Haaveita ja suunnitelmia, omavaraisempi vuosi 2019.

Tämä teksti on osa omavaraisuutta käsittelevää yhteispostaussarjaa. Muiden kirjoitukset pääset lukemaan tämän postaukseen jatkeena olevien linkkien kautta.

Olen pyöritellyt mielessäni suuria suunnitelmia, täytyyhän suunnitelmien toki olla suuria ja näyttäviä että niistä kehtaa julkisesti kirjoitella. Viimevuonna olikin paljon isoja suunnitelmia. Laajensimme yhtä olemassa olevaa kasvimaata, teimme kokonaan uuden kasvimaan toiselle puolelle tiluksia. Tuli lehmät ja vaikka ja mitä. Koska hommat ei saa olla mitenkään liian sujuvia tai helppoja, kannattaa kunnianhimoisiin ja mahtipontisiin suunnitelmiin lisätä hommaa helpottamaan yksi uhma-ikäinen taapero sekä poikkinainen raaja. Itsenikin suureksi yllätykseksi selvisimme edellisestä kaudesta ilman suurempia henkilö- tai materiaalivahinkoja, avioliittokin pysyi kasassa.

Kun mietin tulevaisuuden suunnitelmiamme omavaraisuuden näkökulmasta, tavoitehan on tottakai omavaraisuusasteen lisääminen, mutta siinä missä viimevuonna panostettiin määrään kun lisättiin viljelyalaa, hankittiin uusia eläimiä jne, panostetaan tänävuonna olemassa olevien resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen. (kuulostipas jotenkin tönköltä ja viralliselta)

Nyt kun alkaa todella olemaan aika tehdä suunnitelmia tälle vuodelle, päätin ottaa sellaisen aikuismaisen lähestymiskulman ja pitää kirkkaana mielessä sen mitä olen oppinut viime vuosista, vaikka minulle onkin ominaista tyriä vähän joka kaarteessa, kaikkia virheitä ei tokikaan kannata toistaa ihan joka vuosi vaan niitäkin voi hajauttaa. Vähän kuin viljelykierto, virhekierto..

 kasvihuone on yksi sellainen asia missä minun on syytä pitää todella mielessä se missä kohtaa olen tehnyt virheitä. Niitä virheitä piisaa niin etten onneksi kaikkia edes muista, jos muistaisin voisin päätyä kolaamaan tunkioon koko tekeleen. Sen sijaan laitoin paprikat kasvamaan ja pudotin toistamiseen lumet kasvihuoneen katolta. Paprikat toki on tuolla mitä tästä opin-listalla. Ne ei oikeastaan ikinä kasva kunnolla, laitan niitä aina liikaa ja miitä vielä. Nyt päätin antaa itselleni vielä yhden sauman kokeilla. Mutta koska päätin oppia virheistäni, laitoin neljään purkkiin niitä itämään, en neljääntoista.

Kasvihuoneen kun otin puheeksi, ei tarkoitukseni ollut jaaritella jostain paprikoista, vaan se mikä piti pitää kirkkaana mielessä ja ehkä jopa kirjoittaa lapulle kasvarin seinään, oli se että A) lapset ja avonaiset siemenpussit on syytä pitää ulkopuolella, tulee viidakko kun herneet, pavut ja muutama tunnistamaton lajike rehottaa tomaattien ja kurkkujen varsia pitkin. Lapsilla oli kivaa. Minulla ei. B) vuohet on myös syytä pitää kasvihuoneen ulkopuolella, tätä tuskin tarvitsee selittää yhtään enempää. C) lajikkeet on syytä pitää jotenkin järkevässä mittakaavassa. Pikkupurkeissa akkunalla saattaa vielä saada itselleen perusteltua tarpeen kasvattaa pariakymmentä tomaattisorttia, sitten kun siellä viidakossa on joka väriä, joka kokoa sekä puskaa, pitkää ja pätkää, ei niiden kanssa enää tule toimeen.

Koska olen nyt järkevä ja suunnitelmallinen, laitan punaisen, keltaisen ja lilan kirsikkatomaatin, mustan venäläisen, toisen hyvän venäläisen minkä nimeä en tiedä kuin kyrillisillä, pihvitomaatin.. ja ehkä jotain mikä tulee mieleen kun alan kaivaa siemeniä. Kurkkua, ne paprikat ja ehkä varuiksi johonkin nurkkaan pavuvarren.

Mutta ajatus oli siis se että kasvarissa kasvaa vain sitä mikä ei kasva ulkona (no tokikaan jos sataa kaatamalla koko kesän tai kinokset sulaa vasta heinäkuulla niin ei ulkona kasva kyllä mikään), kaikki mitä siellä kasvatetaan käytetään hyödyksi; eikä rakenneta sinne sellaista ruuhkaa että koko tötterö ratkeaa liitoksistaan. Haaveilen kasvihuoneen elintasosiivestä tai ehkä viereen toinen kasvari, otin tämän puheeksi vaivihkaa saunanlauteilla sivulauseen sivulauseessa.. Mikko ei alkanut kouristelemaan eikä mennyt psykoosiin, tämä saattaa olla hyvä merkki mikä ehkä puoltaa haaveen toteutumista.

