sunnuntai 2. helmikuuta 2020

suuntana omavaraisuus 2020, puhdehommia ja taimikasvatusta

Tämä kirjoitus on osa yhteispostaussarjaa, muiden kirjoittajiaen ajatuksia pääsee lukemaan tämäm postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta.

Mietin pitkään mitä puhdetyöt tarkoittaa, tai siis perinteisestihän jo sana puhdetyö tuo mieleen (ainakin minulle) sen kuvaelman missä emäntä parsii vaatteita, kutoo sukkia ja mattoja sekä kehrää lankaa (kaikkea yhtäaikaa) päreen valossa iltamyöhällä, samaan aikaan pappa veistelee lisää päreitä pirtissä. Niitä hommia siis mitä tehdään silloin kun on liian kiireistä, liian myöhä, liian pimeä, liian jotain tehdä niitä tärkeämpiä ja tuottavampia hommia. Jouten ei tietenkään istuttu, sehän olisi jo ollut melkein syntiäkin ja aikakin kuluu kun puuhastelee jotain. Mutta siis, sitä pohdin oikeen isomminkin että mitä nykypäivänä puhdetyöt oikein on ja teenkö minä mitään sellaista mitä voisi puhdetyöksi kutsua jonkunlaisella omallatunnolla.


Meilläkin kun pirtissä näkee puuhastella ihan sähkövalon loisteessa, ei tarvetta ole päreille. En kudo sukkiakaan ja jos jotain ryhdyn kutomaan, kissat tai lapset työstää tekeleeni uuteen uskoon ennen sen valmistumista. Aikaa tappaakseni minun ei oikeastaan tarvitse keksiä mitään puuhaa, ei varmasti monen muunkaan nykypäivänä, televisio ja netti pitää siitä kyllä huolen. Tavallisia, jokapäiväisiä pakkopullahkoja kotitöitä en laske puhdetöiksi, ei taatusti laskenut pientilaa pyörittäneet esivanhempanikaan leivän leipomista tai pyykkäämistä vapaaehtoisuuteen (edes osittain) perustuvaksi puhdehommaksi joten täytän tiskikoneen ja pyykkikoneen tulevaisuudessakin päivittäin, halusin tai en.
Nykyisellään puhdehommat on minun mielestäni niitä juttuja jotka tehdään "sitte ku", ei ehkä silloin kun tärkeämmiltä töiltä keretään, vaan sitten kun saa aikaiseksi tai tulee se tietty inspiraatio. Itse saatan jäädä (todella harvoin kyllä) iltasella talliin tekemään niitä rästihommia, käärimään pinteleitä, pesemään varusteita, putsaamaan harjoja, siis niitä puolipakollisia juttuja mitkä on pakko saada joskus tehtyä, mutta eivät ole sidottuja johonkin aikatauluun. Joskus teen puhdehommina jotain askartelujuttuja, siis niitä ihan omia askartelujani mihin en erityisemmin kaipaa lasten osallistumista ja niitä teen nimenomaan iltapuhteina kun lapset nukkuu. Ihan kertaluontoisesti opin ettei esimerkiksi jouhikoruja ole hyvä yrittää tehdä lasten kanssa, lapsilta kun kuitenkin putoaa niitä jouhia. Ei tarvitse kuin muutaman lattialle eksyneen hevosen häntäjouhen osua robotti-imurin reitille niin lopputuloksena allekirjoittanut sai jatkaa aivan rauhassa imurointia tavallisella imurilla. Robotti odottelee sitä tilannetta kun miehelle tulee se hetki että hän inspiroituu puhdetöinään aseiden huoltamisen sijaan huoltamaan (eli irroittamaan kaikkiin mahdollisiin akseleihin kiertyneet jouhet) robotti-imurin (olen muuten odotellut jo aika kauan..)
Mä ajattelisin että itseni kohdalla, toki niiden roikkuvien rästihommien lisäksi, opettelen uusia taitoja iltapuhteina. Erityisesti sellaisia taitoja missä voi hyödyntää niitä materiaaleja mitä meillä tulee muun puuhastelun sivutuotteena, mutta mitä ei ole aikaisemmin hyödynnetty joko osaamisen tai ajan puutteen takia. Jouhikorut on yksi (ja huonoin) esimerkki, toki myös se helpoin esimerkki. Jouhikoruja kun voi askarrella ilman sen kummallisempia tarvikkeita, ilman tuntien etukäteisopiskelua ja ilman pelkoa että harjoitellessaan haaskaa kallisarvoista materiaalia. Hevosenkaan kun ei tarvitse luopua hengestään tämän askartelumateriaalin takia.
Perempi esimerkki on kehrääminen. Kun ensin hilloaa vuositolkulla lampaiden villoja (en ilkeä edes muistella että kauankon siitä on kun meiltä viimeiset lampaat lähti) ja silmäilee rukkia pelonsekaisella kunnioituksella ja vihdoin tulee se hetki että päätän että nyt se on pakko opetella. Siinä menee kuulkaa monta iltaa ihmetellessä ja opiskellessa että miten tuollaisella muinaismuistolla värkätään villatumpuloista lankaa. Näyttää muuten tosi helpolta kaikissa niissä youtuben pätkissä.. Kaikki ne perinnepuuhastelut näyttää ihan naurettavan helpoilta. Itse sain ensimmäisen oppitunnin tästä kun separaattoria opeteltiin käyttämään. Videolla lauleskeleva mummo pyöritti separaattoria hymyssä suin, kerma ja maito valuivat kauniina ja tasaisina virtoina kukallisiin posliinikannuihin. Meidän versiossa hymy hyytyi jo alkumetreillä kun kauniin ja tasaisen virtaamisen sijaan maito käyttäytyi kuin epävakaa räjähde.. No sen koommin en ole edes kuvitellut että mikään, sinänsä yksinkertainenkaan perinnehommeli ei ole ihan niin yksinkertaista ilman huomattavaan määrään toistoja perustuvaa oppimista. Tulee kuulkaa ihan voittajafiilis kun monen monituisen illan opettelun jälkeen onnistuu jossain hommassa mitä omat isovanhempani ovat tehneet ilman sen kummempaa numeroa jo pikkulapsina.
Taljojen työstäminen oli parivuotta sitten sellainen isompi projekti minkä päätin opetella. En tykännyt ajatuksesta että kanien taljat menevät haaskuulle siksi etten osaa tehdä niille mitään. Siinäkään ei yksi eikä kaksi iltaa riittänyt asiaa opetellessa, saati siinä käytännön puuhassa kun pelkästään nahan puhtaaksi kaapimiseen menee yksi ilta. Parkin kun päättää tehdä pajusta, menee toinen ilta pajua kuoriessa. Oikeastaan jokainen työvaihe vie sen verran aikaa ettei tekemisen puute pääse iskemään.
Mulla on nytkin suorastaan piinallisen monta nahkaa suolattuna odottamassa sitä hetkeä että alan iltapuhteinani niitä muokkaamaan. Kunhan saan nuo villat tuosta langoiksi niin ehkä sitten on se hetki.

