keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Välipalaleipää
Jääkaapista huuteli salamin ja parin juuston maalliset jäännökset. Muistan joskus lukeneeni bostonpullaa muistuttavasta leipätekeleestä. Tuumasta toimeen vaan, ohjeita ehtii lukemaan myöhemminkin.
tiistai 13. tammikuuta 2015
talven riemuja
Ensin tuli vesisade ja jäätikkö, sitten hirmupakkanen joka jäädytti tallin putket sitten tuli nollakeli ja lumimyrsky. Luovuin toivosta, ei näissä nykyisissä etelän talvissa oikeesti pysty ratsastamaan. Hevoset siis lähinnä lomailee ja odottelee suotuisampia kelejä. Joulukuussa kerkesin vielä välmennukseen, nyt on turha mennä ja maksaa siitä että pääsee ilahduttamaan valmentajaa puolivillillä ja liikuttamattomalla hevosella.
Muuten kaikki menee samaa rataa, lasten ja eläinten hoitamista. Toisaalta kyllä näiden kelien hyvä puoli on se että ehtii panostaa ruokapuoleen, täytyis varmaan alkaa rustata parhaita reseptejä tänne talteen.
Linturintamallakin menee samalla kaavalla. Kanat on innostuneet hautomishommista, nyt alkaa olla tipuja paikat piukallaan, ihan jopa myytäväksi asti. Kalkkunapoika innostui tasa-arvoisesta avioliittolaista niin paljon että sekin alkoi hautomishommiin, siellä se nyt hautoo ihan tosissaan ja tipujen pitäisi kuoriutua ihan näinä päivinä.
Muuten kaikki menee samaa rataa, lasten ja eläinten hoitamista. Toisaalta kyllä näiden kelien hyvä puoli on se että ehtii panostaa ruokapuoleen, täytyis varmaan alkaa rustata parhaita reseptejä tänne talteen.
Linturintamallakin menee samalla kaavalla. Kanat on innostuneet hautomishommista, nyt alkaa olla tipuja paikat piukallaan, ihan jopa myytäväksi asti. Kalkkunapoika innostui tasa-arvoisesta avioliittolaista niin paljon että sekin alkoi hautomishommiin, siellä se nyt hautoo ihan tosissaan ja tipujen pitäisi kuoriutua ihan näinä päivinä.
torstai 13. marraskuuta 2014
Tipuja pukkaa
Kana heittäytyi toimeliaaksi ja päätti tekaista samalla vaivalla 17 tipua. Onhan vilskettä.
Hevosia on taas tallissa kolme, kun yksi lähti takaisin helsinkiin, salaa haaveilen kahdesta hevosesta. Työtä kun tuossa yhdessä virkaheitossa piisaa enemmän kuin noissa kahdessa muussa yhteensä..että voikin olla hevosella sietämättömät tallitavat. Kehtaavat vielä väittää että tammat olisi siistejä. Ei ole, mun talliin ei enää tule suomenhevosta, saati tammaa. Tulevaisuudessa pelkkiä idänihmeitä kiitos mulle. Niin ja yksi eurojackpotti kans mulle! maneesi olis nimittäin kiva.
Huomasin taas syksyn tullen lievän remontointi-innostuksen heräävään, alakerran ylimääräinen huone olis just täydellinen kirjasto. Vessasta voisi poistaa sen vahvan silja serenade-vaikutelman ja kylppäri olis kiva uusia. Taas kaivataan sitä jackpottia.
Nyt tarttis mennä keksimään jotain päiväruokaa, piti syödä kanaa tänään mutta kiireessä päivällinen unohtui eloon. Huomenna sitten kanaa.
Hevosia on taas tallissa kolme, kun yksi lähti takaisin helsinkiin, salaa haaveilen kahdesta hevosesta. Työtä kun tuossa yhdessä virkaheitossa piisaa enemmän kuin noissa kahdessa muussa yhteensä..että voikin olla hevosella sietämättömät tallitavat. Kehtaavat vielä väittää että tammat olisi siistejä. Ei ole, mun talliin ei enää tule suomenhevosta, saati tammaa. Tulevaisuudessa pelkkiä idänihmeitä kiitos mulle. Niin ja yksi eurojackpotti kans mulle! maneesi olis nimittäin kiva.
Huomasin taas syksyn tullen lievän remontointi-innostuksen heräävään, alakerran ylimääräinen huone olis just täydellinen kirjasto. Vessasta voisi poistaa sen vahvan silja serenade-vaikutelman ja kylppäri olis kiva uusia. Taas kaivataan sitä jackpottia.
Nyt tarttis mennä keksimään jotain päiväruokaa, piti syödä kanaa tänään mutta kiireessä päivällinen unohtui eloon. Huomenna sitten kanaa.
torstai 23. lokakuuta 2014
aika rientää
Eikö niin sanota et aikarientää kun on kivaa? mulla oli ajatus kirjottaa aktiivisesti asioita, reseptejä ja muita muistamisen arvoisia juttuja että itse muistaisin että mitä tapahtuu. Aika vaan menee niin lujaa että tahtoo unohtua.
No ei siinä.. Syksy on taas, tervetuloa kaurismäkeläinen melankolia ja torpan lämmityskulut. tervetuloa heinien rahtaaminen, hevosten loimittaminen, jäätynyt kenttä ja pimeys. hurraa! mikäs sen hauskempaa. Koululaisella on syysloma, viikko isollakirkolla tekee ihmeitä ja saa taas maalaiselämän masentamaan entistä enemmän, täällä kun ei ole katuvaloja, kauppoja eikä juurikaan kavereita tarjolla (tai on niitä kavereita mutta se tarkottaa kuskaamista mulle). Itsellänikin näin syksyisin tuppaa vilahtamaan mieleen että jos kuitenkin muualla olisi mukavampaa asua? mitä hittoa täällä pimeässä, kylmässä ja kalliissa suomessa kökkimään? ajattelin kökkiä täällä just niin kauan että PikkuJäbä vähän kasvaa, ei houkuta ajatus ulkomaille muutosta ihan noin pienen kanssa.
Miehen kanssa heitettiin yhden yön vanajanlinnan reissu, ihan parhautta. Hämeenlinna on kiva ja kaunis kaupunki. Parasta on kun saa syödä ruuan lämpimänä, kahvin kuumana ja tehdä ne molemmat istuen paikallaan. Ei me Hämpässä mitään ihmeitä ehditty tekemään, museoita kierrettiin ja käytiin muuten vaan kävelemässä. Ehdottomasti kyllä mennään uudestaan vanajanlinnaan.
Eläinosastolla on taas tapahtunut joitain muutoksia, lapset ovat saaneet pikkuponin (PikkuJäbä etenkin rakastaa ratsastusta, ainoa paikka missä se pysyy paikallaan on hevosen selkä), paavo lähtee viikon päästä takaisin helsinkiin, ilona pitäisi kuskata klinikalle että voi tehdä päätöksiä sen tulevaisuudesta (ei kyllä näytä kauhean lupaavalta..) ja lampaat ovat palanneet kesätöistä uuteen pihattoonsa. Linnut on innostuneet hautomaan ihan hulluina. Kalkkunoilla on hirveet kasat munia allaan, samoin yhdellä aralla.. kamalaa jos niistä nyt kuoriutuu laumallinen tipuja, mihinhän nekin saadaan kaikki mahtumaan?
Niitä ruokajuttuja pitäisi kyllä ehtiä kirjottelemaan, oon kyllä tusannut yhtä sun toista, briossihodareita, leipiä, riistaa ja kanaa ja ja ja.. täytyy kirjottaa reseptejä ylös niin muistais tehdä toistekin.