 Myöskään kasvimailla en meinaa tänä kesänä käyttää aikaa ja resursseja mihinkään joutavaan. Vaikka siemenloota pullisteleekin kaikkien vinkeiden ja eriväristen juurikkaiden siemeniä, ei niitä kaikkia ole mikään pakko kylvää. Ei sitä pysty määräänsä enempää käyttämään juurikkaita vaikka ne olisivat kuinka riemunkirjavia.
Laitan toki kasvamaan ne perinteiset perunat, porkkanat, kaalit, lantut, sipulit ja muut, mutta valitsen niille kaikille ajatuksella hyvät kasvupaikat ja sellaiset sijainnit että niiden hoitaminen on mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Viime kesältä muistan edelleen hyvin epäonnistuneen kurpitsankasvatushankkeeni. Laitoin niitä onnettomia kasvamaan kohtaan mikä on mahdollisimman paahteinen, tuulinen ja riittävän kaukana vesiletkusta. Ne mitkä eivät kuolleet tuulen pieksäminä sen jälkeen kun kasvutunneli oli päättänyt muuttaa naapuriin sopivan tuulen sattuessa, kuolivat kyllä siihen helteeseen ja siihen ettei allekirjoittaneen reippaus ihan riittänyt kantamaan niille riittävää määrää vettä (kun on jalka poikki, veden kantaminen on maailman kurjinta hommaa, vesi kun painaa enemmän kun titaanikeppi haluaa kantaa).

Isoin tavoitteeni on oppia säilömään monipuolisemmin, kuivaamaan, hyödyntämään ja käyttämään tehokkaammin. Toki ei meillä nyt hukkaa noista tule, juurikkaidenkin syöjiä täältä onneksi löytyy vähän jokaiselta nurkalta. Hilloja ja mehujakin voisin keittää vähän pontevammin. Materiaalia kyllä pitäisi riittää niin että mehuja ja hilloja riittäisi koko talveksi omasta takaa, mutta jotenkin tuntuu aina aika loppuvan kun kaikki kypsyy yhtä aikaa. Tässä ehkä auttaisi ihan vaan suunnitelmallisuus, ettei kasaisi kaikkea mahdollista ja mahdotonta juuri siihen ajankohtaan.

 Ruokapuolella oikeastaan ei ole mitään muita suuria suunnitelmia. Tämä oli ehkä hivenen kornisti muotoiltu ilmaisu, koska ruokapuoli tarkoittaa hyvin vahvasti eläimiä. Keväällä mennään vanhalla, hyväksi havaitulla tavalla. Munia laitetaan koneeseen jotta saataisiin syöntiin ja siitokseen ankkoja, kalkkunoita ja toivottavasti hanhia. Kesän saavat taas kasvaa vapaasti laiduntaen ja syksyllä sitten syöntiin. Kesäpossustahan tässä on haaveiltu, mutta se hanke taitaa kaatua byrokratiaan. Kanalaumaa uudistettiin veemekesänä, se on nyt aika hyvä. Porukassa on enää muutama niitä ikivanhoja kanoja jäljellä ja tilalla on nuoria kanoja jotka vieläpä munivat erivärisiä munia. Ikäänkuin sillä munien värillä nyt olisi mitään väliä, mutta onhan se kivaa.

Kanien kanssakaan ei ole mitään erityisiä muutoksia suunnitteilla, jos oikein riehaannutaan niin uuden siitosnaaraan voisi(oikeasti siis pitäisi) hankkia.

Nuo alla olevat lintuset eivät kyllä liity omavaraistalouteen mitenkään. Nuo neuroottiset naattipäät ovat koristeina.

 Vuohet ja Lehmät.. Ai niin, tästä päästiin siihen ihan kaikkein tärkeimpään kevättyöhön, siihen mikä täytyy tehdä heti kun maa vähän sulaa ja ehdottomasti ennen kuin mihinkään istuttaa tai kylvää yhtään mitään, Se on nimittäin viimeistenkin kasvimaiden aitaus. Ei mitään nättiä ja näppärää lammasaitaa mille nauraa kilpaa sekä vuohet että hanhet, vaan sellainen muuri, vallihaudalla tottakai. Vallihautaan voisi asuttaa ehkä muutaman krokotiilin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kasvimailla mellastavat eläimet, vaikka ne olisikin minun itseni jäljiltä irrallaan pihalla, niin harmittaa silti. Viimevuonna eläimet napostelivat aivan liian ison osan sadosta.

