Kipeenä, jippii

 Tässä sitä nyt taas kökitään ja odotellaan testituloksia, näyttää nimittäin vahvasti siltä että rutto on rantautunut tähänkin torppaan. Mulla oli testitulos negatiivinen, oireiden perusteella sekä lääkäri että hoitaja oli sitämieltä että koronasta on kyllä kyse. Testi otettiin tosi kauan oireiden alkamisen jälkeen ja sillä topsipuikkonieluun-metodilla, ei siis sitä tikulla aivoihin versiota. no, niin tai näin, tuloksella ei nyt ole suurtakaan väliä kun kerta oireet on mitä on ja kotona olen jokatapauksessa. Mikko kävi tänään testissä ja nyt ootellaan. Koululaiset ovat opiskelleet kotona tämän viikon. Jännittäviä aikoja. Karanteeni ei muuta kovinkaan isosti olemista, ainoat mitkä jäi nyt tekemättä on Hilkan siemennys ja hevosten kengitys. Hilkka uusi kiiman ja karkasi taas naapuriin, siinä ei kolme sähköaitaa paljoa lehmää jarrutellut kun tahtotilaa oli riittävästi. Hevosetkin katseli oikeen kunnioittavasti kun metrinen lehmä leiskautti aidoista yli kuin olympia-tason estehevonen. Siellä se nyt on taas toistaiseksi.

 

Satokauteen ja omavaraisuuteen liittyviä hommia puuhastelen ihan jaksamisen mukaan. Kastelen kasvihuoneet ja kerään valmiit talteen. parasta just nyt on se että vaikkei kaupassa käydäkään, joka päivä on tuoretta tavaraa saatavilla. 

En tiedä mitä mutanttiporkkanoita tuli kylvettyä, vai onko porkkanapenkki justiin jossain laskeumalaikussa, mutta varsin eksoottisia ja erittäin kaikkien porkkanadirektiivien vastaisia yksilöitä pukkaa. Maku on kyllä hyvä vaikkei muuten mitään muotovalioita ole.

Se on kyllä jännä kuinka ihmismieli tekee itelleen ihan turhaa stressiä. Kun vointi on kurja ja jaksaa tehdä tasan ne pakolliset lasten ja eläinten hoitoon liittyvät aktiviteetit, niin jatkuvasti miettii kaikkia joutavia rästihommia. Että kyllä tulee vähintään maailmanloppu jos en harvenna tomaateista lehtiä ja kitke avomaankurkkuja. Ihan naurettavaa. Mikälie luterilainen puuhastelupakko, ihan sama vaikka olis kuumetta kuinka niin on hakattava vähintään motti halkoja ennen aamukuutta, muuten naapuritkin ajattelee että siellä vaan maataan laiskana tuvassa. Mun naapurit ei ajattele kyllä tasan mitään vaikka makaisin pihanurmella nukkumassa.

Ehdin jo iloitsemaan että Pirre-kissa saa pentuja, alkoi pyöristymään sillain lupaavasti. Suunnitelma oli tehdä Pirrestä yhdet pennut ja sitten siirtää Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakko pienen kirurgisen operaation kautta konsulttihommiin. Näyttää vaan ikävästi siltä että Heikki-Aulis on kiinnostuneempi mäyräkoirasta ja villasukista. Toivotaan että se kuitenkin kaikesta huolimatta onnistuisi tuhertamaan jälkikasvua tulille.

Lilja täytti 4vuotta, sattuneesta syystä juhlittiin perhepiirissä. Oli tottakai kakut, ilmapallot, viirit, serpentiinit ja härpäkkeet. Pienimmät onneksi tuntuu päässeen aika vähällä tästä rutosta, köhää, vatsaoireita ja ajoittain väsyneitä olivat, nyt tuntuisivat olevan jo ihan kunnossa.

Mikko on jaksanut käydä sienessä, parhaimmillaan on ollut molemmat kuivurit käynissä päivätolkulla. Kantarellia on tullut ihan mahdottoman hyvin. kuivattuna ne ei vie juurikaan varastotilaa ja ovat nopeasti käyttövalmiita. Hyviäkin ovat.

Nyt täytyy ottaa pikku päikkärit. Teetä ja hunajaa on tullut ryystettyä niin että muutun kohta maija mehiläiseksi

Elokuu

Näin se elokuu pääsi hyökkäämään nurkan takaa, se tarkoittaa kaikessa kauheudessaan sitä että koulutkin alkaa taas ihan justiinsa. Koulujen alkuun liittyy aina jotenkin sellanen fiilis että kesä on taputeltu. Eppu odottaa kyllä innoissaan koulun alkamista, Eppu ei vaan tainnut ajatella asiaa siltä kantilta että senkin on taas alettava käyttämään kenkiä ja sukkia ja alettava kyttäämään kelloa. Vanhin lapsukainen aloittaa lukion, se taas tarkoittaa loputtoman setelikasan hupenemista läppäriin, kirjoihin, bussilippuun ja vaateläjään. Huaaaaaah.. Elokuu tarkoittaa myös metsästyskauden alkamista, ensimmäisenä starttaa pulustus, joutuu labbiskin opettelmaan taas uuden unirytmin. Suru nimittäin on tottunut nukkumaan puolillepäivin, sen onni tietysti että se on noutaja eikä ajuri. Riittää kun vääntäytyy passipaikalle nukkumaan ja heräilee jos jotain noudettavaa putoaa taivaalta.

Elokuussa alkaa myöskin kaikenlainen muu puuhastelu talvea silmälläpitäen, niiden toivottavasti taivaaltakin tippuvien lintujen lisäksi teurastettiin kukkopoikia. Vähän on häijynnäköisiä noi lihat, jättäisin syömättä jos en tietäisi että noissa on puolet ayam cemania (mitkä ovat siis luita myöten läpeensä mustia). Osa lihoista jauhettiin jauhelihaksi, osa pilkottiin soossikokoon ja jotain pakasteltiin fileinä. Tätä on tehty jo niin monta vuotta että tietää mikä häviää pakkasesta nopeiten, aina jää viimeiseksi kummittelemaan ne luisimmat ja isoimmat lihaköntit, siksi nykyään jauhetaan mahdollisimman paljon lihoja jauhelihaksi tai pienitään valmiiksi, tulee käytettyä sitten monipuolisesti kaikkea.

Vaikka saatoin alkukesästä kiukutella kun mikään ei tunnu kasvavan, nälkäkuolema tulee, levitän napalmia kasvimaille ja nakkaan kuokan kaivoon.. nyt näyttää siltä että yllättäen olinkin taas väärässä. Kaikkea tulee, jotain enempi ja toista vähempi. Lähes psykoottinen pavunkylvövimmani seurauksena niitä papuja on nyt jokapaikka täynnä, kaarissa ja säleiköissä kasvavat hyasintti- ja ruusupavut tekivät metritolkulla varsia ja nyt ne puskevat kukkaa vähintäänkin riittävästi. Koska tavallisia salkopapuja ja pensaspapujakin lykkää enempi kuin porukan vatsa kestää pavunsyöntiä (enkä usko että on järkevää ostaa neljättä pakastinta ihan vaan pavuille), voi olla että vetoan siihen että ruusupavut ja hyasinttipavut on ihan vaan koristeena ja kerään niistä ensivuodelle siemeniä talteen.

Tomaatteja tulee tosi vähän, se ei kyllä yllätä, niin kaltoin kohtelin niitä koko kevään ja alkukesän. Ne eivät oikeastaan koskaan lähteneet kunnolla kasvuun, taimet oli jotenkin kituliaita ja kämäisiä. Ne kärsi helteestä ja kylmistä öistä ja mistä lie. Parhaimmista (eli sitkeimmistä) lajikkeista otan siemenet talteen ja koitan ensivuonna paremmalla onnella.

Marjat ja omenat alkavat saavuttaa sen työllistävimmän vaiheen. Mummon vanha mehumaija kaivettiin viikonloppuna hommiin ja nyt on taas mehua. Viinimarjoja en laita pakkaseen yhden ensimmäistäkään, enkä taida tehdä hilloakaan, luulen että kaapin perukoilta löytyy vielä jotain vuosikerta sellaisia kuleksimasta. Omenat ovat seuraavana vuorossa, suunnitelmissa on hilloa (omena-kaneli-vanilja sellaista) sitä lapset syö puuron kanssa ihan valtavia määriä, eikä omppuhilloa jää piileskelemään kaappiin. Jonkun määrään taidan kuivata lastuina ja siideriäkin olisi aikomus tehdä. Siiderin ja viinin teko on perinteisesti Mikon hommaa, mulla tahtoo tulla kiljua tai muuten epäkuranttia, ei oteta siis tarpeettomia riskejä.

Pikkusonni Herkko kasvaa niin että kohina käy.Tekisi mieli kehuskella kuinka taitava ja älykäs se on, vaan oikeasti se on sellanen vähän yksinkertaisen oloinen saranapuolella jonottaja. Rauhalla meinaa välillä mennä hermo kun kupissa odottelisi iltamurot ja Herkko vaan seisoskelee maisemia katsomassa eikä älyä kulkea perässä. Onneksi Herkon tulevaisuuden suunnitelmissa on tilasonnina toimiminen, eikä sen niissä hommissa tarvitse osata kuurakettia rakentaa.

Vuohiakin täytyisi muutama laittaa pois vielä ennen talvea. Lempi ja Lempin äitee eivät ole poistolistalla, mutta jos heinätilanteessa ei nyt käy satumainen tuuri, en taida olla ainoa joka joutuu ihan oikeasti miettimään että kuinka monta syöjää pystyy talvella pitämään.

Lehmämäärä farmilla on palautunut kolmeen. Hilkkahan karkasi taannoin naapuriin ja liittyi ikäistensä seuraan, vaikka Hilkka taisi olla porukan vanhin, näytti se kyllä melko koomiselta siellä hosteinien ja ayshirejen seassa, Hilkka parka kun huomattavasti matalampaa mallia kun uudet ystävänsä. Päätettiin että antaa Hilkan olla naapurissa kesää viettämässä jos nyt mitään kummoista ei ilmene. Sitten koitti se Hilkan kannalta kurja päivä, naapuri soitti ja kertoi Hilkan olevan kiimassa, sepä tietysti tarkoitti sitä että Hilkan oli aika siirtyä kotia kohti siemennettäväksi. Hilkkahan toki oli asiasta täysin erimieltä, reipasta ryhmäliikuntaa isommalla porukalla, Hilkan harhauttaminen naapurin navettaan ja muutama muu käänne niin Hilkka saatiin kotio ja semmari soitettua. Nyt vaan toivotaan että pulla on uunissa. Löytyy muuten melko paljon tahdonvoimaa tollaselta metrinkorkuiselta kun se oikeen jotain päättää.

Pirre-kissalla on pullat uunissa. Pirre on valtavan pullea eikä se todella enää sekaannu mihinkään jyrsijäntorjunta puuhiin. Pirre pötköttää sängyssä ja kääntää välillä kylkeä, jos sieltä ei kohta ala pentuja syntymään, Pirre luultavasti halkeaa.

Nyt täytyy munkin reipastua, sulkea kone ja lähteä sipulinnostoon.