Sivut

tiistai 6. helmikuuta 2018

ihan vaan muutama tomaatti..

Taisin uhota rajoittavani tomaattien kasvatusta, se liittyi johonkin kylmiin ilmoihin, kituviin taimiin ja puuttuvaan aurinkoon. Oli joku ongelma kasvihuoneen ahtauden kanssa ja saattoi olla että taimikasvatus on hieman haastavaa lasten ja eläinten keskellä. Mulla on myöskin tomaatin siemeniä niin paljon että elinaika loppuu kesken ennen kuin saan ne kaikki käytettyä. Päätin olla ostamatta yhtään siemenpussia. Sitten päätettiin käydä kärkkäisellä, siinä siemenhyllyllä karkasi järki ja hamstrasin siemeniä. Siis oikeasti sellaiseen tyyliin että vähän jo hävettääkin. ostin toki ihan perustellustikin joitain yrttejä, kaalia, salaatteja, porkkanaa ja sen sellaista. Lisäksi ostin liloja kirsikkatomaatteja (törkysen kallis pussi ja muutama onneton siemen) ja muutaman tavallisen kirsikkatomaatin ja siitä se sitten lähti.

Minun ihan vaan pari tomaattia on tällä hetkellä 6 terttutomaattia (kaupan tomaatista kaivetuista siemenistä, mutta että 6!?), 4 niitä liloja kirsikkatomaatteja, 6 tavallista kirsikkatomaattia (supersweet ja red cherry, mutta taas 6..) 1 tamina ja 1 moneymaker. Kylvämättä on vielä musta venäläinen ja venäläinen pihvitomaatti. Siinä taas sitten kiukuttelen noiden taimien keskellä ja ihan taatusti syksyyn asti solvaan itseäni.

Naapuri hätäpäissään lupasi tulla traktorilla tekemään mulle uuden kasvimaan. Tarvitsee jostain keksiä siis edellisvuosia enemmän tilaa kaikelle muullekin esikasvatukselle. Mitenhän perhe suhtautuisi jos ehdottaisin että luovutaan kevääksi ruokailutilasta, voihan sitä leikkiä piknikkiä ja syödä vaikka keittiön lattialla viltin päällä, kunhan äiteen taimet vaan mahtuu.

Nyt alkaa olla mitta täynnä jalan kanssa ihmettelyä, yhtään en jaksaisi enää potea. Muutamana iltana olen kepeillä käynyt tallilla, ollut jopa tekevinäni jotain. Oikeasti olen saanut harjattua ne yhden illassa tahdilla ja muuten vaan syöttänyt porkkanaa ja maalaillut kauhukuvia lähestyvästä työleiristä.  Työleirin saan toteutettua kunhan vähän vielä paranen ja kunhan saan jonkun harhautettua auttamaan mut satulaan. Torstaina olisi taas röntgen ja lääkäri, jalka on alkanut naksumaan murtumakohdasta ja särky on kanssa ollut välillä melkoista. Vähän jännittää jotta kummonen tuomio sieltä tulee.

Mutta on iloisiakin uutisia, riikinkukoilta oli ilmestynyt muna. Ollaan nyt parivuotta odoteltu josko ne ryhtyisi munimaan ja nyt näemmä ihme tapahtui. Kaivettiin toinen haudontakonekin täydentämään ennestäänkin harmonista kodinsisustusta että saatiin muna tulille. Ihan en jaksa uskoa että se olisi hedelmöittynyt, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Flunssa jatkaa riemuvoittoaan tässä torpassa, minä ja Mikko aletaan olemaan voitonpuolella mutta lapset vasta aloittelee. Paras resepti on minimoida rasitus (oma siis) ja maksimoida lastenohjelmat. Pataleipää ja makaronilaatikkoa kehiin ja sohvalle.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti