kuulumisia

Tekniikka petti ihan täysin. Ensin hajosi internet, mitään narua myöten kulkevaa yhteyttähän täällä Syrjälässä ei enää kannata edes haaveilla käyttävänsä. Johdot ovat ikivanhoja ja hajoavat omaan mahdottomuuteensa, operaattorit ei niitä enää halua korjauttaa. Muut yhteydet täällä on aikaisemmin pelannut ihan kohtuu hyvin, mutta nyt viime viikkoina ei ole oikein minkään operaattorin mikään gee tahtonut pelittää. Siihen samaan sitten läppärikin simahti.

Nyt kun kevät vihdoin näyttäisi tulevan, ei katoavat yhteydet virtuaalimaailmaan niin kalva hermoa. Olen ilahduttanut perhettäni pihatalkoilla, sain tosin haravoida ihan keskenäni muiden paistaessa makkaraa ja Mikon tehdessä talveksi puita. Inhoan haravointia, paitsi murtuman kuntoutuessa se on ihan parasta. Tämä myös silloin kun parantelin katkennutta käsivartta viitisen vuotta sitten. On ihan mahtavaa pystyä tekemään jotain mistä syntyy näkyvää tulosta, veltto haravan heiluttelu ei myöskään rasita ihan kohtuuttomasti tuota koipea, mikä on toistaiseksi tottunut liikennöimään enimmäkseen tasamaalla. Pihan sulaessa olen koittanut ottaa talvella menetettyä ulkoilua takaisin ja vietän kaiken mahdollisen ajan ulkona. (Tähän saattaa liittyä myös pesemättömät ikkunat, auringon paistaessa ne näyttää ihan karmivilta, kun pysyttelee pihalla niin ne ei särje mun verkkokalvoja).

Käytiin katsomassa meille muuttavaa lehmää, sovittiin Rauha-rouvan muutto tapahtuvaksi vapun hujakoilla, alkaa jo vähän jännittää. Minä kyllä taitun jo lypsyjakkaralle ja odotan maitoa juustonkiilto silmissä.

 On vaan aina vähän lisähommaa tiedossa kun tontille saapuu uusi eläin, vieläpä sitä sorttia mitä aikaisemmin ei ole ollut. Onhan siinä samalla tiedossa taas aikatauluunkin muutoksia ja Liljankin sopeuduttava lypsyaikatauluihin. Liljaa ei kyllä varmaan haittaa, Lilja on hulluna lehmiin ja hevosiin. Parasta oli kun sai syöttää Rauhalle heinää korsi kerrallaan, pitkään. Niin pitkään että lopulta luovutettiin ja kahviteltiin ulkona että Lilja sai seurustella heppojen ja lehmien kanssa.

Myös vuohet ja pikkukilit ovat saavuttaneet suuren suosion kääpiöjaostossa. Pihalla kun ollaan täytyy tallin ovet pitää kiinni, muuten Lilja karkaa sinne seurustelemaan eläinten kanssa.

Kanitkin alkoivat tekemään poikasia oikein urakalla, hyvä näin. Tiput ja taimetkin kasvaa toivotulla tavalla. Sikäli mikäli näin jatkuu, ensi talvena on lihaa laittaa pöytään.

Tätä (eli kalkkunaa) lisää..

Piristää kyllä mieltä surkean talven jäljiltä kun vihdoin pääsee tekemään. Hevosen selkään en ole vielä kiivennyt, mutta muuten tallilla olen aikaani kuluttanut hinkkaamalla karvojansa pudottavia hevosia (jännä kyllä, normaalisti inhoan karvanlähtöä ja sitä kuinka se irtokarva pursuaa joka tuutista, muutama kuukausi niin ettei pääse hevosten lähellekään niin jo alkaa harjaaminenkin olemaan luksusta). Muutenkin nyt olen saanut viilettää pitkin kyliä, talvi jalattomana, eli autoilukyvyttömänä aiheutti myös melkoisen ruuhkan hammastarkastuksia, neuvolaa ja kaikkea minkä vain ikinä onnistuin lykkäämään myöhemmäksi.

Nyt vaan kiire ei haittaa, nyt se tarkoittaa sitä että vihdoin pystyn toimimaan. Ihan parasta.