Siitä on kulunut ehkä ikuisuus kun olen viimeksi läppärin avannut. Ikuisuus tässä tapauksessa on ehkä puolisen vuotta. Muutama muuttuja on pikkusen haitannut kirjoittelua, eli käytännössä olen karsinut kaiken harrastuspuuhastelun minimiin ja kirjoittaminen valitettavasti on kuulunut siihen karsittuun osastoon.
Olen ollut pääsiäisestä kokopäiväisesti töissä, sen lisäksi lapsukaiset, eläimet ja omavaraistalous noin ylipäänsä ovat vieneet yöunia myöten kaiken mahdollisen ajan. Nyt tuli vaan sellainen rako (työpaikalla tottakai) että kerkesin avata unohtuneen bloggerin.
Palkkatyö on vaikuttanut kiusallisen paljon myös omavaraisteluun, omat kasvimaat on hävettävän huonolla hoidolla, mistä huolimatta ne kyllä tuottavat käsittämättömän hyvin satoa, tulee suorastaan pienoinen paine kaiken keräämisestä talteen ja säilömisestä. Uusia kasvimaasuunnitelmia pyörii päässä valtavasti. Puolivuotta kauppapuutarhuroinnin parissa on tuonut tosi paljon uusia ajatusksia ja uutta oppia, toki sen takia töihin meninkin. Seuraavalle kasvukaudelle on isosti uusia suunnitelmia, alkaen siitä että missä osoitteessa kasvimaa ylipäänsä sijaitsee.
Meidän paikka on laitettu myyntiin, useamman vuoden vatsomisen jälkeen. Onhan se vähän erikoista laittaa tilukset myyntiin juuri kun kaikki hommat pyörii toivotulla tavalla, on löytynyt parhaat mahdolliset kasvupaikat erilaisille kasveille, istutettu marjapensaat ja uudet omppupuut, laitettu kasvihuoneet ja eläimille tilat. Mutta mutta.. kun veri vetää kauemmas etelästä ja isommille tiluksille, pitäisi saada mahtumaan muutama kyyttö enemmän ja tehtyä kaikkea isommin ja toivottavasti tulevaisuudessa myös ihan jopa pieneksi elannoksi asti. Uutta kotia varten on hankittu jo uusi kasvihuone, että sen verran on sekin asia edistynyt. Ainahan on tottakai mahdollista sekin ettei tämä nykyinen koti löydä ostajaa ja tähän jäädään, ei sekään maailmanloppu sinänsä ole, mutta katsotaan nyt kuinka käy.
Sikäli mikäli tähän ollaan jäämässä, meinasin myllätä kasvimaita uuteen uskoon. Ajatuksena oli tehdä koko kasvimaa pysyville penkeille, jo ihan siksikin kun ns. vanhassa osassa on valtalajeina nokkonen ja saksankirveli. Tuota kirveliä en siedä ollenkaan ja se kun on päässyt valloilleen, sitä ei hävitä edes napalmi. Nokkonen on hyvä ja toivottavakin, mutta toisella alueella ja sopivissa määrin, ei niin että se leviää valtoimenaan kaikessa polttavuudessaan kulkureiteille. Haluan tehdä myös sen alueen enemmän permakulttuurisemmaksi ja pölyttäjäystävällisemmäksi (olipas vaikeita sanoja..)
Tällä kertaa meinasin, täysin vastoin normaaleja toimintatapojani, panostaa hyvään suunnitteluun, niin että alueesta saa mahdollisimman toimivan, esteettisesti miellyttävämmän sekä vesihuolloltaan toimivan. Viimeinen tarkoittaa kasteluautomatiikkaa, koska tuntuu että kuumat ja kuivat kaudet vain lisääntyvät ja sitä silmälläpitäen haluan toimivat tihkukastelusysteemit ja sadettimet. Myös veden kulutuksen kannalta hyvä suunnittelu on tärkeää.
Myös kasvivalikoimaa on ajatus monipuolistaa hyödyntäen tämän kesän oppeja. Olen siis päässyt tutustumaan sellaisiin kasviksiin joista en mukamas tykännyt ja mistä ajattelin etten osaa niitä edes kasvattaa. Tässä on ollut samalla myös aitiopaikka vertailla eri lajikkeita keskenään ja valitta kenttäkokeen perusteella ne itselle parhaiten sopivat
Mutta katsotaan nyt ensin kummoisia muutoksia tämä syksy ruo tullessaan, toteutuuko suunnitelmat nykyisillä vai tulevilla kasvimailla.
Muuten kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja onneksi isoilta osin omalla painollaan. Eläimet ovat kaikki pysyneet ilahduttavan terveinä, ensimmäistäkään aikataulut nyrjäyttävää sairastapausta ei ole sattunut, yksikään ei ole edes karannut. Lisääntymishommista ovat saaneet selviytyä ihan itsenäisesti, linnut siis. Hautomakone ei ole hurissut normaaliin tahtiin vaan kanat ovat itse hautoneet sen minkä ovat halunneet ja ilahduttavan vähän ovat halunneet. Muilla linnuilla on tänä vuonna ollut munantuotanto yllättävän vähäistä, siis hanhilla, ankoilla ja kalkkunoilla. Riikinkukkoa ei lykästänyt naisrintamalla tänäkään vuonna, kanansa ei ole tainnut ikänään tuottaa munan munaa, joskaan sitä ei varsinaisesti kukaan enää odotakaan.
Mangalitsa-tytöille piti hankkia sulhasmies, vaan jäi aikomukseksi. Lehmienkin siemennykset ovat vasta suunnitteluasteella. Rauha nyt täytyisi muistaa siemennyttää, se vaan kariutuu aina siihen että kiiman tullessa muistan etten ole tilannut sille geenipankista siementä. Hyvä minä.
Vuohilla ei pukkia ole ollutkaan missään lähimaastossa, eli kilejä ei tänä vuonna tullut yhtään, mikä oli siis ihan suunniteltukin näin. Maitoahan nuo tuottavat ilman kilejäkin. Maidonjalostus vaan on sekin jäänyt ikävästi muiden hommien jalkoihin.
