sellainen päivä..

Tuomittu epäonnistumaan. Kun petasin sänkyä, vilkaisin ikkunasta ulos. Vilkaisin toisen kerran. Kiroilin (rumasti). Irtoponihan se siellä, onneksi vaan yksi, eikä koko lauma. Se karkulaiskappale on se huonoiten kiinni antava. Lilja onneksi nukkui päiväunia ja Eppu onnistui pukemaan sekunneissa ja ponikin antoi suosiolla kiinni kun kaverit tarhassa sai heinää ja porkkanoita. Mauno tosin joutui nyt taas yksin tarhailemaan ponin kestävään lautatarhaan.

Tiskikone keksi uuden piipitysäänen ja uuden vikakoodin, on kyllä huonoin masiina ikinä. Haukkuisin ihan merkin ja mallin kanssa jos muistaisin ne. En ymmärrä miksi senkin täytyy liittää hajoamiseen aina näyttävä piippaustehoste ja kryptinen koodi. Tajuan ilmankin ettei se pelitä.

Hautomiskoneesta hajosi lämpölamppu, meillä on nyt molemmat koneet päällä ja täynnä munia. Kasasin hätäpäissäni ehjän koneen turvoksiin munia. Uuden lampun hankinta on ulkoistettu miehelle, luultavasti kyseessä on tilaustavara (joka toimitetaan marsista ja suomen posti hilloaa sitä juhannukseen asti jossain varastossa) mikä maksaa kultaharkkoja.

Eppu liimasi suutuspäissään mokkapalan keittiön lattiaan, kyseessä on parketti mistä on kulunut kaikki lakka pois. Mokkapala sen sijaan ei meinannut kulua millään pois.

Ratsastuskenttä sopisi paremmin luisteluun. Yritä siinä sitten suorittaa. Toisaalta, Mikko kotiutui lähempänä puolta yötä eli en kyllä olisi jaksanut suorittaa vaikka pohja olisi ollut priima. Kunhan valitin lämpimikseni.

Joku kissoista pissasi lampaantaljan, kunhan saan syyllisen kiinni, ryhdyn toimenpiteisiin. Kyseinen kissa on ottanut elämäntehtäväkseen kuseksia nurkkiin. Ei kiitti. Oli muuten talon viimenen talja, ehkä siirrytään kissantaljoihin sitten.

Ai niin, kaivoin vessanpöntöstä rullallisen paperia, se oli jo reippaasti matkalla hajottamaan tuon törkykalliin ja aivan turhan skeidapumppaamon. Mua henkilökohtaisesti mokoman laitoksen hajoaminen ei kiinnosta palaakaan, mutta nyt en jaksaisi alkaa väittelemään yhdenkään vastuunpakoilijan kanssa siitä kenen vastuulla moisen vuosisadan kusetuksen korjaaminen on. Tyydyin siis aivan rauhassa kaivamaan metritavarana paperia pois pöntöstä. Juoden toki asiaankuuluvasti aamukahvini siinä samalla.

Ai mikä uhmaikä Epulla?

Koirakin kävi aamusella luvattomalla reissulla.

Huomenna pakkaan tenavat autoon ja lähden ilahduttamaan itseäni ja muita ihmisiä kauppaan, kirjastoon ja kirppikselle. Mikko onnistui just ja just väistämään luodin, mulla on uusi auto, ollaan nyt viikko hengattu lasten kanssa kylillä. Vapauden riemua.