Pottuja ja makkaraa

Kummalliset kelit jatkuu. Koko tammikuun on ollut niin lämmintä että olen puuhastellut kasvimaiden kanssa ja jopa vähän siivoillut kasvihuonetta. Pottumaan ohi kävellessä vilahti mieleen että josko katsois mitä niille syksyllä liian pieninä hylätyille kuuluu, no hyväähän niille kuului, nostin vielä ämpärillisen pottua maasta, tammikuun 20päivä. Näköjään sopii ilmastonmuutos tämmöiselle vähän hitaammalle hipille, kerkiää sadonkorjuuseen kun keliä piisaa tammikuun lopulle.

Mieskin innostui puuhaamaan kun jalka alkaa olemaan toimintakykyisempi. Nyt on tehty tammikuussa jo kahdesti makkaraa, kalkkunasta ja ankasta. Hyviä niistä tuli, mutta nyt riittää mulle hetkeksi silavan ja suolten kanssa puljaaminen. Vaikka makkaran valmistus sinänsä ei ole kovin vaikeaa, eikä kovin työlästäkään, mutta aikaa se vie kaikkine jauhamisineen ja siihen että saa maustettua massan just sopivaksi. Plus tietysti se sotku, sitä silavaa, makkaramassaa ja suolen kappaleita on kaikkialla kuin suuremmankin surmatyön jäljiltä, unohtamatta tietenkään lihamyllyn pesua. Kirsikkana kakussa kamppailu vakuumikoneen kanssa, tämä luonnollisesti asettui jo sellaiseen kellonaikaan että ettei taatusti kiinnosta palaakaan kamppailla jonkun maailman huonoiten toimivan ja huomattavan äänekkään "vakuumi"koneen kanssa. Ostettiin tietysti se halvin malli, se tekee kaikkea paitsi vakuumin.

Mulla oli ajatus tehdä lientä ankanrangoista, Heikki-Aulis Kaasinen-Kaakko kuitenkin päätti ryhtyä työstämään niitä rankoja sillä aikaa kun tapeltiin vakuumikoneen kanssa. Kieltämättä mulla oli siinä kohtaa jo kiintiö täynnä kaikkea kokkailua ja gourmeeta ettei sanottavasti haitannut vaikka Heikki-Aulis taputtelikin rankojen käytön kissojen ravinnoksi. Se kyllä vähän haittasi kun kyseinen kissa yritti jemmata niitä rankoja kaapin alle. Kotivara kuntoon totesi mirri ja mä pilasin kaiken.

Kuvat hyppäsi hämmentävään järjestykseen, mutta haittaneeko tuo. Lilja innostui niin pottumaan kaivelusta ja löydöksistä että päätti lähteä katsomaan mitä porkkanamaalle kuuluu. Hyvää kuuluu, joku astetta veltompi puutarhuri oli näemmä vähän lintsannut porkkanan nostossa ja Liljallekin riitti satoa.

Onnistuin haalimaan itselleni vielä flunssankin riesoikseni. Olin eilen spinningissä ja reeni sujui normaalin tuskaisesti, tulin kotiin, iltaruokin eläimet, lapset ja itseni, istuskelin saunassa ja vähän sen jälkeen totesin että hitto, nyt lykkäs nuhan. Ihan yllättäen se siinä sohvalla istuessa hyökkäsi kimppuun. Yöheiniä kun lähdin antamaan niin totesin että talvikin tuli, ihan yllättäen sekin. Aamulla vielä satoi lunta, iltapäivällä olikin jo taas plussaa ja vesisade.

Jotenkin kummallista että näiden kuvien välillä on paripäivää, ensin saa muokattua täysin sulaa maata ja sitten onkin jo lumi maassa. Ehkä tähän on syytä totutella.