Jouluvalmisteluja

Joulukuuhan se sieltä tuli, ihan taas yllättäen tänäkin vuonna. Ihan täysin se ei päässyt yllättämään, tokihan lapset piti huolen siitä että joulukalenterit tuli hankittua ajoissa, jopa niin ajoissa että Lilja ehti tuhoamaan jo omansa ja isosiskonsa kalenterit. Hankittiin uudet ja piilotettiin ne paremmin.

Perinteisesti jouluvalmistelut on meillä aloitettu pitämällä piparitalkoot ja kaivamalla tonttukavalkadi esiin. Piparitalkoot meillä on aina olleet aika nopeat eikä ollenkaan sellaiset herttaiset, joululaulujen säestämät joulukuvaelmat. Saatin kyllä tehtyä ihan kiitettävä kasa pipareita ennen kuin tunnelma kärjistyi käsirysyyn kaulimet aseina. Liljan pinna on lyhyt mutta kireä, hänen mielestään koristeet ei suinkaan ole tarkoitettu pipareihin vaan hänen syötäväkseen. Instagram-kelpoinen pipariotos tuli otettua ja tänäkin vuonna saatiin nauttia luovuudesta kun piparitaikinasta muovautui bracciosaurus, hanhenkakkaa ja joitain sisäelimiä (sydän, munuaiset ja suolisto teinin tekeminä) ihan kiva.

Mua ohuesti arveluttaa noiden tonttujen kestävyys. Labradori häntineen ja uhmaikäinen raivoineen on sellainen yhdistelmä että tonttujen joukkotuho on ihan mahdollinen skenaario jo reilusti ennen loppiaista. Se on sentään hyvä että monet ovat ilmeisesti päättäneet konmarittaa koristeensa kirppikselle, eli täydennystä on saatavilla kohtuullisilla kustannuksilla. Olen vallankin siirtynyt vähän samoista syistä led-kynttilöihin, tekee huonoa joulutunnelmalle kun torppa palaa kivijalkaan.

Löysin kaupasta koottavan piparijunan. Pakotin koipeaan potevan miehen osallistumaan junan kokoamiseen, oma panokseni junaan oli tuo kukkamekkoon pukeutunut konnari. Juntattiin juna kiinni alustaan huomattavan tanakalla kasalla sokerikuorrutetta, niinhän ne oikeatkin junat tuntuu jämähtävän pieneenkin kinokseen. Olen havainnut keskivaikeaa koristekatoa viimepäivinä, luultavasti aattoon mennessä tuokin on huomattavasti pelkistetympi malli.

Hanhet oli yllättävän kiinnostuneita talkoista. Ovat alkaneet taas talven myötä viihtymään tuskasen hyvin terassilla, tuottavat vähintään riittävästi sekä ääntä että ulostetta. Yöt hanhetkin viettävät jo sisällä, päivisin saavat häiriköidä vapaina.

Jostain putkahti lehmätkin tähän väliin. Hilkka teki eilen kiiman, eli päivä meni sillä perinteisesti naapurin navettaan jonottaen. Tälläkään kertaa ei päässyt Hilkka sisään asti vaan illan tullen muisti kipossa odottavat nappulat ja äitiäkin tuli vähän ikävä. Ehkä joulun kunniaksi siemennytän Hilkankin, luultavati kyllä vasta tammikuulla. Loppuu se Hilkankin kylillä juokseminen.

Nyt kun on taas lumi maassa, näkee kun eläimet ovat kuleksineet siellä missä ei pitäisi. Pihatien portti oli jäänyt auki ja tien puolella oli käynyt haahuilemassa sekä hanhet räpylöineen että Hilkka sorkkineen.

Hämmästyttävää kyllä, mutta olen hankkinut jo melkein kaikki joululahjat. Mistähän nyt keksin sen jouluun olennaisesti kuuluvan viimehetken suorituspaineen