Kyllä on taas hellitty pientilallista. Odotan innolla että kuinkahan näin hyvin alkanut vuosi jatkuu. Ensin näytti ihan lupaavalta, vuoden ensimmäisenä päivänä vältyttiin kaikilta katasrofeilta. Vuoden toisena päivänä sitten heti aamusta pukkasi taas perinteisempää menoa, nimittäin sairastunut vuohi. Näiden vuohien kanssa tuntuu olevan vähän sama meininki kuin kyyttöjen kanssa, joko ne on terveitä tai kuolleita. Jalaton ja syömätön vuohi menee nopeasti niin huonoksi että on armeliaampaa lopettaa se eikä jäädä odottelemaan tuntikausiksi töihinsä hukkuvaa päivystäjää. Lienee tarpeetonta mainita että kyseessä oli tietysti se paras lypsykuttu. harmittaa tosi isosti.
Seuraavana iltana menin aivan normaalisti illalla tallille. Ennen talliin menoa ryystin tietysti kaffet kaikessa rauhassa pikkukakkosen huolehtiessa lasten viihtyvyydestä. Koirat lojuivat sohvalla umpi unessa eikä missään tapahtunut mitään ihmeellistä. Talliin mennessä en huomannut mitään epätavallista, tietysti kun kaikkialla on pimeää niin eipä siinä tule kovin paljoa maisemia katseltua. Hevosten ja lehmien talvitarhat on tallin takana enkä siellä käy yleensä iltatalliin mennessä, vaan laitan ensin ruoat ja vedet valmiiksi karsinoihin ja jos ne on vielä siivoamatta, niin lapioin kakkaa ennen kuin haen eläimet sisään.
Koska kurjan kelin takia lehmät olivat sisällä niin sattui ensimmäiseksi silmään tuo ylläoleva kypsään ikään kerennyt kyyttörouva jonka epäilin tekevän jostain syystä kuolemaa, se tärisi, puuskutti ja silmät pyöri päässä. Kovin ihmettelin jotta mikäs sitä vaivaa. Se on aikaisemmassa elämässään elänyt ulkona, lauman kanssa metsässä ja nyt tämä olosuhdemuutos muutenkin vähän rassaa sitä mutta ei sen nyt tuollalailla pitäisi sijoiltaan mennä ihan tuikitavallisena arki-iltana, koska se kuitenkin söi, niin ajattelin ettei siitä nyt niillä minuuteilla ole henki pakenemassa. Ruokin ja juotin lehmät, siivoilin niiden karsinoita, sama vuohille ja hevosten karsinoille ja lopulta kaiken lorvimisen jälkeen menin hakemaan hevosia sisään. Vaan en löytänyt ensimmäistäkään kavioeläintä, kävin kattomassa aitaa ja totesin että siitä on menty läpi ja lujaa. Nämä kyseiset kavioeläimet ei todella ole sitä tyyppiä mitkä juoksevat sähköaidan läpi ihan vaan huvikseen, nämä kyseiset otukset ovat myös niin kaikkeen tottuneita ettei ihan mikään pikkuhässäkkä saa niitä sijoiltaan.
aikani huudeltuani hevoset ilmestyivät pimeydestä, painoivat hännät suorina suoraan talliin, siellä ne olivat karsinoissaan litimärkinä hiestä ja silmät pyöri niilläkin päässä. Tätä sitten lähdin Mikolle taivastelemaan ja lopputuloksena Mikko lähti kattomaan jotta näkyykö siellä mitään, no näkyihän siellä, jälkiä kaksin kappalein ja ihan hevostarhan vierestä. Tätähän tässä nyt kaivattiin, nimittäin hevosia kyttäävät pedot on just sitä mitä kaikki taatusti hinkuavat omalle pihalleen.
Nyt sitten toistaiseksi eläimet ulkoilevat valoisaan aikaan ja pedot etsiköön päivällistarpeita toisaalta.
Tulipa muuten tuosta Sählän (eli tuon ay-vasikan) kuvasta mieleen että on aivan hurja kasvuvauhti tuollaisella ay.lla verrattuna kyyttövasikkaan. Sählällä on ikää nyt 2 kuukautta ja kokoa niin ettei enää suorin jaloin pääse utareelle, Rauhahan otti Sählän hoitaakseen sellaisella läpsystä vaihto- otteella. Herkko matkasi uuteen kotiin ja seuraavana päivänä haettiin Rauhalle kaveriksi muutman päivän ikäinen Sählä ja siitä asti Rauha on sitä hoitanut kuin omaansa ja hienosti kasvaa kyytönmaidolla tuo vasikka. On kyllä tuo Sählä ihan pyhäkoululainen kun vertaa kyyttövasikkaan, aivan kertakaikkisen valloittava tyyppi, harmi tietysti että sekin täytyy aikanaan palauttaa nimittäin tämmöiseen omavaraispuuhasteluun tuo on isona aivan liian tuottelias.
No voi ei! Osanottoni lypsykutun menetyksestä ja poismenkööt kaikki pedot! Täällä on kanssa metsästäjät kertoneet kaikista lähellä liikkuvista mitä en tontilleni halua..Nyt mulla on öisin pari 1000kg hevosta kylässä, että jos peto tulee, niin tollasen 8-kengän potku persiisiin voi auttaa asiaa ;)
VastaaPoista