paniikki iskee

Meidän lehmä saatiin eilen siemennettyä, nyt ei tarttis enää kuin saada se tänne omalle tontille. Toukokuussa viimeistään pitäisi lehmänen saada haettua. Toukokuussa siis viimeistään myös mun tarttis olla siinä jamassa että lehmä tulee hoidettua ja lypsettyä
Mielenpäälle hiipii pikkuinen paniikki kun olen suunnitellut itselleni vaikka ja mitä hommaa kevääksi ja nyt todella vaikuttaa siltä että kevät saattaa jopa tullakin. Lehmähommankin kanssa jotenkin kun kokoajan olen miettinyt että se on sitten keväällä joskus, mutta se joskus onkin jo ihan nurkalla vaanimassa. Se on myös sellainen asia jota ei voi sitten lykätä myöhemmälle, lehmän nykyinen kotipaikka kun muuttaa toiselle puolelle suomea.

Tomaatintaimet innostuivat auringon paisteessa kasvamaan kilpaa tipujen kanssa, hukutaan niihin ihan kohta, sekä tipuihin että taimiin. Tipuja kuoriutuu nyt jatkuvalla syötöllä ja yllättäen niidenkin kanssa on sujunut ongelmitta. Joinain vuosina tuntuu että poikaskuolleisuus on isoa ja vaikka mitä teet niin joku tipu aina kuukahtaa, nyt nämä kasvaa reippaasti ja on oikeen tarmokkaita. Tietysti kalkkunan ja fasaanin tiput on vasta tulossa, niitä odotan eniten ja niiden kanssa on aikaisemminkin ollut eniten ongelmia.
Myöskään yksikään taimi ei ole tuhoutunut tai kupsahtanut omaan mahdottomuuteensa. Takavuosina kissat ja lapset ovat aiheuttaneet hurjaa hävikkiä kasveille, siitä syystä (ja omaa tyhmyyttäni) laitan aina paljon niitä kasvamaan, jotta joku edes selviytyisi kasvihuoneeseen asti. Vaikuttaa huolestuttavan hyvälle tässä vaiheessa.

On tätä auringonpaistetta odotettukin, vaan on sillä haittapuolensakin. Yhtään en tiedä kuka täällä on klähninyt kaikki akkunatkin aivan ruokottomaan kuntoon. Musta ei nyt ole niitä pesemään (harmi), olkoot siis lähnässä ja ärsyttäköön. Toinen ärsytys on pulkkamäki, tällaisilla keleillä ihmisen pitää päästä pulkkamäkeen. Jotenkin oli helpompaa sietää tän jalan aiheuttamat talviliikuntarajoitteet silloin kun satoi kaatamalla vettä ja oli pilkkosen pimeää. Sama kun silloin marraskuussa kevät tuntui todella kaukaiselta eikä mieleen hiipinyt epäilystäkään siitä etteikö jalka olisikaan ehtinyt parantua.

Pulkkailun sijaan keittelen lientä kalakeittoon. Koska olen ilkeä ja inhottava luonne, esittelin liemipohjan lapsille päivän ruokana kun harhautuivat kyökkiin kyselemään päivän menun sisältöä. Vähän laimeaksi jäi kyllä vastaanotto kun Eppu vain tyytyi toteamaan ettei aijo syödä kalan silmää.

Onneksi pakkanen kohoaa yöksi sellaisiin lukemiin etten vielä täysin panikoidu siitä että kevät yllättäisi heti huomenna valmistautumattoman, Tulia saa poltella päivittäin että öljyn kulutus pysyisi edes vähän aisoissa.

Eppu toi mulle terassille kuormallisen käpyjä, pohdiskelin eilen ääneen josko keittelisi risukeittimellä pannukahvit, hän sitten toimitti materiaalit. Ostin kahvinpapuja joku aika sitten ja ajatuksena oli että Eppu voi niitä jauhaa vanhalla veivattavalla myllyllä, hän sitten näköjään innostui tästä hankkeesta niin että on pakko ryhtyä tuumasta toimeen.