maanantai 18. helmikuuta 2019

Flunssa, jäätikkö ja neitsytlypsäjä

Otsikkoon voi lisätä tulehtuneen leukanivelen ja kuumeen. Siinäpä ne viimepäivien kuulumiset oikeastaan olikin. Ehdin jo hetken kuvittelemaan että onnistuin välttymään torppaamme rantautuneelta flunssalta, no en onnistunut ja sain riesan kuumeen ja tuskastuttavan yskän kanssa. Kävin hammaslääkärissä kun olin aivan varma että purukalustossani on jotain vikaa, no tavallaan olikin. Leukanivel tulehtunut, ei sekään kiva ole mutta on se mukavaa käydä hammaslääkärissä toteamassa että hampaat on ihan kunnossa eikä mitään peiliä terävämpää tarvitse kitusiin tunkea (paitsi se röntgenlätykkä mikä saa aikaisksi viehättävän kakomisreaktion), tulehduskipulääkkeillä pitäisi tulla kuntoon. Eihän tässä ole joutunut juurikaan lääkkeitä syömäänkään tuon onnettoman jalan takia.

 Vanha tuo kuva. Nyt on lunta niin ettei tarvitse edes suunnitella ratsastavansa. Aidatkin alkaa olemaan luman alla, koira viilettää pitkin kylää kun hanki kantaa. Kulkuväylät taas on ihan tappavan liukkaat, muutaman päivän plussakeli teki tehtävänsä. Oikeastaan eniten mä inhoan jäätikköä, toiseksi eniten tuulta mutta jäiset kulkuväylät vaan kerta kaikkiaan on ihan kamalat.

 Lauantaina totesin vuoden ikäisen Sirkka vuohen kasvattaneen utareen. Sirkan äitee Sinikkahan mulla onkin lypsyssä. Yllätti vaan tämä ajankohta, ymmärtäisin kyllä että keväällä kun vihreälle pääsee, mutta että näin helmikuussa.. Ruokaakaan noi joutilaat eivät saa muuta kuin heinää ja kivennäistä. No eipä siinä muuta kun kippoa alle ja lypsämään. Teoriassa. Äitinsä tavoin tuo Sirkkakaan ei ole mikään ihmisen nöyrin palvelija. Lypsyteline on vuohien tarhassa lumen alla, sehän olisikin ollut ihan naurettavan helppoa kun lykkää Sirkan telineeseen ja alkaa opettamaan lypsyyn.

 Mutta koska helppohan on varmasti myös tylsää, on mukava painia Sirkan kanssa pitkin tallinkäytävää. Sinikan lypsän talvella tuollain että se on vaan narulla kiinni, se on niin tottunut lypsytouhuun ettei se muuta tarvitse. Sirkka sen sijaan tarvitsisi. Koska myös vapaa-ehtoiset kiinnipitäjät on vähissä, jatkamme Sirkan kanssa juupas-eipäs-joogaa. En ole aikaisemmin lypsänyt eläintä joka istuu mun sylissä etujalat olkapäillä, voi sanoa ettei ihan kaikkein ergonomisin lypsyasento. Kuvamateriaalia sattuneesta syystä ei ole tarjolla. Mitäpä sitä muuta flunssaisena tekisikään.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti flunssa on jo hellittänyt! Oli hauska lukea Sirkasta. Aurinkoista maaliskuun alkua!

    VastaaPoista