Kaikkialla tursuilevien lampaanvillojen lisäksi meillä on alkanut vähitellen tursuilemaan taimikippoja. Tästä se taas alkaa, paprikat on oikein hyvässä kasvussa samoin jokunen tomaattikin on jo eksynyt purkkiin. Päätin taas tänäkin vuonna pysyä kohtuudessa, alan jo toki vähän itsekin epäilemään tämän päätöksen pitävyyttä. Saatiin flunssa tähänkin torppaan kierrokselle, minä räkäännyin kaikkein pahiten ja mä luulen että se on ihan hyväkin. Hillitsee vähän kippotulvan liian aikaista kinostumista nurkkiin. Kunhan kauppoihin tulee siemenet myyntiin niin siitähän se taas lähtee. En oikeasti tarvitse yhden ensimmäistäkään uutta siemenpussia, mutta jotenkin se vaan aina karkaa käsistä siemenhyllyllä. Jokaikinen vuosi, pakko ottaa jotain uusia tomaattilajikkeita ja sama kurkkujen kanssa. Meinasin toki jo tilatakin vaikka mitä, ne oli ostoskorissakin jo, ennen maksamista kuitenki sain hillittyä itseni. Meillä nimittäin posti tuntuu tekevän kaikkea muuta paitsi jakavan postia oikeisiin osoitteisiin, mullahan olisi mennyt koko kesä kadonnutta siemenlähetystä etsiessä.

Jännityksellä odotan tulevaan kasvukautta, viime vuoden viimeisen sadonkorjuun suoritin viikko sitten kun nostin viimeiset perunat. Jää nähtäväksi mitä tuleva vuosi tarjoilee.


Muiden ajatuksia pääsee lukemaan täältä:


https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/?fbclid=IwAR2T8WM5mNoBfP31pcwWxFFeCmt1GNe58NvykOR2rxulNXM8lpzF9vBONLA


https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html?fbclid=IwAR09f_1CemiU0TY0vw-wH_b7SaYRr0rxVXJnwAXdx2nHkQcCzy8RJJQjCuQ


https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html?fbclid=IwAR0u6kN1gJhOaAEAbO0x7tFactws_mUhmZAVDqdepi-Izzc2hDNr2GA1n4o


https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/?fbclid=IwAR1yhr_4RS7Z3AXCehqkn7tWeqFCNTv2u_hSC6XtDk-IXTdCUpowcrVyg1U
 


https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html?fbclid=IwAR2Z5MknFXi8FGSs37khHf_RBgRRSdAWYNuKjcax7vL3LXfqG8PvRYjhStY


http://www.kuitetekee.com/2020/02/02/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua?fbclid=IwAR20t_XaNKElhJftAO-RNVG9_msnf6DoVHvnP4r0CQeeoZ_Y9ahJa65pPDw


https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html?fbclid=IwAR0cOgS1ySi-siaECZuVsiN9vLSXNa-Nbd4wtKE9kooxX-AJHsgcSh3amf8


https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html?fbclid=IwAR2T5Xk_k5Uey53MMyj1qT-uxdJ_BFPOl7K1le4NUE5NZ0D7hyZNIh1bOh8


https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html?fbclid=IwAR2gNQeNXe_2qBa2HOdSkSCVSIgrx-Z768WDNosBhAaq4YgGMlaZCLlvRY4


https://caramellia.fi/helmikuu-2020/?fbclid=IwAR2uiOGGLpjQoCd9IGgou-ECa_1nQlqFpHYs1toSKwrHYNzV0Svg_CdVxTo


https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html?fbclid=IwAR0DJ9_mbNCJatHI3WpOKmfZ8E5sARzC0-IYcbrCUQtXFHrP-AFQERAjsZg


https://korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot?fbclid=IwAR0zFbRUmZBfprOoyjiT9s8tMEYktSBBAnv4qN_VkRxEJ1zdnA7k8aeVqh8


https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html?fbclid=IwAR3_1CiYhxm2Qq_oOwhiIGl031NRmXnlv-tUCYObEVfHIs1wIjABGVmEMvU



https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html?fbclid=IwAR1yhr_4RS7Z3AXCehqkn7tWeqFCNTv2u_hSC6XtDk-IXTdCUpowcrVyg1U

7 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta, että perinnepuuhat näyttävät usein kovin helpoilta, mutta ähäskutti miten saa näpeilleen, kun kokeilee itse. Kyllä niissä taitoa vaan tarvitaan, ja kokemusta, jota vanhemmat sukupolvet saivat heti kun kynnelle kykenivät. Itsellä tällainen kokemus oli juurikin kehräämisestä. Ihan kurssilla kävin ja jos tarkoituksena olisi ollut saada mahdollisimman monta katkennutta langanpätkää, olisin ollut kurssin priimus :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevista sanoista. Separaattori on meinaan lähdössä ensimmäisen kerran käyntiin kun maitohanat taas aukeaa. Odotan nyt sitten pelonsekaisin tuntein kuinka räjähdys altista tavaraa meillä tulee olemaan. Lanka hommia en ole uskaltanut edes ajatella, joten rukki on saanut vielä pölyttyä vintillä. Pitäisi se ottaa käyttöön vielä kun on vanhempi polvi opettamassa, ettei lähde kuutakiertävälle radalle.

    VastaaPoista
  3. Rukki on itsessään jo niin kaunis esine, että tarviiko sitä välttämättä edes osta käyttää? :) Yllättävän moni on tähän sarjan osaan listannut puhdetyökseen kehräämisen. Voisin kuvitella, että se on niitä hommia, joihin jää koukkuun ja kerran aloitettuaan on vaikea lopettaa. Vähän kuin hyvän kirjan kanssa.

    VastaaPoista
  4. Mä näin kehruukurssilla sellaisen supersuloisen pystyrukin ja niin tekis mieli sellaista..mutta enhän mä sellaista tarvi.. lampaatkin lähti kauan aikaa sitten ja puhdetöiden aloituskykyni on miinus viisi.. mutta oli se hieno..eikä kauhean kalliskaan

    VastaaPoista
  5. Täälläkin rukki! Niitä on kyllä näkynyt monessa blogissa ja samaan aikaan minä onneton vasta opettelen neulomaan kunnolla!? :D

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä oikeassa, vanhat perinnetyöt ja jotkut uudemmatkin hommat näyttävät tottuneen tekijän tekeminä helpoilta, mutta itsensä saattaa saada melko helposti umpisolmuun yrittäessään. Tuo kehrääminenkin, katselin lapsena kun mummu kehräsi: helpon ja vaivattoman näköistä puuhaa oli, mutta en usko että itsestäni siihen olisi. Varmuuden vuoksi toki olen hillonnut vanhoja rukkeja…. Separaattoria sitävastoin olen joutunut käyttämäänkin ja sellainenkin talosta löytyy, mutta en tiedä osaisinko sitä oikeassa järjestyksessä kasata.

    VastaaPoista
  7. As claimed by Stanford Medical, It's in fact the one and ONLY reason women in this country live 10 years longer and weigh on average 19 KG less than us.

    (And actually, it really has NOTHING to do with genetics or some secret exercise and really, EVERYTHING related to "HOW" they are eating.)

    BTW, What I said is "HOW", and not "what"...

    Click this link to uncover if this short test can help you discover your real weight loss potential

    VastaaPoista