sataa, paistaa ja pakastaa

syksy todella tuli, päivittäin on tarjolla vuorotellen vettä ja aurinkoa. Enempi kyllä vettä, minua se nyt ei enää hetkauta suuntaan eikä toiseen. Sato oli joka tapauksessa ihan susihuono eikä se siitä enää miksikään muutu, eikä se montako tomaattia tai pottua satuin saamaan, hetkauta ketään muita kuin minua mihinkään suuntaan. Sen sijaan se että sadot oikeilla viljelijöillä (siis niillä jotka ruokkii meidät) on myös huononlaiset, on huonompi homma. Täällä seisoo puimurit odottelemassa parempaa huomista, viljatkin osin vielä vihertää pelloilla, kuivureiden valtavan öljynkulutuksen ja toisaalta taas viljan alhaisen kilohinnan takia ei edes kannata alkaa kovin kosteaa jyvää kuivaamaankaan. Viimeyönä mittari kävi pakkasellakin. Öljypoltin laitettiin päälle, öljyauto kävi aamulla ja talven polttopuut on tehty.

vaikka mä nyt olenkin taas koko kesän kiukutellut kun mikään ei ole kasvavinaan, niin jotain sentään ollaan saatu syödäksemme. Sieniäkin löytyi. Mikolla on joitain supersalaisia sienipaikkoja mistä se käy aina hakemassa annokset tshernobylin laskeumaa.

Ollut muuten taas olevinaan niin kiire ettei muka kerkiä yhtään koneelle istuksimaan, sitten kun alkaa miettimään että mitä on saanut aikaiseksi, niin eipä tule oikeen mitään mieleen. Syksyhommia ja hissuksiin aletaan siirtelemään eläimiä talviteloille. Hulina-lehmä lähti pohjoiseen, siellä oli sonni odottelemassa. Toivotaan että tärppää. Kotiin siis jäi Rauha ja Hilkka. Rauhalle on siemenet tilattu ja nyt odotetaan kiimaa. Hilkalle on myös sulhanen katsottuna mutta ihan vielä ei ole tarkoitus sitä siementää. Siemennyshomma on ollut sellainen lysti että täytyy siitä kirjoitella oma tekstinsä. Mutta tulevaa talvea ajatellen kaksi lehmää ja kaksi hevosta on ihan riittävä määrä.

Hanhet tekivät keväällä muutaman munan mistä haudotettiinkin uusia hanhia. Sitten niiden muninta loppui kuin seinään ja nyt syksyn tullen ne alkoivat taas pukkaamaan munaa kloaakit oikosenaan. On sen verran munalla kokoa että lounaaksi riittää kun paistaa yhden. kananmuna näyttää ihan miniltä verrattuna näihin.

Koneella notkumista haittaa myös syksyyn ajoittuva juhlasuma, kaikilla lapsilla on synttärit peräjälkeen. Kaikille tottakai omat juhlat, kaverisynttärit ja ja ja. Tuntuu ettei muuta kerkiä kuin puhaltaa ilmapalloja ja leipoa kakkuja. Sen kyllä totesin että Epun seuraavat kaverisynttärit ovat hoplop-synttärit. Yhden koululuokan verran 7-vuotiaita boostattuna kakulla, karkilla, pillimehulla ja sensellasella on liikaa jopa mun hermoille.

Liljan prinsessakausi vaan jatkuu ja jatkuu. Kaiken pitää kimaltaa, jopa liman. Tähän kun yhdistää vahvan tahtotilan ja syksyiset kelit, on ihan umpituskaa yrittää selviytyä hammastarkastukseen, neuvolaan tai yhtään mihinkään kodin ulkopuolelle. Liljan mielestä prisessahörhelöpuku varustettuna keijukaissiivillä on täysin pätevä vaatetus lähteä kylille jäätävän kylmään myrskytuuleen, kaikki muut vaatteet ovat tyhmiä ja tyylittömiä.

Pellavat nostin kuivumaan, ohuesti hirvittää että mihin niiden kanssa joudun. Ainakin pellavansiemenissä ollaan täydellisen omavaraisia.