Nyt kun vihdoin tuli kevät, aurinko ja lämmin, on tapahtunut hirveä herpaantuminen jopa vuohien suhteen. Ne saa nyt kirmailla pikkukilien kanssa vapaana pihalla, mikä lie lämpölaajentuminen mulla on päässä tapahtunut, yleensähän mä kyllästyn noihin terassilla ja kasvimailla temmeltäjiin päivässä ja telkeän ne tarhaansa. Tarvii kattoa mihin astuu, kilejä saattaa olla portailla tirsalla, siis silloin kun ne eivät ole vasikkaa härnäämässä.
Eppu on tosi tykästynyt noihin lehmiin, etenkin siihen kaikkeen mitä Rauhan maidosta saa tehtyä. Ihan päivittäin ei viitsi jäätelöä tehdä, mutta kyllä sitäkin useamman kerran viikossa tulee tusattua. Juustoakin nämä syö niin paljon kun ehtii tekemään. Huomenna haen separaattorin, sitten kokeilen sitä voin tekoa.
Vielä toistaiseksi lehmän hankkiminen ei ole kaduttanut yhtään. Nämä ovat niin kilttejä ja vaivattomia. Eivät karkaile eivätkä urpoile. Virkistävää vaihtelua tässä porukassa. Lypsäessä kädet on kyllä kovilla näin tottumattomalla, en olisi uskonut jotta kuinka monta pikkulihasta käsistä löytyykään, säryistä päätellen todella monta.
Vaikka vähän särkeekin, käsien lisäksi onneton jalka on ottanut itseensä kaikesta tästä puuhastelusta, niin ei haittaa. Onhan se ihan mieletöntä että pääsee tekemään kaikkea tätä tässä omassa pihassa näiden eläinten ja lasten kanssa. Kaikki se ruoka minkä tällä puuhastelulla saa tuotettua sekä kaikki se mitä tässä voi lapsilleen opettaa on kyllä pienten kolotusten arvoista. Saatan olla marraskuussa taas ehkä erimieltä, mutta nyt kun aurinko paistaa ja kesä tulee niin vielä hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti