastaan ainoa hyvä puoli on se että saa aloittaa kylvöt. En edes viitsi valehdella mistään maltillisista taimimääristä tai kauppaan jätetyistä siemenpusseista. Kaupasta on sensijaan kannettu niskat väärällään kasvilamppuja (tämä on vielä perusteltua koska ennestään meillä ei ollut kuin yksi onneton pikkulyhty, nyt on ledilistaa ihan metrikaupalla), niitä turpoavia turvekökkäreitä ja taimimultaa. Yllättäen myös muutama (kröhöm..) siemenpussi. Kasvihuoneet on pelastettu lumen alle luhistumiselta ja taimille rakennettu (siis Mikko on rakentanut) ihkaoikea taimikaappi valoineen ja verkko-ovineen.

Nyt kun tuli tunnustettua ylenpalttinen tuhlailu, voidaan siirtyä sorkat kopisten aasinsiltaa myöten maaliskuun aiheeseen. Tarkoitus on puhua penninvenytyksestä, aiheena ihan mun suursuosikki. Mitä kalliimmaksi eläiminen ja oleminen täällä käy, sitä vähemmän tekee mieli käyttää rahaa. Maailma hukkuu muutenkin kaikkeen ryönään, eli mitä enemmän pystyy kierrättämään jo olemassa olevaa ryönää, sen parempi.

Meillä pyritään kaikki mahdollinen tekemään itse ja käytetään kaikkea olemassa olevaa hyväksi. Taimikaappikin, valoja lukuunottamatta, vaati ylimärääisiä investointeja nolla euroa. Kaiveltiin varastoista vanhoja verkkohyllyjä, rakennustyömaalta roskikselta pelastettuja listoja ja verkkoa mikä oli edellisessä elämässään kompostikehikko. Näitä ei tule sen kummemmin mietittyä koska jo vuosikaupalla ollaan säästösyistä tehty näin. Viime kevään etäkoulussa Epulla oli koulutehtävänä kierrätys, varsinainen tehtävä taisi olla etsiä kotoa roska (niitähän meillä kyllä piisaa sen suuremmin etsimättäkin) ja askarrella siitä koriste. Opettajan luvalla vähän muokattiin tehtävää ja rakennettiin rikkinäisen trampoliinin rungosta, vanhasta koirankopista ja kierrätysverkosta ankkatarha. 

Nämä edellämainitut esimerkit onnistuivat myös visuaalisesti, toisin kuin suosikkikohteeni vuohitarha. Se on silmiä kirvelevä kokonaisuus kaikkea käsiin sattunutta. Ensin tein nätin perinne-aidan naapurin metsästä saaduista taimikonharvennuspuusta, vai mitä ne ohkaiset rangat ovat nimeltään. Vuohet nauroivat porukalla mun aidalle. Koska sattui olemaan kevät, piti vuohet tosiaan saada pysymään kasvimaiden sijaan tarhassaan. Siitä alkoi loputon suo kaikkine väliaikaisratkaisuineen, lopulta vuohitarha oli kokoelma rakennusjätettä mikä on kerrostettu sen mukaan mistä ne löytää reitin ulos. Näin ulkomuistista sanoisin että siinä on raudoitusverkkoa, päiväkodin turva-aitaa, lammasverkkoa ja kirsikkana kakussa, sitä oranssia raksan muoviverkko-aitaa. Tämän puutarhaunelman piti olla täysin väliaikainen, tätä väliaikaisuutta on kestänyt nyt jotain vuosia. Onneksi se ei ole tuossa kovin näköisällä, joku ohikulkeva ympäristösihteeri saisi siitä välittömästi anafylaktisen shokin.

Suurimmat säästöt meillä syntyy ihan selkeästi kyttäämällä muiden hylkäämää materiaalia. Toisinaan siitä syntyy ihan valtavia säästöjä, niin kuin esimerkiksi tallin käytävä ja pihakivetys. Tuo kyseinen käytävä jäi myöskin vähän odottelemaan lopullista ratkaisua, silloin rakennusvaiheessa tuli vähän hoppu kun piti muuttaa ja synnyttää yhtäaikaa. Tallin käytävän lopullinen pinnoite ei silloin yltänyt kovinkaan korkealle akuuttien projektien listalla. Viimekesänä sekin sitten saatiin tehtyä, kävi nimittäin niin että Mikko sattui taivastelemaan kuinka työmaalta lähtee roskiin loputon määrä pihakiviä. Seuraavan viikon Mikko ajoi töihin peräkärryn kanssa ja niistä sitten tehtiin sekä käytävä että pihakivetys tallin pihalle. Toki poltto-ainekustannuksiahan se kasvatti melkoisesti, muttei mitään sen rinnalla kuinka paljon olisi maksanut ne kivet rahteineen. Kyseisen tallin eristeet saatiin esiintymispalkkiona mainoksessa, eli todella minibudjetilla päästiin monessa kohtaa. Maataloudessa käytettävien lannoitteiden suursäkit toimivat (ainakin aikaisemmin, en tiedä onko materiaalia vaihdettu pariin viimevuoteen) oikein pätevinä suodatinkankaina, hevosten ja lehmien tarhojen porteilla käytettiin aikanaan niitä kun ratsastuskentän rakennus nieli kaikki olemassa olevat kankaat mutta hiekkaa oli vielä porttien kohtiin. 

Kaikki mahdolliset taimikipot ja kukkapurkit säästän ja kierrätän, käytössä on edelleen sellaisia vuosikertakippoja että alkavat valitettavasti hajota jo ihan puhtaasti vanhuuttaan. Ylipäänsä kasvihuoneet ovat sellaisia paikallisia kierrätyskeskuksia, sieltä löytyy hevosten rikkoutuneet ämpärit (toimivat tomaattien kanssa oikein hyvin) ja käytetyt paalinnarut tukinaruina. Kasvilavat ovat nekin työmailta haalittuja kuljetusreunuksia alkujaan. Tässä tietysti seuraus on sellainen tietty somekuviin sopimaton epäestettiikka riemunkirjavine ämpärikavalkadeineen, mutta oma silmä tottuu äkkiä.

Ruoka on myös yksi mun lempikohde kun penninvenytyksestä on kyse, etenkin hävikin torjunta. Harva asia on yhtä tyhmää kuin ruoan heittäminen roskiin, ei siitä sen enempää, kaikki sen tietää. Koska meillä iso osa ruoasta tuotetaan itse, en erityisemmin juokse tarjousten perässä. Lähikauppaan on 20km ja silloin kun sinne viitsin vääntäytyä, ostan pakolliset (toki kyttään kaikki tarpeelliset tajouksesta). Vaikka löytyy kesän satoa säilöttynä, niin mulle ihan ehdottoman tärkeää on että etenkin lapset saavat syödäkseen myös tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ihan valtava säästö syntyy hävikkilaatikoista. Nuo alla olevat hevihävikit maksoivat 4 euroa, ihan ilmaisia minusta.

Osasta kuivatin lapsille karkkipäivänkarkkia (banaani-vaniljasokeri ja omena-kaneli) ja riittää tuosta kanoille ja kaneillekin osansa.

Nykyään tulee jo ihan luonnostaan miettyä jatkokäyttömahdollisuuksia ennen kuin tulee heitettyä mitäään roskiin, toki jäte jätteenä mutta lasipurkit ja sen sellaiset kyllä säästän. Tokikaan en tahdo täyttää kaappejani sellaisella tuhansien viilikippojen kokoelmalla mitä yllättävän monien mummojen jäämistöistä löytyy.

Jatkoin videontekoharjoituksia. Yhdessä Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakon kanssa maristaan helmikuun kurjuudesta

https://www.youtube.com/watch?v=RFdw8I6iHYY 

 

Näistä linkeistä pääset lukemaan muiden kirjoituksia:

Vyöhyke 1

https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/  

http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/ 

https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html 

https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html  

https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411  

Vyöhyke 2

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html  

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html  

Vyöhyke 3

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/ 

https://caramellia.fi/maaliskuu2021/  

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html 

https://mikaita.fi/?p=704   

Vyöhyke 4

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html 

https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/  

Vyöhyke 5

https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html 

https://puutteela.com/?p=679  

Vyöhyke 7 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/