munia ja yllätysmunia

meillä alkaa munakori olemaan varsin riemunkirjava. Tarjolla on vihreän ja ruskean erisävyjä, joku tekee valkoisiakin munia ja sitten lisäksi ankkojen ja kalkkunoiden munat ja fasaanien pienet vihreät. Eihän sillä munankuoren värillä ole merkitystä makuun, mutta onhan ne ihan nättejä ne "värimunat".

Kanaharrastus alkoi silloin aikanaan muutamasta tehokanasta ja kukosta, niiden lisäksi hankittiin laumallinen araucakanoja. Pieniä ja nättejä tupsupäitä, alkuun ne munivat reippaasti niitä vihreitä (vai laventelikohan se virallisesti oli se väri? ) tai sinivihreitä munia ja hautoivatkin innokkaasti. Munassa pysyttiin ja tipuja piisasi myyntiinkin asti. Amatöörimäisesti luotettiin niiden munantuottoon eikä oikein ymmärrettykään sitä kuinka nopeasti kanat vanhenee ja muninta vähenee. Viimekeväänä havahduttiin siihen että niitä vihreitä munia tosiaan on harvakseltaan enää näkynyt ja ajatuksena olikin haudottaa niistä itselle uusia kanoja. Hautomakoneisiin kuitenkin kiilasi aina ensin kaikenlaiset kalkkunan ja fasaanien munat ja sitten kun niitä vihreitä se muutama onneton sinne laitettiin, eihän ne olleet edes hedelmöittyneet. Silloin päätettiin luopua puhtaiden arakanojen vaalimisesta ja anneettin jäljellä olevien arojen sekoittua muiden kanssa. Tarkoituksena on kuitenkin pysyä omissa munissa eikä kasvattaa vähän tuurilla tuottavia koristeita. Nyt kun kanat ovat sekalaumana niin ne vanhatkin ararouvat ovat kunnostautuneet munimaan. Ilmeisesti tämä usein väläytelty kanalan yt-neuvottelu uhka on otettu tosissaan ja päätetty alkaa hommiin.

Kanoja on tosiaan nyt viimeisen vuoden aikana lisätty, on haudotettu muiden munista maatiassekoituksia ja vaihdossakin saatiin kahdeksan uutta. Vanhoja ei ole laitettu pataan, vaan ne on saaneet puuhastella omiaan ja munivat jos viitsivät. Ne alkavat olemaan sen verran ikääntyneitä että luonnollisen poistuman takia kanalaan ei nyt varsinaista tilanpuutetta kerkiä tulemaan.

Viime kevät oli aivan onnettoman huono munien suhteen, Hedelmöittymisprosentti oli ihan surkea. Kalkkunoilta tuli vain yksi elävä jälkeläinen ja kalkkunakukon sairastelun takia luovuttiinkin sitten koko haudotuksista, syksyllä saatiin uusi kukko ja nyt on toiveet korkealla että ensi syksynä päästään syömään itsekasvatettua kalkkunaa. Oikeastaan ankat oli ainoat joilla liki kaikki munat onnistuivat koneella haudottiin kymmenkunta poikasta ja kaksi ankkarouvaa hautoivat itse niin isot poikueet että syötävää on piisannut.

No mutta nyt sitten päätettiin olla ajoissa liikenteessä ja varauduttiin siihen että suurin osa koneeseen laitettavista munista olisi tyhjiä. Optimistina Mikko tosiaan latasi molemmat masiinat täyteen, enimmäkseen kananmunia mutta on siellä joukossa jokunen kalkkuna ja ankkakin. Toiveena oli jos jokunen tipu saataisiin ja sitten myöhemmin keväällä kokeillaan toisen kerran kanoja. Kalkkunoita laitetaan koneeseen sitten enemmän.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen että koneissa on yhteensä n.50 munaa mitkä ovat lähteneet kehittymään. Lisäksi yksi niistä vanhoista arakanoista on päättänyt alkaa hautomaan. Tämä kyseinen kanarouva on aikanaan hautonut sellaisia melkeen parinkymmenen tipun porukoita, nyt sillä on maltillisesti kymmenen munaa alla. Toiveena oli muutama tipu, jos niitä nyt pukkaa kymmenittäin niin sitten on ainakin tarpeeksi. Ei tule patakukoista puutetta.

Yllätysmuna osastolle sitten päästiin eilen. Haudonta kestää n. 20-23vrk, eli tipuja odoteltiin vasta parin viikon päähän. Aamusella kahvia juodessani ihmettelin outoa piippausta, kahvin jälkeen piippaus oli voimistunut sen verran että oli pakko mennä katsomaan. Ehdin itse jo miettimään erilaisia mielenterveyspuolen diagnooseja missä oireena on kuuloharhat.
Ei ollut harha. Koneessa palloili erittäin terhakka musta tipu ja muutamasta munasta päättelin että seuraa on tulossa pikapuoliin. Soitin vielä hätäpäissäni Mikolle ihmetelläkseni näinkin pikaista haudontaprosessia. Onhan tämä elämäntahti kiihtyymään päin ja monissa asioissa mennään pikakelauksella, mutta eikai nyt sentään viikossa alkoista tipuksi.

Päädyttiin siihen että on päässyt tapahtumaan pesänryöstö. Joku kanoista oli huomaamatta hautonut ja Mikko oli kerännyt pesästä puoleen matkaan haudotut munat ja lykännyt ne koneeseen. Hirveä tuuri että ne on päätynyt pesästä suoraan koneeseen, eikä jäänyt kuleksimaan pöydälle tai ehtineet kylmettyä matkalla. Nyt meillä on viisi tipua, yksi musta ja neljä keltaista. Musta kuoriutui vihreästä araucan munasta ja sillä taitaa olla vähän tupsuakin poskipäissä. Muista sitten aika näyttää että minkälaisia niistä tulee.

On näitä yllätystipuja putkahdellut joskus kanojen tai ankkojen alta mutta en olisi ikinä uskonut että vielä näinkin monen vuoden kokemuksella onnistutaan tössäröimään hautomakoneen kanssa näin että tipuja pukkaa miten sattuu.