No mutta, niihin lehmiin ja vuohiin. Vuohet eivät ole tiineinä, jos edellisistä (keväällä 2018 syntyneiden) kilien saavutuksista olen toipunut syksyyn mennessä, voi olla että ehkä astutan pari. Voi olla etten ehdi, koska autojem konepellit on edelleen piukassa pikkusorkkien jälkiä. Tietysti jotain järkevää niille pitäisi keksiä. Nyt niitä on viisi, ainoastaan Sinikka on lypsyssä. Toisaalta mulla ei ole mitään tarvetta haalia määräänsä enempää lypsyvuohia. Tällä hetkellä Sinikka-vuohi ja Rauha-lehmä tuottaa sen määrän maitoa kuin meillä menee. Toki jos reipastuisin silläkin rintamalla ja tekisin enemmän juustoja, enemmän jäätelöä, enemmän toffeeta, jogurttia, viiliä, voita ja mitä kaikkea, saisihan sitä maitoa käytettyä vaikka kuinka.. no täytyy miettiä, toki täytyy miettiä myös senkin kannalta että mikä on järkevää. Ruokaa ne syö joutilaatkin.

Lehmiä on nyt kolme. Puhtaita Nenoskarjan kyyttöjä. Rauha ja tyttärensä Hulina (syntynyt 11/17) ja Hilkka (22.12.2018). Rauha ja Hulina oli ajatus siementää nyt keväällä. Rauhasta toivotaan sonnivasikkaa syöntiin, Hulina ahkeroi säilyttääkseen katoavia geenejä. Hulinan vasikka lähtee näiden alkuperäiselle omistajalle, samoin Rauhan vasikka sikäli mikäli sattuu tulemaan lehmä. Nämä lehmät nyt oli vähän taas sellainen rasti mikä pääsi yllättämään. Hulinankin piti olla vain lainassa, laina-aika vaan vähän piteni, mä jotenkin pääsin tykästymään noihin, eikä ihan hirveästi haitannut vaikka Hilkka olikin Hilkka eikä sonni, samasta syystä se Hulinakin jäi palauttamatta.

                                                     omppujenkuivausteline

Edelleenkään me emme pyri täydelliseen omavaraisuuteen. Haaveilen toki sellaisesta off-grid elämästä, pikkuinen mökki, metsää polttopuiden tekoon ja peltoa sopivasti, liki kaikki itsetuottaen. Sehän kuulostaa näin äkkiseltään ihan hirvittävän vaikealta ja jopa mahdottomalta. Se oli kuitenkin ihan normaalia elämää ennen, enkä tarkoita kivikaudella, vaan esimerkiksi minun isovanhempien lapsuudessa. Jos meillä ei olisi lapsia, luultavasti elämämme olisi jotain tuon tyyppistä, mutta koska meillä on lapsia niin etenemme nyt näin, heillä ei välttämättä ole ykköstoiveena lapsuus sähköttömässä mökissä hevosella metsätöitä tehden. Vaikka meidän omasta mielestä tässä elämäntavassa ei ole mitään ihmeellistä tai epätavallista, huomaa kyllä että tässä tehomaatalouden keskellä meitä pidetään tyhminä kun teemme jotain pottumaata tai lypsän yhtä perinnelehmää, maitoa ja perunaa kun saa kaupastakin. Mutta pienin askelin etiäppäin.

Tiivistettynä siis: suunnitelmani on kylvää, kasvattaa, istuttaa, haudottaa ja mitä vielä vain sellaista mitä meillä ihan oikeasti käytetään ja pitää lajien määrä jotenkin järkevässä mittakaavassa. Tavoitteeni on saada käytettyä, säilöttyä ja hyödynnettyä kaikki mahdollinen sekä kerätä mahdollisimman paljon siemeniä talteen.

salaiset haaveeni on toinen kasvihuone, maakellari ja ehkä pienenpieni ladontapainen varastohässäkkä missä kuivattelisin kerppuja ja nokkosia.

Bonuksena vahvasti lottoon nojaava suunnitelmani unelmatilan hankinnasta.

Täältä voit lukea muiden ajatuksia aiheesta:

Tsajut https://tsajut.fi/kuulumisia-ja-suunnitelmia/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/02/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-1.html

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/01/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/omasta-maasta-omalle-perheelle.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/omavaisuus-sarjan-aloitus-vuodelle-2019/

Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumisia-ja-suunnitelmia.html

Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=353

Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumiset-ja-tulevan-kauden.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-1.html

Iso-Orvokkiniitty http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/suunnitelmia-kesalle/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/02/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-1.html

Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/01/31/omavaraistelua-vuonna-2019

Caramellia https://caramellia.fi/suuret-lupaukset-kasvukaudelle-2019/

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumiset-tulevan-kauden.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/suunnittelua-omavaraisuus-kotipihalla.html

Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/02/iloa-kasvukauteen-2019-joy-for-next.html

Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/02/omavaraisuussuunnitelmia-vuodelle-2019.html

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/ajatuksia-omavaraisuudesta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/kevaan-marjapensassuunnitelmat/

Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/02/omavaraisuussuunnitelmia-vuodelle-2019.html

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/02/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-suunnitelmat