Kuvia en tähän laita, en vaan osaa käyttää uutta konetta (vanha muinaisjäänne tuhoutui kahvionnettomuudessa ja jouduttiin hankkimaan uusi masiina)
No ei siinä.. Syksy on taas, tervetuloa kaurismäkeläinen melankolia ja torpan lämmityskulut. tervetuloa heinien rahtaaminen, hevosten loimittaminen, jäätynyt kenttä ja pimeys. hurraa! mikäs sen hauskempaa. Koululaisella on syysloma, viikko isollakirkolla tekee ihmeitä ja saa taas maalaiselämän masentamaan entistä enemmän, täällä kun ei ole katuvaloja, kauppoja eikä juurikaan kavereita tarjolla (tai on niitä kavereita mutta se tarkottaa kuskaamista mulle). Itsellänikin näin syksyisin tuppaa vilahtamaan mieleen että jos kuitenkin muualla olisi mukavampaa asua? mitä hittoa täällä pimeässä, kylmässä ja kalliissa suomessa kökkimään? ajattelin kökkiä täällä just niin kauan että PikkuJäbä vähän kasvaa, ei houkuta ajatus ulkomaille muutosta ihan noin pienen kanssa.
Miehen kanssa heitettiin yhden yön vanajanlinnan reissu, ihan parhautta. Hämeenlinna on kiva ja kaunis kaupunki. Parasta on kun saa syödä ruuan lämpimänä, kahvin kuumana ja tehdä ne molemmat istuen paikallaan. Ei me Hämpässä mitään ihmeitä ehditty tekemään, museoita kierrettiin ja käytiin muuten vaan kävelemässä. Ehdottomasti kyllä mennään uudestaan vanajanlinnaan.
Eläinosastolla on taas tapahtunut joitain muutoksia, lapset ovat saaneet pikkuponin (PikkuJäbä etenkin rakastaa ratsastusta, ainoa paikka missä se pysyy paikallaan on hevosen selkä), paavo lähtee viikon päästä takaisin helsinkiin, ilona pitäisi kuskata klinikalle että voi tehdä päätöksiä sen tulevaisuudesta (ei kyllä näytä kauhean lupaavalta..) ja lampaat ovat palanneet kesätöistä uuteen pihattoonsa. Linnut on innostuneet hautomaan ihan hulluina. Kalkkunoilla on hirveet kasat munia allaan, samoin yhdellä aralla.. kamalaa jos niistä nyt kuoriutuu laumallinen tipuja, mihinhän nekin saadaan kaikki mahtumaan?
Niitä ruokajuttuja pitäisi kyllä ehtiä kirjottelemaan, oon kyllä tusannut yhtä sun toista, briossihodareita, leipiä, riistaa ja kanaa ja ja ja.. täytyy kirjottaa reseptejä ylös niin muistais tehdä toistekin.
Kuvia en tähän laita, en vaan osaa käyttää uutta konetta (vanha muinaisjäänne tuhoutui kahvionnettomuudessa ja jouduttiin hankkimaan uusi masiina)
tiistai 9. syyskuuta 2014
PikkuJäbä 2vee.
Kyllähän se aika rientää, iltatähti, babyboy, PikkuJäbä, prinssitukkainen poika täytti tänään 2vuotta. Vastahan se syntyi.
Kyllä tässä kylmähermoisempikin äiteehenkilö ikäkriisiä kokee kun iltatähti kohta jo armeeniaankin lähtee ja voi voi ja mites tästä nyt selvitään. Oikeasti mä odotan innolla että tuo ikääntyis vielä parilla vuodella, vois sitten vaikka harkita pihahommiakin tekevänsä, joskin silloin saa ottaa jo viikatteen käteensä että pääsee edes kasvihuoneeseen. Uskomatonta kyllä, tuo pahasti laiminlyöty, hyvin puutteellisesti kitketty ja varsin pelkistetyllä kasvivalikoimalla varustettu kasvihuone antaa satoa!
Pihallakin pensaat tursuilee marjaa ja puut on piukallaan omenoista, marjat hoitaa PikkuJäbä, se rakastaa marjoja, etenkin karviaisia ja karhunvattuja. Se jaksaa kökkiä pitkiäkin aikoja vaan nyppimässä marjoja suuhunsa.
