Viime keväänä kuoriutui yksi ja ainoa kalkkuna, Ilkku-Kilkku (Eppu päätti nimen). Ilkku-Kilkku kasvoi kesän ankkojen kanssa vapaana pihalla ja suunnittelin sen syksyllä laitettavan ruokapöytään. Ilkku-Kilkku oli jotenkin epäkalkkuna, se ei tehnyt mitään kalkkunajuttujakaan, sitä ei kiinnostanut muut kalkkunat laisinkaan ja se hengaili pelkästään oman ankkalaumansa ja Epun kanssa. Ei se rassukka tajunnut edes että se osaa lentää, kesän se taapersi ankkajonon jatkeena kunnes tuli kunnon tuuli. Tuulella nuo ankat tapaa mennä riviin mäen päälle räpyttelemään vimmatusti, oikeen navakalla puhurilla saattaa ankka päästä vähän irti maasta jos oikeen räpyttää. Tällaisen performanssin seurauksena Ilkku-Kilkulle selvisi että se osaa lentää. Istuin terassilla katsomassa kun ankat yritti lentoon, Ilkkupa pyyhkäisi rivistä neljääsataa pihan halki suoraan pottumaahan katolleen. Ankatkin pysähtyi kuin seinään ihmettelemään tykinkuulana kiitävää kalkkunaa. Lähdettiin porukalla katsomaan perunamaalle jotta kuinka Ilkku-Kilkun kävi, olin ihan varma että pääsen suolistamaan, niin hallitsemattomalla rytinällä se sinne laskeutui. Sieltä se perunanvarsien seasta löytyi, vähän hämillään mutta täysin ehjänä.
Eppu vastusti ankarasti Ilkun syömistä joten syksyllä Ilkku-Kilkku sai oman laumansa. Sunnuntaina se teki jo varsin miehekkäitä kalkkunaliikkeitä kun auringon kunniaksi päästettiin molemmat kalkkunaporukat ulos. Aita välissä on hyvä pullistella Veijon kanssa.
Kuva on tosi kaukaa puhelimella räpsäisty. En jäätiköllä päässyt lähemmäksi.
No mutta, Toivo Toivoton. Toistaiseksi taas ainokainen kuoriutunut kalkkuna.
Toivossa on potentiaalia seuraavaksi Ilkku-Kilkuksi.
Suurimman osan aikaa se kyyköttää surkeana ja näyttää siltä että henki karkaa justiinsa.
Se myös nukkuu ketarat oikosenaan ja näyttää silloin kuolleelta. Eppu tapaa silloin aina ilmoittaa että Toivo kuolee taas.
Toivo Toivoton on ihan fasaanien veroinen itsemurhakandidaatti, laita sille tippa vettä, se yrittää hukuttautua siihen tai sitten se kastelee itsensä läpimäräksi ja meinaa jäätyä hengiltä.
Onneksi on Ritu-kissa. Ritu hoitaa kaikki onnettomat. Ritun supervoima on lämmittää kylmiä tipuja.
Siellä se Toivo Toivoton on lämmittelemässä uintireissun jälkeen.
Jään jännityksellä odottamaan, koneessa on kuoriutumassa lisää kalkkunoita ja jokunen fasaani. Mä kovasti ihmettelen kuinka kalkkunat ovat onnistuneet välttämään sukupuuton, niin onnettomia ja itsetuhoisia nuo ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti