Joulu

Joulu tuli ja meni. Nyt on useampi päivä mennyt ihan kuin lomaillessa. Toki eläimet on hoidettu samoin kuin aina ja ruokaakin on lapsille ja aikuisille ollut tarjolla mutta enää ei tarvitse miettiä siivousta, lahjojen paketointia tai mitään muutakaan.

Jouluaatto oli kiva, tosi kiva. Mun vanhemmat ovat viettäneet aattoa meillä niin kauan kuin muistan, joulupukki on päässyt joka vuosi livahtamaan just kun ollaan oltu hautausmaalla ja jättänyt vaan lahjat kuusen alle.

kissanpentu on parasta mahdollista seuraa lahjojen paketointiin..

Silloin kun asuttiin vielä kaupungissa eikä meillä ollut vielä lapsia, joulut meni autoillessa. Silloin piti rampata kaikki mahdolliset ja mahdottomat sukulaiset läpi, mikään muu aika vuodesta ei ollut niin justiinsa sen kanssa että oliko tarpeellista tavata mutta justiinsa jouluna oli. Kaiken kruununa vahvasti maistelleet appivanhemmat.. ei kiitos. Maalle kun muutettiin, päätin ettei ikinä enää. Ilmoitin että minä pysyn joulun kotonani ja meille on tervetulleita kaikki jotka haluavat meitä tavata jouluna. Ainoana ehtona on ollut että paikalla ollaan selvinpäin, no yllättäen ne sukulaiset eivät senkoommin ole kokeneet tarvetta viettää joulua meidän kanssa. Sopii mulle paremmin kuin hyvin. Mä tahdon että joulu on rento perhejuhla mitä vietetään ilman kiirettä, pinnan kiristymistä, paniikkia ja pönötystä.

Ehdin oikein mainiosti siivota sen minkä olin suunnitellut. Kaikki joulukoristeetkin löytyivät ja saatiin paikoilleen. Ruoat onnistui erittäin hyvin (kuvan kalkkuna ei liity jouluateriaan).

Lapset käyttäytyivät niin hyvin että epäilin jo niiden mielenterveyttä, ne eivät riehuneet, tapelleet, purnanneet eikä sählänneet. söivät nätisti ja rauhassa jouluaterian vaikka lahjat kuumotteli kuusen alla. Kissanpennutkin kaatoivat kuusen vasta tapaninpäivänä.

Hautausmaallekin lähtivät ilman mitään napinaa ja jaksoivat hölmöilemättä koko reissun. Tässä kylässä on oma kirkko ja pieni hautausmaa. Jouluaaton haudoillakäynnit on nykyään tämän kylän sosiaalisin tapahtuma ja siinä samalla kun vaihdetaan kuulumisia ja toivotetaan hyvää joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille, käy se helposti vähän pitkäveteiseksi pukkia odottaville pikkulapsille.

Lahjatkin olivat mieleisiä, jopa teinin mielestä. Oli niin herttainen ja mukava koko kuvaelma että mietin siinä jo ihan ääneen että miten on mahdollista että meillä joskus sujuu näin leppoisasti koko homma ilman mitään takaiskuja (ennustin aikaisemmin että mies joutuu takaisin osastolle jouluksi jalkaa potemaan, onneksi olin väärässä) tai ilman mitään hörvellystä ja pienempien tappelua..

Päätin antaa naapureillekin joulurauhan. Hilkka-lehmähän on ottanut tavakseen pyyhkästä naapurin navetalle huutamaan aina kiimaan tullessaan, no nyt kiima sattui jouluun ja päätin pitää lehmät sisällä.

Alkuillasta ajattelin mennä ottamaan hevoset sisään ennen kuin keitetään vielä yhdet kahvit ennen juustoövereitä. Tallille mennessä tulvi vesi vastaan jo kynnyksellä ja sitä muuten riitti. Lehmät oli onnistuneet askartelemaan (eli siis käytävälle karannut Hilkka oli onnistunut) vesiputken sulun tuhannen mutkalle ja vettä oli valunut useamman tunnin kahteen karsinaan. Harmi vaan että olin edellisenä päivänä joulun kunniaksi (ja lähipäivien työtä vähentääkseni) lykännyt purua karsinat pullolleen, eli varmistanut että sitä lapioitavaa todella riitti ihan koko illalle.

Aattoillan ohjelmaan tuli sillä sekunnilla muutos. Muut keskittykööt juustoihin ja konvehteihin, minä vaihdoin kumpparit jalkaan ja lapioin noin sata kottikärryllistä läpimärkää purua pois karsinoista. Meni vaan muutama tunti niissä talkoissa. On muuten melko painavaa tavaraa. Onneksi meillä on joulusauna aina illalla viimeisenä, ilman saunaa ja buranaa en luultavasti olisi päässyt vieläkään sängystä ylös tuon lapioinnin jälkeen.

Hyvä että asutaan tämmöisessä tuppukylässä ja kaikki naapurit on ihan tuttuja, olisivat voineet muuten epäillä jollain mielenterveyden sakanneen pahasti kun aattoiltana lykkii tunnista toiseen kottaria lantalaan ja laulaa mennessään huomattavan kovaa ja huomattavan nuotinvierestä jouluyö, juhlayö..

Tapaninpäivänä ei lähdetty rekiretkelle liinakolla vaan seiniretkelle lasten ja koirien kanssa.