Sunnuntaina tarttis tottakai PikkuJäbälle juhlat järjestää, ei siinä, leipominen on tosi kivaa ja siivous ei niin kivaa mutta kai siitäkin selviää. Hommahan sai sitten ihan uuden käänteen kun mies poistui pohjoseen toteuttamaan metsästäjä-keräilijä-viettiään, se saapuu vasta lauantaina vissiin illemmalla eli yöhommiksi menee mulla juhlien järjestely.. pläääh.
Ettei elämä tylsäksi kävisi näiden jo olemassa olevien eläinten, lasten ja hommien ja juttujen kanssa, lisää eläinlapsia pukkaa.. ensin oli munia.
ja sitten tuli tipuja..
Tämä tipu ja sen kolme sisarusta on kanan oman haudonta-urakan tulosta.
Koneessakin on munia joiden pitäisi ihan lähipäivinä kuoriutua. Onneksi se hautomakone on vessassa, tulee munia käänneltyä sielä käydessa, muuten ihan varmasti unohtuis.
Kalkkuna Armikin hautoo, taitaa vaan Dannyllä ola ruuti vielä märkää ja Armi hautoo hedelmöittymättömiä munia..
Oikoluku on turhaa, jätän tilaa luovuudelle niinkuin tähänkin asti ja myös tulevaisuudessa.
Kyllä tässä kylmähermoisempikin äiteehenkilö ikäkriisiä kokee kun iltatähti kohta jo armeeniaankin lähtee ja voi voi ja mites tästä nyt selvitään. Oikeasti mä odotan innolla että tuo ikääntyis vielä parilla vuodella, vois sitten vaikka harkita pihahommiakin tekevänsä, joskin silloin saa ottaa jo viikatteen käteensä että pääsee edes kasvihuoneeseen. Uskomatonta kyllä, tuo pahasti laiminlyöty, hyvin puutteellisesti kitketty ja varsin pelkistetyllä kasvivalikoimalla varustettu kasvihuone antaa satoa!
Pihallakin pensaat tursuilee marjaa ja puut on piukallaan omenoista, marjat hoitaa PikkuJäbä, se rakastaa marjoja, etenkin karviaisia ja karhunvattuja. Se jaksaa kökkiä pitkiäkin aikoja vaan nyppimässä marjoja suuhunsa.
Sunnuntaina tarttis tottakai PikkuJäbälle juhlat järjestää, ei siinä, leipominen on tosi kivaa ja siivous ei niin kivaa mutta kai siitäkin selviää. Hommahan sai sitten ihan uuden käänteen kun mies poistui pohjoseen toteuttamaan metsästäjä-keräilijä-viettiään, se saapuu vasta lauantaina vissiin illemmalla eli yöhommiksi menee mulla juhlien järjestely.. pläääh.
Ettei elämä tylsäksi kävisi näiden jo olemassa olevien eläinten, lasten ja hommien ja juttujen kanssa, lisää eläinlapsia pukkaa.. ensin oli munia.
ja sitten tuli tipuja..
Tämä tipu ja sen kolme sisarusta on kanan oman haudonta-urakan tulosta.
Koneessakin on munia joiden pitäisi ihan lähipäivinä kuoriutua. Onneksi se hautomakone on vessassa, tulee munia käänneltyä sielä käydessa, muuten ihan varmasti unohtuis.
Kalkkuna Armikin hautoo, taitaa vaan Dannyllä ola ruuti vielä märkää ja Armi hautoo hedelmöittymättömiä munia..
Oikoluku on turhaa, jätän tilaa luovuudelle niinkuin tähänkin asti ja myös tulevaisuudessa.
torstai 21. elokuuta 2014
aluevaltauksia
Niistä venäjän lisä-aineettomista jogurteista kiukustuneena päätin rempaista. Valio meni samalla rempaisulla boikottiin tässä torpassa.. vai suomalaiset haluaa lisä-aineilla kyllästettyä roskaa?! selvä, pitäkää tunkkinne. Täti kuukkeloi ja tutustui jogurtin valmistamisen saloihin. Sehän oli helppoa kuin mikä, maitoa lämmittäen, jogurtinsiemen (käytin ekaan settiin bulgarian jogurttia, seuraavaan otin siemenen edellisestä erästä ennen maustamista) ja vähän maitojauhetta. Kuutisentuntia aikaa ja avot! hyvää tuli ja ostojogurtit on toistaiseksi historiaa.
Ainoa miinus tässä hommassa oli se että jogurtin tarvii tekeytyä noin 45 asteessa, saavutin tavoitelämpötilan uunin valolla. Pikkujäbä suoritti kevyen keittiökokeen ja väänsi nupin kaakkoon. Ei tullu jogurttia 300 asteen lämmössä. Mutta jos ton Pikkujäbän saa pidettyä pois kyökistä niin homma on ihan iisiä.
Vessan nurkassa on seuraava koe, nimittäin haudontakone pinkeenä munia. Kalkkunat on vielä niin pieniä ettei munat hedelmöittyneet, palataan keväällä asiaan. Kone on nyt täytetty arojen munilla, on siellä pari teharinkin munaa mukana. Toivottavasti onnistuu kun muutama tipunen on jo varattuna. Voisi muutaman kanan pitää itselläkin. Kukkoja on harvennettu muutamalla mutta pari pitäisi varmaan vielä laittaa syöntiin. Keittelin oikeen sellasta vanhanaikaista viillokkia yhdestä, hyvää oli sekin.
Nyt on näillä tiluksilla saatu omavaraisuuden astetta nostettua ihan kivasti kun kasvihuoneestakin saa syötävää ja munia edelleen tursuaa joka tuutista. Mulla ei ole varsinaisesti sellaista maailmanpelastus ideologiaa omavaraisuuden taustalla vaan ruuan puhtaus, tekee pahaa kaupassa katsoa kun kärryt lapotaan täyteen nugetteja ja mikropizzoja.. oikeasti kun miettii niin liian iso osa ruokakauppojen valikoimista on hirveetä skeidaa. Kaikessa on liikaa kaikkea.
Ainoa miinus tässä hommassa oli se että jogurtin tarvii tekeytyä noin 45 asteessa, saavutin tavoitelämpötilan uunin valolla. Pikkujäbä suoritti kevyen keittiökokeen ja väänsi nupin kaakkoon. Ei tullu jogurttia 300 asteen lämmössä. Mutta jos ton Pikkujäbän saa pidettyä pois kyökistä niin homma on ihan iisiä.
Vessan nurkassa on seuraava koe, nimittäin haudontakone pinkeenä munia. Kalkkunat on vielä niin pieniä ettei munat hedelmöittyneet, palataan keväällä asiaan. Kone on nyt täytetty arojen munilla, on siellä pari teharinkin munaa mukana. Toivottavasti onnistuu kun muutama tipunen on jo varattuna. Voisi muutaman kanan pitää itselläkin. Kukkoja on harvennettu muutamalla mutta pari pitäisi varmaan vielä laittaa syöntiin. Keittelin oikeen sellasta vanhanaikaista viillokkia yhdestä, hyvää oli sekin.
Nyt on näillä tiluksilla saatu omavaraisuuden astetta nostettua ihan kivasti kun kasvihuoneestakin saa syötävää ja munia edelleen tursuaa joka tuutista. Mulla ei ole varsinaisesti sellaista maailmanpelastus ideologiaa omavaraisuuden taustalla vaan ruuan puhtaus, tekee pahaa kaupassa katsoa kun kärryt lapotaan täyteen nugetteja ja mikropizzoja.. oikeasti kun miettii niin liian iso osa ruokakauppojen valikoimista on hirveetä skeidaa. Kaikessa on liikaa kaikkea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







