lihakanista lemmikiksi ja toivoton koipi

Vanhin lapsista halusi lemmikkipupun tai marsun, päädyttiin sitten siihen että ottakoon huoneeseensa lemmikiksi eläköityneen lihakanin. Tietysti eläköitynyt lihakani kuulostaa pikkusen oudolta omaankin korvaan, yleensähän ne kai on tupannut päätymään ruokapöytään eikä eläkkeelle. Joka tapauksessa tämä Sauli niminen, vanha ja maho kanirouva on välttänyt padan ja siirtyi lemmikiksi. Tytön huoneeseen laitettiin häkki ja härpäkkeet, viikon päivät elettiin kuin enennenkin. eilen iltasella sitten olin justiinsa notkahtamassa sohvan pohjaan kun Mikko ja Emilia tulivat siihen toimittamaan asian mukaisesti hätääntyneinä suurta uutista, Sauli synnyttää.. tai ei synnytä, tai tekee jotain. Saulin takapuolesta töröttää poikanen minkä he olivat julistaneet kuolleeksi koska se oli kylmä, märkä ja eloton. Siinä sitten vähän yskähtelin että koskas Sauli on viimeksi uroksen tavannut, että ihanko tässä jeesusta pukkaa, no kuulemma se on ollut välillä vapaana tallissa hyppelemässä pikkukanien kanssa eli ehkä mahdollista että kyseessä ei ole mahon kanin neitseellinen synnytys. Vähän tietysti mietin sitäkin että kyseessä todella on kani mitä en ole saanut koskaan tiineeksi, millään uroksella.

No ei siinä auttanut kun mennä paikalle ihmettelemään kyseistä esitystä. Tytön huone vaan sattuu olemaan talon alakerrassa, jyrkkien portaitten takana. Viimeksi kun olen alakerrassa käynyt, ambulanssikuskit kantoivat mut ylös sieltä. Tilanne ei siis missään nimessä ollut sellainen, no kipaisempa katsomaan-tyyppinen ratkaisu vaan suuremman luokan manööveri. Otettiin kumihanskat ja fikkarit, kävelykepit ja talouspaperia ja mitä kaikkea sälää voi kuvitella tarvitsevansa kun kyseessä on maailmanluokan operaatio. Armas perheeni siis toivoi että suoritan loppuun tämä ilmeisesti keskeytyneen synnytyksen ja poistan Saulin pyrstöön jumiutuneen kuolleen poikasen.

Pääsin alakertaan istualtani, rappunen kerrallaan. Pääsin vääntäytymään häkin luokse, häkki vaan on sen verran iso, etten parhaallakaan tahdollani taittunut sinne perimmäiseen nurkkaan missä tämä synnyttäjä nautiskeli porkkanaa. Pyysin sitten Mikkoa nostamaan varovasti kanin mulle syliin. Siinä perhe oikeen säesti katsomaan tätä takapuolesta töröttävää harmaata poikasen puolikasta, laitoin kumihanskat käteen ja mietin että onkohan nyt ihan soveliasta että lapsikin on katsomassa tällaista puoskarointia. Otin kiinni siitä elottomasta poikasesta ja toden totta, se oli varsin eloton ja kylmä. Poikanen se ei kylläkään ollut. Ei ollut vissiin armaan perheeni mieleen tullut että kanillakin on häntä ja jos kani istuu vesikuppiinsa, pyrtöstä töröttää märkä ja eloton.. häntä..

ei ole ihan hetkeen naurattanut niin paljon kun kammetessani itteäni takaisin yläkertaan. Perheeni toivoi etten ihan hirveän monena päivänä muistuttaisi heitä tapauksesta. Kyllä varmasti kaikissa muissakin normaaleissa perheissä hätyytellään jalaton jäsen mahdottoman matkan taakse ihmettelemään eläimen märkää häntää.

kaivelin vanhoja kuvia, tulis jo kesä.

Jalattomasta jäsenestä puheen ollen, kävin sairaalassa mieleni pahoittamassa. Mulla oli jostain tullut ajatus että tämä olisi vähän kuin sellainen lopputarkastus. Luulin että koipi olisi jo melkein parantunut ja seuraava aika olisi joku kontrolli joskus syksyllä. Ei ollut mennyt ihan jakeluun asti että mitä se oikeasti tarkoitti kun sanoivat että tämä on yksi hitaimmin parantuvia murtumatyyppejä. Kuudessa viikossa ei ole tapahtunut käytännössä yhtään mitään. Kirurgin mielestä oli tapahtunut ja fyssarikin oli suorastaan innoissaan tästä valtavasta edistymisestä. Luun päät ovat edelleen masentavan etäällä toisistaan, päät on pirstaleiset ja palanen seilaa edelleen irrallaan siinä ihmettelemässä. Kuulemma menee vielä ainakin pari kuukautta siihen että voi alkaa puhumaan jonkunlaisesta luutumisesta ja vuosi siihen että näkee minkälainen siitä on tulossa. Pari vuotta kestää parantuminen. Pakko tunnustaa että lipsahti se kaunis ja korrekti v-sana. Yritä tässä nyt sitten. Saattaa olla että olen keväällä melkoisessa nesteessä kaikkien näiden mun suurien suunnitelmien kanssa. Kasvimaat ja lehmät nyt etunenässä.