bull mentulat ja muut paistit

Mä olen ollut aktiivisesti ajattelematta lintuja tässä jo jonkun tovin. Sama ilmiö kyllä toistuu joka talvi. Paistit on pakkasessa, vielä ei tarvitse jännittää alkavatko nuo munimaan saati lisääntymään, yhtään uutta ei missään nimessä keskellä talvea hankita ja mitä niitä nyt on mitä kaikkea alkaa taas kevään mittaan pyörimään mielessä. Talvella vaan hoidetaan ja kerätään kanoilta munia.

Mutta siis bull mentulat tuli nyt mieleen kun tallilla niitä hortoili eilen ja tänään. Bull mentulat on siis niitä meidän viime keväänä hankittuja but-kalkkunoita. Pronssikalkkunat näyttävät ihan viiriäisiltä noiden lihahybridihirmujen vieressä. Alkuperäinen suunnitelma oli kesän vapaana laiduntavat lihapallerot ja syksyllä pakkaseen. No vaikea arvata että kuinka kävi.. ihan kaikki lihikset eivät päätyneet pakkaseen ja pöytään. jonkunlainen uusi suunnitelmahko muotoutui ilmeisesti siinä kohtaa kun bull mentula sai seurakseen yhden bullina mentulan ja pronssikalkkunakanat raasku-armin ja ripan (ripa on kana vaikka sen nimi onkin risto). Tämän varsin viehättävä seurue on nyt notkunut ostarityylillä pitkin nurkkia. Yllättävän kivasti muut eläimet on ottaneet vastaan tuon puhkuvan ja puhisevan jättikinkun. Sinikka-vuohi meni vähän tolaltaan kun tuo seurue sekaantui lypsyhommiin, mutta muuten ihan kivoja kavereita ovat. Tallilla ollutkin niin hiljaista taas kun siellä on tänä talvena ollut vain muutama kana ja fasaanit.

Mutta siis nyt kun nuo alkoi pyörimään mielessä niin oikeasti kyllä karua meininkiä. Jalostettu tuollainen jumalatonta kyytiä kasvava lihapallo minkä kasvu on niin hurja että eläin kuolee omaan mahdottomuuteensa. Ehdottomasti ei jatkoon. Nämä ovat olleet vapaana kesän laiduntamassa, eivät todella mitään tehoruokittuja, silti ne kasvaa sellaiseen kokoon että eläin kärsii ja lopulta sydän tai jalat pettää. ihan hirveän eettistä. En mä meille tahdo mitään tehokanojakaan, samasta syystä.

Pitäydymme siis tulevaisuudessakin pronssikalkkunoissa, tai risteytyksissä sikäli mikäli nyt tuo Mentula saa jotakin aikaiseksi.

Hyvältähän se kalkkuna kuitenkin maistuu, eli niitä kyllä kasvatetaan jatkossakin.

Kohta kyllä täytyy alkaa taas ajattelemaan niitä muitakin paisteja. Lähenee taas se aika kun meidän vessan sisustuksen kauneimmat yksityiskohdat asetellaan paikoilleen hurisemaan. Tavallaan se on kyllä huomattavan viihteellistä kun joku sattuu tulemaan kylään, istuu pissille ja huomaa tipun kuoriutuvan. Ei ihan perusnäkymä kaupunkihuussissa. Meillä hyvinkin tavallinen pitkin kevättä.

Kanaporukkaa nuorennettiin aika isolla kädellä ja hankittiin kokonaan uuttakin verta, eli kananmunia ei tarvinne koneeseen laittaa ellei pukkaa joku kettu kanalassa-tilanne.

Ankkoja tietysti taas, niitähän ei nyt talvella paljoakaan ole. Ensi talvena toivottavasti vielä vähemmän, sotkevat niin sietämättömästi.

Fasaanit, kalkkunat ja hanhet, niistä kun saisi reilusti munia masiinoihin.

Eipähän tarvitse kaupasta hakea munia eikä lintua pöytään. se kai se tässä nyt on se pää-asia. Tänään syötiin kyllä kyyhkystä.