torstai 8. elokuuta 2019

Katovuoden satoa

Aamukaffella sattui silmään otsikko kuinka kylmyys, kuivuus ja lopulta myös halla tärveli perunasadon. Uhkaava sipsipula saattaa koetella kansaa tulevana talvena. Meillä onneksi vaikuttaisi asiat olevan ihan hyvin potaattirintamalla. Kasvusto on toki enemmän kuin rujoa katsottavaa, mutta perunoita siellä on. Pottumaa ei onneksi ole tuolla kaikkein kurjimmalla savipeltoalueella.

Kirsikoitakin on niin hyvin että täytyisi alkaa hillon (kröhöm, siis liköörin) tekoon. Vaan vielä olen pysynyt suunnitteluasteella. Lapset ovat syöneet kaikki poimittavissa olevat, jättivät minulle ne huojuvien tikkaiden nokassa seisten pomittavat yksilöt.

mulla oli suuria omenasuunnitelmia. Hilloja (lapset söisivät puuron kanssa ihan loputtoman määrän omppuhilloa), mehua ja siideriä. Eipä tarvitse. Kuvasin koko omenasadon. Kuva alla.


Eläimet sentään  ei lopu kesken. Kevät oli kummallinen, ei oikein meinannut tulla pupuja eikä tipuja. Nyt niitä onneksi on. Muutaman vähän sekavan käänteen jälkeen meille tupsahtikin kokonainen ekstraparvi kanoja.
Sipulitkin onnistui hyvin (vai voiko sipuli edes epäonnistua jos vuohet eivät satu paikalle?)

tällaisia vähän erikoisemman näköisiä otuksia meille on nyt ilmaantunut. En kehtaa edes sanoa että mikä mulle tulee mieleen tuon kanan päästä..
Toukokuussa kuukaudeksi kylään tullut pukki jäi taloon. En nyt varsinaisesti kilju riemusta, mutta joskus tulee elämässä eteen niitä kuuluisia muuttujia ja tässä nyt tuli sellainen, eli Esko tulikin jäädäkseen. Eikä siinä muuten mitään, kiltti ja kivahan tuo on.. mutta se haju..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti