yksinkertaista elämää

Omavaraisuudesta kun puhutaan niin usein siihen liitetään yksinkertainen elämä. Siltä se tuntuukin. Näillä leveysasteilla kun puuhastellaan, niin yksinkertainen ei todella ole se ensimmäinen mikä tulee mieleen. Tahallani ymmärsin väärin, saattaa olla ettei tässä yhteydessä yksinkertaisella tarkoiteta helppoa vaan ehkä haetaan sitä perusasioihin palaamista.

Mitä kauemmin tällä elämäntavalla on puuhastellut, sitä helpommaksikin se kyllä käy. Se rutiini näes, mutta rutiinin rikkoo se jatkuva kehittäminen. Riittäkö lintujen kasvattaminen tässä mittakaavassa vai laajennetaanko? vastaus on ei ja ei. Tälle tilalle ei ole järkevää tehdä niin isoja investointeja että alettaisiin vielä tekemään uutta eläinsuojaa, mutta varmaankin ennen syksyä jotain pieniä muutoksia tehdään. Tällä hetkellä kalkkunoiden kasvatus on se mitä halutaan lisätä, kesä näyttää sitten että miten se toteutetaan.

Kasvien kasvattaminen menee omalla painollaan, enää en paniikissa hypistele siemenpusseja ja näe painajaisia unohtuneista kylvöistä mutta tässäkin pätee se että kun kokemus kasvaa ja virheistä oppii (virhe on eläimet ja kasvimaa ilman aitoja) niin tarttee ryhtyä toimenpiteisiin silläkin saralla jos mielii vihanneksissa pysyä. Siksipä keväällä raivataan kokonaan uusi kasvimaa eläinten uloittumattomiin. Tämäkin on äärimmäisen yksinkertaista, perusasiaa parhaimmillaan. Kylvä keväällä, kasvata, hoida ja korjaa sato syksyllä, ajatuksena helppo, toteutuksessa on taas tuhat muuttujaa. Helppous on kaukana kun aurinko ei paista, lämpötila on sama jouluna ja juhannuksena ja pöytään olisi kiva saada jotain muutakin kuin nokkosta ja voikukkaa. Mutta noin niin kuin muuten, ihan yksinkertaista. Lisäbonuksena aikomuksenani on myös saavuttaa omavaraisuus siementenkin suhteen, ennustan mittavia ongelmia ja ankaraa oppimista.

Lämpö, kyllä se polttopuusavotta tekee ihmiselle hyvää. Tuntee elävänsä kun räntäsateessa kasaa klapia pinoon ja toivoo ettei osu kovin kovaa kirveellä polveen. Palkitsee se sitten tietysti siinäkohtaa kun voi poltella lämpimikseen niitä klapeja eikä öljyä.

Sitten tietysti metsästys, siinä palataan jo ihan lähtöruutuun. Sitähän ihmiset ovat tehneet hetimiten puusta laskeuduttuaan. Yksinkertaista, saalista ja syö. Kasvatusvaihe jää tyystin pois eli on kustannustehokkaampaa lihaa kuin itsekasvattamalla. Tietysti kun ollaan kehitytty nyt jo sen verran ettei tarvitse keihään kanssa juosta saaliin perässä, kustannustehokkuus kärsii. Luvat, aseet, patruunat.. ei nekään ilmaisia ole ja aikaahan siihen menee. Mikko on käytännössä koko metsästyskauden viikonloput ja ison osan illoistakin metsällä, näin on tosin ollut jo silloinkin kun asuttiin vielä kaupungissa. Riista on varsin hyvä lisä näiden kasvatettujen lihojen rinnalle.

Vielä kun olisi vesistö että kalaa saataisiin muualtakin kuin marketista, vaan ei ole eikä taida lohilammikkoa tälle tilalle sopia.

mutta kyllä se oikeasti tuntuu hyvinkin yksinkertaiselta esimerkiksi silloin kun haluaa syödä vaikka nokkoskeittoa, lypsä vuohi tai lehmä, kerää nokkoset ja muutama kananmuna. Ei tarvitse kuin kävellä tontin ympäri ja ruoka on siinä. Lisäaineeton, itsetuotettu ruoka.