Eläinlapset

Onko mitään söpömpää kuin eläinlapset.. Saara-vuohi pukkasi kilin maailmaan vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi. Kilit on ihania, ihan just siihen asti kun ne on ihan pieniä ja söpöjä. Sitten räpäytät silmää ja ne onkin kasvaneet jo siihen ihan_joka_paikkaan_kiipeämisikään. Nämä nyt onneksi syntyivät tähän aikaan vuodesta, eli on olemassa jonkunlainen toivo siitä että kun koittaa se kasvimaa-aika, nämä ovat jo niin isoja etteivät mahdu karkaamaan tarhasta (vuohi kasvihuoneessa on tuhovoimaltaan verrattavissa ydinpommiin). Turhatoivo mutta kunhan nyt uskottelen itselleni että hyvin se menee.

Kissalapset on kanssa ihan kileihin verrattavia söpöön pakettiin pakattuja epävakaita räjähteitä. Ne on suloisia, pörröisiä ja niitä voisi tuijottaa ja leikittää ihan loputtomasti. Kissanpennuilta ei ideat ihan heti lopu. Joulukuusi purettiin tänään, huomenna luultavasti viimeiset ehjänä säilyneet irtaimistorippeet voidaan pakata varastoon kissojen riehumiskohtausten tieltä.

Niistä saa myös tosi söpöjä kuvia, jos siis sattuu käymään tuuri, mulle ei yleensä käy.

Meidän vanhin kissa, nyt vissiin jo 17vuotta täyttävä, ei ole ihan yhtä otettu tästä pentuinvaasiosta, Veltto-Elvi teeskentelee ettei se ole huomannut mokomia pentuja. Päivi sen sijaan on ottanut oikein asiakseen näiden kakaroiden riehuttamisen ja opettamisen. Päivin leipälajeja kun on akvaariosta kalastaminen, mäyräkoiran huudattaminen ja tavaroiden pudottelu, niitä se on nyt suorastaan pelottavan tunnollisesti opettanut näille pennuille. Päivi on toki varsin pätevä hiirikissa ja toivotaan että se opettaa senkin taidon yhtä tunnollisesti näille pennuille.