Tammikuun puoliväli, mittarissa +7, edelleen metsästä voi käydä hakemassa tarpeet sienisoossiin. Todella hämmentävää. Mulla meinasi alkaa jo kaali sakkaamaan tähän loputtomaan vesisateeseen ja myrskytuuliin. Tänään kuitenkin tulin laittaneeksi paprikansiemenet multiin, hain taimikipot kasvihuoneesta ja kärräsin samalla kasvimaille täytettä kevättä odottelemaan. Kasvihuoneeseen pääsin ilman lumikolaa, eli ensimmäistä kertaa ikinä sain siemenet multiin ilman hikeä. Aina päätään etten varastoi kasvihuoneeseen mitään mitä tarvitsen kesken talven ja joka ikinen vuosi jätän kipot, kupot ja kastelukannut lojumaan kasvariin. Joka ikinen kevät kiukuttelen sitäkin kun en ikinä syksyisin laiskuuttani viitsi kärrätä palanutta lantaa kasvimaille valmiiksi vaan jätän sen aina keväälle ja sitten saan hiki valuen hirveällä kiireellä lykkiä kottaria päivä tolkulla. Jotain positiivista siis tässäkin loputtomassa marraskuussa on.. näin kun väkisin yrittää keksiä jotain. Ehtii hitaampikin suorittaa syksyhommat on syksy kestää ikuisesti.
Nämä (luultavasti johonkin lämpimämpään ympäristöön jalostetut) hienohelmatkin pystyvät välillä käymään ulkona huuhtomassa varpaitaan kun kerrankin tarkenevat. Hirveitä kuvattavia vaan nuo yönmustat ayam cemanit. Meillä on kanat tällä hetkellä enimmäkseen näitä ja araucakanoja, jokunen hämäläinen maatiaiskana, yksi mikälie jätti, yksi rokkikana ja muutama tuulen tuoma sekarotuinen. Mulla kun oli niin suunnitelma että noita hämäläisiä ja muutama tehokana.. minkki vaan muutti suunnitelmia ja söi meidän hämäläiset ja teharit.
Akvaarion päällä kasvaa pikkuankkoja, pikkukissat vaan ovat vähän turhankin kiinnostuneita ankkojen puuhastelusta ja nyt näyttää siltä että ankkojen on syytä muuttaa kylppäriin pesukoneen päälle. Keinutuolista on suora näkymä ankkalootaan ja pikkukissat tuntuvat viihtyvän erityisen hyvin just keinutuolissa.
Tuo meidän vanhin kissa ulkoilee näillä keleillä vaan pakon edessä, tuolle muodostuu pakko piinavista pikkukissoista ja pissihädästä, ulkoiluksi tuo luokittelee terassilla päivystämisen tai sateen suojassa heinäpaalien päällä kyttäämiseen. Hiirestämiseen tuo ei ole sekaantunut ikinä, se pelkää hiiriä ja pikkulintuja, eikä se osaa kiivetäkään. Kesällä se lähtee sentään kävelylle mukaan ja tulee ratsastuskentälle vetelehtimään (yleensä niin että se on aina tiellä).
Toisaalta kyllä ymmärrän täysin, siinä missä ankat ja hanhet ovat innoissaan kun pihatielläkin pääsee melkein uimaan, ei ehkä kissat ja muut herkkävarpaat ole kovin kiinnostuneita ulkoilemaan.
Alkoi olla vähän haastetta heinäkuorman haussakin (meidän heinät on varastoituna naapurin tallinvintille) kun uhkaa yhdistelmä upota hiekkatielle, samoin kottikärryt ovat ihan just kohta upoksissa savessa.
Nyt kun ulkoilukelit ovat sellaiset että voi pysytellä mahdollisimman paljon sisällä ilman että tarvitsee potea yhtään huonoa omaatuntoa, ehtii puuhastelemaan kaikkea kyökissäkin enempi. Vuohet tuottaa hirmuina maitoa, meinasin jos nyt vihdoin ehtisi enemmän paneutua juustontekoonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti