Sivut

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Suuntana omavaraisempi elämä 2021 -Tammikuu

 Vuosi vaihtui ja postaussarja jatkuu. #suuntanaomavaraisuus yhteispostaussarjassa omavaraistelusta kiinnostuneet bloggaajat kirjoittavat kuukauden ensimmäisenä maanantaina suunnitelmistaan, kuulumisiaan ja ajatuksiaan yhteisesti sovituista aiheista. Linkit muiden teksteihin löytyy tämän postauksen lopusta. 


Näin uuden vuoden pyörähtäessä käyntiin, on aika tehdä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Mullahan perinteisesti on ollut aina samat suunnitelmat, kasvatan järkevän määrän ja laitan esikasvatukseen harkiten vain muutamia lajikkeita tomaattia ja paprikaa. Papuja ja kurpitsoita ihan vaan tosi vähän ja harvaan ja tarkoin valituille kasvupaikoille. En rakenna järjetöntä ruuhkaa kasvihuoneisiin ja pidän kaiken kitkettynä ja siistinä ja lajikkeet merkattuna näteillä lapuilla. Lopputulos on ihan joka vuosi yhtä katastrofaalinen, ensin laitan ihan vaan muutaman lajikkeen esikasvatukseen tarkoittaa sitä että tupa tursuaa koko kevään purkkia ja purnukkaa. Laput niistä häviää jo ennen kuin yksikään kasvi ehtii kasvihuoneeseen asti. Tänävuonna tosin ei tarvitse miettiä tomaattien lajikkeita, nimittäin keräsin viime kesän suosikeista siemeniä ja onnistuin sotkemaan siemenpussit ennen kuin ehdin kirjoittaa niihin veikkauksia lajikkeista, eli tällä kierroksella laitan pelkkiä mysteeritomaatteja kasvamaan.

Kasvirintamalla ei ainakaan vielä ole mitään kovin mullistavaa suunnitteilla. Kurpitsat siirrän toisaalle, jotain sentään opin virheistäni, nimittäin kurppia ei mihinkään kulkuväylien (tai vuohitarhan) lähellekään, käy hermonpäälle niiden vahtiminen. Sen verran nyt tietysti taas uutta kasvimaillekin, että tuli hankittua uusi kasvihuoneen runko, hupsista.
Uusia eläimiäkään ei ole suunnitteilla hankkia, nyt on aikalailla vakiintunut eläinmäärä ja niistä saadaan monipuolisesti lihaa, munia ja maitoa. Nyt kun asiaa oikeen ajattelee, ollaan oikeastaan just niin omavaraisia kuin alunperin ajateltiin, toki satomäärät ja laatu olisi hyvä saada vakiintumaan ja ne kaikki miljoonat muuttujat vähemmälle, mutta kaikkea on monipuolisesti eikä mitään suuria muutoksen tarpeita ole. Tokihan aina on kiva kokeilla uusia juttuja ja kaikkea täytyy aina kehittää ja parantaa, mutta perusjutut alkaa olemaan kasassa. Maanparannus on yksi sellainen lysti mikä savimaalla ei lopu koskaan, onneksi sentään parannusaineet löytyy omasta takaa, kunhan vaan reippaasti jaksaa työnnellä kottikärryä.

Jos koronassa nyt jotain positiivista on, niin ainakin se vahvisti sitä ajatusta että hulluna hippinä on ihan hyvä olla. Eipä tarvitse rampata kaupassa eikä keväälläkään tarvinnut alkaa hamstraamaan mitään, vaikka kaupoista loppuisi tyystin kaikki, jotain me saataisiin kuitenkin aina syödäksemme. 

Kun on jo valmiiksi sopeutunut elämään pienesti ja pienellä budjetilla, ei pandemia muuta kovinkaan paljoa perusarkea eikä tilipäivän lykkääntyminen viikolla tai kahdella aiheuta vatsahaavaa kun pottua ja muuta syötävää piisaa.

Samaisesta koronasta johtuen kaikki muuttohaaveet on lykätty hamaan tulevaisuuteen. Tämä paikka kun ei ole ihan sitä mitä halutaan, ei tässä mitään mahdottomia vikoja ole, talo on vaan liian iso, maata voisi olla enemmän ja tiloja eläimille pitäisi olla enemmän. Nyt vaan ei ole se hetki kun laittaa paikan myyntiin jos ei ole ihan pakko. Tästä syystä olen nyt jotenkin motivoituneempi tätäkin kehittämään, koska tässä nyt asutaan lottovoittoon tai vastaavaan asti, niin täytyyhän tästä ottaa kaikki ilo irti. Sitäpaitsi munkin on syytä oppia nauttimaan siitä mitä on, eikä marista siitä mitä ei ole.


On ollut huikeaa seurata näiden lastenkin oppimista. Liljakin tietää kuinka ruisleipää tehdään, kuinka maidosta saa juustoa, mistä munat tulee ja kuinka pottua kasvatetaan. Harmi tietysti ettei näiden oppimisen ilo uloitu esimerkiksi rikkaruohojen kitkentään tai kakan lappomiseen, onneksi teinijaosto on sentään ostettavissa niihin hommiin. Keväällä ympäristöopin tehtävätkin hoitui siinä sivussa kaikenmaan ötökkähotelleja rakennellessa. Mitään elämää suurempaa ideologiaa ei tämän meidän elämäntavan taustalla ole, koko tämä omavaisuushomma on alkanut vähitellen. Ensimmäisenä havahduin ruoan lisäaineisiin ja kaikkeen siihen mitä myrkkyjä ihmisiin kerääntyy, silloin Emilia oli ihan pieni ja kaikki sellainen alkoi luonnollisesti tuoretta äiteetä kiinnostamaan ja hupisista keikkaa, 16 vuotta myöhemmin ollaan tässä jamassa. Alkuun tein ruokaa luomuaineksista ja siitä vähitellen alettiin itse kasvattamaan vihanneksia ja jonkun verran lihaa. Toki alkuun kokopäivätyö loputtoman pitkällä työmatkalla piti puuhastelun tietyissä rajoissa. Yhdeksän vuotta sitten ostettiin tämä paikka ja silloin tuli ensimmäiset kanat ja siitä vähitellen laajennettiin tähän mittakaavaan. 

Mitä kauemmin on itse ruokaansa kasvattanut, sitä enemmän kiinnostuu aiheesta, justiinsa maaperän kasvukunnosta, permakulttuurista ja siitä mitä itselleen ja lapsilleen syöttää ja kaikesta mahdollisesta siihen liittyvästä. Oppia ikä kaikki. Maailma hukkuu muutenkin skeidaan, mutta siltikin pahuuttani ja köyhyyttäni ajan bensa-autolla, enkä edes suunnittele vaihtavani sitä mihinkään ympäristöystävällisempään, en nimittäin käytä kyseistä kulkinetta välttämättä edes joka viikko, mutta auto täällä on silti oltava. Puukiuas ja öljylämmitys viimeistelee tämän valtaisan ympäristörikoksen, noista parista lehmästä puhumattakaan. Toivottavasti se vähän edes kompensoituu vaalimalla maaperän matosia ja pölyttäjiä ja toisaalta kun syömisistä ja lannoitteista suurinosa pyörii tällä omalla tontilla, ei niiden rahtaaminen pitkin maailmaa kuormita ympäristöä.



Omavaraisuuden kannalta vuoden ensimmäinen homma on saada Rauha-lehmä siemennettyä. Meinasin jo huolestua kun kiimaa ei kuulunut, olemassa oli pienenpieni riski siitä että Herkko olisi tehnyt temput äiteelleen, onneksi ei ollut ja Rauha tuli kiimaan, tottakai jouluaattona, hetikohta sen jälkeen kun fabalta oli tullut muistutus ettei joulupäivänä siemennetä, ei sen kyllä väliäkään koska joku suunnitelmallisuuden irvikuva on unohtanut tilata siemeniä sille. Seuraavaan sitten paremmalla menestyksellä. Kauhulla odotan taas sitäkin että alkaako vuohet pukkaamaan kilejä, ei pitäisi, mutta jeesuksiahan täällä syntyy ihan joka vuosi. Samoin kuin poikakanit tekee yhtenään poikasia. 

Seuraava homma on paprikoiden laittaminen kasvamaan, tupakoillekin pitäisi tehdä itävyyskokeet. Talvivalkosipuleita en ole uskaltanut käydä edes katsomassa. Ne on taatusti ehtineet tehdä jättivarret ja sitten ne ovat jäätyneet, sulaneet, hukkuneet ja lopulta joku myyrä on kaivanut ne ylös. Pessimisti ei pety. 

Kasvilamppuja täytyisi myös ostaa lisää, on niin tuskaisen pimeää että taimien esikasvatuksessa olisi vallankin plussaa jos taimet eivät kituisi pimeyden ja kissanpentujen ristipaineessa. Hallaharsot kevättä varten ostin jo syksyllä, ne ovat näppärästi käden ulottuvilla auton takakontissa. Multapusseja näyttäisi olevan jo eteisessä valmiina ja taimipurkkeja on kasoissa, röykkiöissä ja muuten hyvin varastoituina kasvihuoneissa ja autotallissa. Ihan vielä en laita, enkä heti kohtakaan koska muuten taas hukutaan niihin pusikoihin, eli siis ne ihan vaan muutamat tomaatit ja paprikat saa nyt luvan odottaa.

