Vuoden viimeinen

On taas se päivä vuodesta kun pitäisi jotain yhteenvetoa miettiä. Lueskelin kavereiden pohdintoja aiheesta, eroja, vauvoja, muuttoja, uusia töitä ja uusia kaikkea. Mulla tämä vuosi määräytyi hyvin pitkälti tuon jalan mukaan. En olisi marraskuussa 2017 uskonut että onneton on katki vielä siirryttäessä vuoteen 2019. 

No ne suuret saavutukset taitaa olla kävely ja vasikka. Rauha poiki 22.12 lehmävasikan. Kaiken sen stressaamisen ja ihmettelemisen jälkeen vasikka tupsahti maailmaan vähän kuin isomman puoleinen kakka. 

Vasikka sai nimekseen Hilkka. 

Ei syödä omaa kyyttöä vuonna 2019. 

Pääsi joulukin yllättämään. Kuusesta löytyi puolet, yläpuoli. Tökkäsin sen pystyyn lypsyjakkaraan ja otin somekelpoisia kuvia niin läheltä että pahasti kallellaan oleva muovikuusen puolikas näytti ihan kelvolliselta. 

Tarkemmin kun aloin miettimään niin onhan tässä nyt ollutkin vaikka ja mitä uutta. Lehmät tuli keväällä, hanhetkin liittyi uutena porukkaan (niiden kyllä piti olla pakkasessa heti kesän jälkeen, no ei ole vieläkään), vuohimäärä tuplaantui, hevosmäärä väheni puolella ja kasvimaitakin laajennettiin ihan reilusti. 

Muuten on ollut sitä ihan perushässäkkää. Eläinten hoitoa, kokkaamista, lapsia.. Sitä mitä edellisinäkin vuosina ja toivottavasti myös tulevina. En ole itseasiassa juurikaan tehnyt mitään suuria suunnitelmia seuraavalle vuodelle. 

Kokkaamisesta tuli mieleen. Eilen ilahdutin teinijaostoa possunkärsäsoossilla. Väittivät ryhtyneensä vegaaneiksi. Pikkulapset tykkäsivät.