sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Suuntana omavaraisempi elämä 2022 -Joulukuu

 Tämä kirjoitus on osa omavaraistelevien bloggareiden yhteispostaussarjaa, muiden kirjoituksia pääset lukemaan tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta. 

Olen tältä vuodelta enimmäkseen missannut nämä yhteispostaukset. Taisin todeta keväällä ettei tälle vuodelle ole suunnitteilla mitään kovin uutta ja ihmeellistä, vaan että vanhoilla linjoilla jatketaan. Olisi taas kannattanut pitää suunsa kiinni.

Omvaraistelun kannalta ja blogin hiljenemisen syy oli se suurin muutos, eli palkkatyö, minkä takia aikaa ei mihinkään ylimääräiseen jäänyt ja omavaraistelu kärsi kroonisesta aikapulasta. Se kun kaikki aika hupenee lasten ja eläinten kanssa, jää säilöntä ja sen sellainen paitsioon. Tulevaisuuden omavaraisemman elämän ja muun puutarhapuuhastelun kannalta taas tuo työpätkä oli aivan kullan arvoinen. Kaupallisen mittakaavan tekemisestä kun saa sellaista oppia mitä ei tässä omissa nurkissa tehdessä välttämättä saa ollenkaan.


Toinen, ja traagisempi muutos liittyy tuohon alla olevaan kuvaan, eli lokakuun alussa palaneeseen taloon. Tilanne on tuonut mukanaan muutoksia oikeastaan kaikilla rintamilla, mutta jos mietitään nyt vain omavaraisuutta, niin siinä meni talon mukana paljon siihenkin liittyvää. Käytännössä kaikki se mihin omavaraisuus kasvisten suhteen pohjaa, eli siemenet, taimikipot, kasvivalot ja ja ja, meni kaikki. Suunnitelmana on kuitenkin saada jatkettua omavaraistelua niin kuin ennenkin, eli tiedossa on talvella melko monta hankintaa ja tiedossa on mulle melko paljon suunnitelmallisuuden opettelua, nyt kun ei voi luottaa yhtään siihen että saa kaiveltua jostain varastojen kätköistä puuttuvia siemeniä tai taimikippoja



Tällä kertaa yhteispostauksen aiheena on onnistuminen. Viitaten tuohon edellämainittuun, tuli ensimmäisenä mieleen että mikään ei todellakaan onnistunut ja kaikki meni päin pyrstöä todella isosti jopa omassa mittakaavassani. Mutta sitten tajusin että mun oma onnistuminen on rutiini. Olen onnistunut vuosien saatossa kasvattamaan itselleni sellaisen rutiinin ja perusosaamisen että vaikka homman hoitaa sievästi sinne päin, saa kuitenkin tuotettua sen ruoan. Kasvimaat olen onnistunut saamaan sellaiseen kuntoon, että minimihoidollakin ne tuottaa. Tunnen jo niin hyvin omat nurkkani, että tiedän mihin laitetaan mitäkin kasvamaan ilman sen suurempaa miettimistä. Omavaraisuudessa, liittyy se sitten kasvimaiden tuottoon, eläimiin ja melkein mihin vaan, tulee aina muuttujia. aina ei vaan onnistu, mutta rutiinilla ja kokemuksella ne käteen menevät hommat vähenee ja onnistumisia tulee enemmän. eihän tämä nyt taaskaan mitään nobelin arvoista ajattelua ole, ja muutenkin aivan itsestään selvyyksiä, mutta ei niitä omalla kohdalla tule ajateltua tai huomattua. Kaikille tekisi joskus hyvää miettiä että miten pitkälle on päässyt eikä että mikä kaikki meni päin sitä itseään.



Syystöissä meinasi aika loppua tyystin kesken, meinasi loppua myös kiinnostus. Se tuollainen rasti kun yksi liesituulettimen kytkin konmarittaa koko irtaimen muutamassa minuutissa, järjestää myös aikataulut uuteen uskoon. Valkosipulin istutuksen voittaa tärkeysjärjestyksessä tosi moni muu tekeminen, alkaen siitä että täytyy saada hankittua koko porukalle vaatteet ja jotain astioitakin olisi hyvä olla arkea sujuvoittamaan. Sain lopulta kyllä Liljan avustuksella valkosipulit maahan (ilman kairaamista) ja maa-artisokatkin on jonkunlaisessa säädyllisessä muodostelmassa työstetty jatkamaan eloaan ja oloaan

Tällaisena aikana kun puhutaan ruokapulasta, hinnat nousee ja valmistaudutaan sähköpulaan, pidän erityisen tärkeänä omavaraisuutta, vaikka tilanne onkin nyt vähän kaoottinen ja työläs, enkä ihan vielä tiedä miten taimikasvatus minimökissä onnistuu niin yritän ajatella että asiat jotenkin lutviutuu. Siementilausta tulille ja ensivuoden kasvimaasuunnitelmat työn alle

Tämän ihan susihirveän syksyn myötä olen tullut huomanneeksi että mun ympärillä on ihan käsittämättömän ihania ihmisiä, myös tämä omavaraistelevien bloggaajien yhteisö kuuluu siihen käsittämättömän ihanat tyypit-osastoon. Maailman isoin kiitos teille kaikesta avusta ja tuesta! 

Muiden kirjoituksia pääset lukemaan näistä linkeistä:


kasvuvyöhyke 2


kasvuvyöhyke 3 





kasvuvyöhyke 4


kasvuvyöhyke 7


5 kommenttia:

  1. Hyvät rutiinit ovat kyllä tärkeitä. Itse rutinoidun hyvin huonosti, mutta olen tullut sinuiksi rutiinien kanssa siten, että vaihtelen satunnaisesti rutiinitehtävien järjestystä :)

    VastaaPoista
  2. Ai pahus, ne siemenetkin meni :( Kurjuuksien kurjuus mokoma liesituuletin. Mutta rutiinit on kyllä todella tärkeä taito, ja samalla kannatteleva voima. Olen aina tykännyt semmoisesta sananlaskusta mikä menee jotta "ennen valaistumista vedenkantoa ja puiden hakkuuta, valaistumisen jälkeen vedenkantoa ja puiden hakkuuta". Perusasiat pysyy perusasioina. Aina.

    VastaaPoista
  3. Olet selviytyjä! Ihan huikeaa, miten olet noussut tuhkasta, elämä voittaa! Lähetän paljon haleja ja tsemppejä täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuon kommentinhan kirjoitti Marika, jonka kone ei muista omistajaansa.

      Poista
  4. Mikähän ihme siinä onkin, että aika loppuu kesken aina joka asiassa?

    VastaaPoista