Vuohet omavaraistaloudessa

Mietiskellessäni omavaraisuutta ja muita mielipuolisia ideoita (eli vuohia) tuli mieleen rustata ajatuksia aiheesta. Nyt kun tuntuu omavaraisuus olevan pinnalla, ainakin jos lehtien juttuja lukee ja jos kerran taimet ja siemenetkin  uhkaavat loppua kaupoista, voi helposti päätyä tämmöiseen ajatelmaan, liekö korona herätellyt ihmisiä. Itselle se näkyy luetuimmissa blogiteksteissä ja siinä että eläimiä halutaan ostaa huomattavasti enemmän kuin ennen.

Meille vuohet tulivat joitain vuosia sitten nimenomaan maitoa tuottamaan. Vuohet valikoitui tähän hommaan juurikin siksi että ne ovat pieniä, eivät syö kilotolkulla, eikä tuota maitoa sellaista määrää että sen kanssa pulaantuu. Vuohissa on paljon hyvää, mutta myös sitä puolta riittää mikä saa ihmiset helposti väsymään niihin, epäilen että itsekin olisin saattanut menettää hermoni mikäli taustalla ei olisi ollut vuosien kokemusta pikkuponeista (ne on vähän kuin vuohia..).

Jos suunnittelet hankkivasi vuohen, älä aloita etsimällä sopivia vuohia, vaan sopivia aitakamppeita. Olen kyllä kuullut vuohista mitkä pysyvät sähkölangassa, epäilen urbaanilegendoiksi niitä juttuja. Itse tein nätin perinneaidan rangoista, (sitten kerättiin karanneet vuohet) ja lisättiin lammasverkko, haettiin vuohet kasvimaalta ja lisättiin raudoitusverkko, haettiin taas vuohet ja korotettiin aitaa ja tätä rallia jatkui niin kauan että pihaa kaunistaa kahden metrin korkeudessa huiteleva, silmiä hivelevä verkkokokonaisuus. Vuohet on muuten kuin koirat, osallistuvat kaikkeen ja puuhastelevat jatkuvasti jotain. Ei noi mihinkään omalta pihalta lähde vaikkei tarhassa pysyisikään, mutta vuohi kasvihuoneessa, vuohi auton katolla tai vuohi keittiössä ei (vuohien harmiksi) ole varsinaisesti se tavoitetila, sitäpaitsi ne syövät kaiken mennessään.

Muutenhan vuohi ei syö juuri mitään, siis mitään luvallista, tuntuvat elävän lähinnä yhteyttämällä. Heinää kun annat, siis ihan tavallista kuivaheinää, ei tuoretta tai superlehtevää esikuivattua, ne närppivät parhaat päältä ja sotkevat loput. Kivennäisiä ne enimmäkseen imeskelevät tai sitten puskevat toisiaan kipon vieressä ilmeisesti tapellen siitä kenen ei tarvitse syödä niitä. Muut rehut kyllä uppoaa, etenkin niihin kenen ei niitä tarvitsisi syödä, eli ne kutut joilla ei ole kiliä imemässä tai eivät ole lypsyssä. Tottakai se porukan paras lypsykuttu on juuri sellainen mikä ei syö, mikään ei kelpaa vaikka tarjoilisit mitä ja lopputuloksena kuttu näyttää henkarille nostetulta taljalta. Keväällä ensimmäinen vihreä heinänpätkä saa vuohet räjähtämään maitoon, erityisesti ne yksilöt jotka ovat hankalia lypsettäviä ja joiden vetimet on ihan mahdottoman malliset, kesä menee yrittäessä saada niitä umpeen, samalla kun epäilet saaneesi nivelrikon kaikkiin sormien niveliin. Porukan helppolypsyisin ja mukavaluonteisin on yleensä se kaikkein heikoiten maitoa tuottava. Mikälie karma.

Muutaman vuoden kokemuksella vuohi on varsin perusterve eläin, millä on myös aivan teräksinen luusto. Esimerkiksi epäonnistunut yritys kiivetä tikapuita pitkin katolle, ei saa vuohia katkomaan kaikkia raajojaan, vaan pelkästään närkästymään siitä että tikkaat heitti viattoman vuohen tonttiin. Kilit meillä on (toistaiseksi) tuntunut putkahtavan maailmaan tosta vaan kutun kääntäessä kylkeä, vähän kuin isomman puoleinen pieru. Kili on myös mielettömän nopea oppimaan, hetimiten jaloilleen päästyään, se on varsin vetävässä kiipeilykunnossa ja täysin valmiina valloittamaan maailman (tai siis auton konepellin). Kaikkein kauneimmat ja herttaisimmat kilit on lähes aina poikia. Paitsi Lempi, Lempi on poikkeus mikä vahvistaa säännön.

Vaikka näissä on omat juttunsa, en enää luopuisi vuohista. Omavaraisuuden näkökulmasta vuohi on minusta parempi kuin lehmä, on helppo verrata kun molempia löytyy tontilta.Vaikka meidän lehmät on maailman kilteimpiä, helpoimpia ja fiksuimpia, niin onhan vuohi lehmään verrattuna vähemmän työllistävä ja meidän tapauksessa myös vähemmän uhanalainen kuin nuo nenoskyytöt, katoavia luonnonvaroja kun ei ihan samalla tavalla ilkeä pistää lihoiksi kuin ylimääräisiä pukkeja. Lehmän kanssa myös helpommin ajautuu tilanteeseen missä maitoa tulee rutkasti yli tarpeen ja jos ei päivittäin ala värkkäämään sitä juustoksi, jugurtiksi, viiliksi ja vaikka miksikä, niin äkkiä huomaa miettivänsä maitotankin hankintaa. Vuohien kanssa myös kustannukset pysyy pienempinä, lehmät syö ja kakkaa moninkertaisesti vuohiin verrattuna, etenkin jos kuivikkeet täytyy ostaa kaupasta, huomaa äkkiä eron, eli lypsyvuohen kanssa maitolitra on reilusti halvempi kuin lehmän.

Jos on aloittaessaan yhtä kokematon kuin minä, vuohen kanssa on helpompi harjoitella. Vaikkei se lypsykuttu olisikaan just se ihmisen nöyrin palvelija, ei koiran kokoisen mielensäpahoittajan kanssa pääse sattumaan samalla tavalla vahinkoja kuin esimerkiksi lehmän kanssa joka päättää just sillä hetkellä kun olet saanut jakkarat ja ämpärit kohilleen, ettei ole kivaa ja potkii ämäpärit ja lypsäjän jakkaroineen mäkeen. Mulla on tosi kiltti lehmä, mikä todella sietää sen että lypsäjä tuhertaa omiaan, mutta silti oli helpompaa senkin kanssa alkuun kun oli harjoitellut vuohella lypsytekniikkaa.

Vuohet myös sikiävät kovin helposti, ei tarvitse kytätä kiimoja ja soitella siementäjää paikalle, riittää että saman pitäjän alueella majailee pukki niin kiliä pukkaa. Oma pukki maksimoi mahdollisuudet. Päätät ettei jotain kuttua astuteta, pidät se kaukana pukista ja yllätys yllätys, kilihän se sieltä tulee. Tulee vaikka kuvittelet teurastaneesi pukin niin kauan aikaa sitten ettei yksikään voi olla tiineenä, kyllä voi. Voihan se toki olla sitäkin että nämä minun vuoheni ovat partenokarppisia, mistä sen tietää.

Sitäpaitsi, hankkimalla vuohen, ei ole koskaan yksinäinen, ne osallistuvat todella innoissaan kaikkeen, halusit tai et. Hankkimalla vuohen oppii myös tosi nopeasti uusia juttuja, esimerkiksi tarkistamaan että kaikki ovet ovat kunnolla kiinni (siis naulattu kiinni, koska vuohilla on jo tehtaalla asennettu päähän monitoimityökalut mitä ne ovat todella näppäriä käyttämään), opit siivoamaan kaikki irtokamat tallista, koska vuohien puuhahetken jälkeen ne ovat räjähtäneinä ympäriinsä ja opit myös tosi taitavaksi aidanrakentajaksi, koska vuohien tarhan lisäksi huomaat aitaavasi kaikki kasvimaat ja muut kriittiset kohteet, ihan vaan varmuuden vuoksi.

mutta jos tämän myyntipuheen jälkeen joku miettii eläinten hankintaa lisäämään omaa omavaraisuuttaan, suosittelen lämpimästi aloittaamaan kanoista ja kaneista, ne vaativat vähemmän huumorintajua, vähemmän aitoja ja vähemmän kattavan kotivakuutuksen kuin vuohet. Sitten kun olet riittävän siedättynyt sietämään kaikkea mahdollista sählinkiä ja epäjärjestystä, on hyvä hetki hankkia vuohia.