Tsajut-blogin Satu kävi meillä kuvaamassa. Sikäli mikäli kiinnostaa että kuka täällä pyörii ja mitä tekemässä, kannattaa kurkata video: (jos ja kun itselleni ominaiseen tapaan turaan linkityksen, video löytyy Satun blogista Tsajut

https://youtu.be/mPwZvYtMjMM


Muiden tekstejä löytyy näiden linkkien takaa:

https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/  

https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html 

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html 

https://tsajut.fi/?p=4088 

https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/01/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-1.html  

https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html 

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-1.html 

http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/ 

https://luomulaakso.fi/?p=20938 

https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/ 

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html  

https://www.korkeala.fi/?p=3438 

https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa- vuodelle-2021.html 

https://puutteela.com/?p=609 

https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/04/suunnitelma-2021/ 

 

9 kommenttia:

  1. Jos talo on liian iso ja eläintiloja liian vähän, niin tilannehan korjaantuu ottamalla esim vuohet toiseen päätyyn taloa :D lämpiääkin sitten pehkun kera kivasti :P
    Multa puuttuu viä omat lapset, mutta oon huomannut, että kotona tylsät asiat (kuten haravointi) onkin paljon kivempaa naapurissa, eli suosittelen kokeilemaan naapurin lapsia.
    Mä ajattelin säästää tänä vuonna... en ees osta niitä nimilappuja mitkä häviää :D mitähän teen sillä rahakasalla, joka nyt säästyy ;)

    VastaaPoista
  2. Ai teilläkin on tomaatin terndilajike viljelyssä. Olen kuullut, että on erittäin makoisa ja hyvä satoinen. Värissä ja muodossa on suvaittu suuriakin poikkeamia. Viiemevuonna laputin onnistuneesti ja kaikissa käilyi hyvin laputkin paikoillaan. Kasvihuoneen kosteus valo ja lämpö vain poisti lapuista tekstin. Oli muuten eka kerta kun jokaisella oli nimilappu koko kasvukauden.

    VastaaPoista
  3. Eläimet ja niiden poikaset tekevät keväästä varmasti jännittävämmän. Täällä haaveillaan pitkästä aikaa esikasvatuksen onnistumisesta, sillä nykyinen kämppä on valoisampi kuin edellinen.

    VastaaPoista
  4. Voi luoja, mikä omavaraistelevuuden komedia :D Aivan huikean hauskasti kirjoitettu todellisuus! Mutta älä yhtään soimi itseäsi puukiukaasta. Puu oikein poltettuna on luontoystävällinen lämmitysvaihtoehto ja sen hiilijalanjälki on pienin, siis olematon. Puu palaessaan vapauttaa saman verran hiilidioksidia kuin se sama puu vapauttaisi lahotessaan ja haitallisia hiukkaspäästöjä syntyy lähinnä jos polttaa puuta väärin, roihuna. Ei kun sädekehään vaan kiiltoa ja hyvällä omatunnolla klapia pesään.

    Mahtavaa kun olet mukana tänä vuonna poppoossa. Näitä kuvaelmia lukee ihan ilokseen!

    VastaaPoista
  5. Hei ihanaa tekstiä sinulla! Jään innolla seuraamaan. :)

    VastaaPoista
  6. Alun luettuani ajattelin sinun olevan hyvin pedantti.
    Sitten repesin :D
    On Kyllä hauskasti kirjoitettu postaus.
    Valaiseva videokin löytyi.
    Olisipa meidän talo ollut joskus liian iso tai edes tarpeeksi iso.
    Mahtavaa, että olet mukana.

    VastaaPoista
  7. Olipa hauskasti kuvattu omavaraista elämää! Joka vuotisten jeesusten syntymä nauratti kovin!

    Minä olen muuten haka tunnistamaan kanien sukupuolivärkkejä! Monet poikaset olen myynyt ja aina on mennyt tytöt ja pojat oikein.

    Minä haaveilin monta vuotta isommasta talosta. Nyt "vanhana ja vaivaisena" olen tyytyväinen, että talo ei ole tämän isompi. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin siivoominen! Ja sitä paitsi, ainakin kesäisin ollaan niin paljon ulkona, että koko taloa edes tarvitsisi.

    Voi että, kun lehmää tekis niin mieli!

    VastaaPoista
  8. Ne nimilaput... Joka vuosi leikkaan maitopurkeista liuskoja lapuiksi, joka vuosi ne ovat hävinneet tai tuhoutuneet siihen mennessä kun kasvit ovat olleet viikon tai kaksi ulkona. Nytkin oli hienosti kokeilussa neljä eri parsakaalia eikä loppukesästä ollut enää mitään hajua siitä mikä oli mikäkin ja mitä ehkä kannattaisi valikoida jatkossa :D Kesäkurpitsoitakin oli useampaa mutta nyt on kerättynä talteen vain "vihreän raidallisen" siemeniä, mikähän se nyt sitten olikaan, Tiger cross tai joku sellainen ... Tomaattien suhteen oli helpompaa kun keräsin siemeniä ainoastaan Moneymakeristä. Mutta ehkä vaan hyväksyn sen tosiasian että unohdan nuo nimet, kokeilen mikä täällä pärjää ja sitten vaan lisään sitä jatkossa. Nimi kuin nimi :D

    VastaaPoista
  9. Meillä tehdään tänä vuonna erilainen suunnitelma kuin koskaan aikaisemmin, mutta siitä enemmän helmikuun sarjassa, johon ehdin tulemaan mukaan.

    VastaaPoista