Olenko muistanut mainita että mulla on jalka poikki.. tammikuu, sähkötön talo, yö, pyörätuoli, lapset.. ihan mieletön täyskäsi.
Vikailmoitusta sähköyhtiölle ja aamulla kuuden aikaan sieltä soitettiin ja luvattiin sähkäri markille tilannetta ihmettelemään. Sähköyhtiön tyypit epäilivät vian olevan syöttökaapelissa, se oli luonnollisesti maahan kaivettuna jäätikön alla. Eivät suostuneet tekemään mitään asian hyväksi, sanoivat että jos tilaan työn heiltä, he tulevat ehkä viikon päästä sen tekemään. En edes epäillyt, näiden toimesta vaihdettiin viime suvena yksi sähkötolppa tosta tontin rajalta, siinä meni niin monta päivää että en edes enää mieti miksi siirtomaksut ovat niin isoja..
Soitto paikalliselle sähköurakoitsijalle, reilu tunti puhelusta pihaan pölähti kaksin kappalein sähkäreitä jotka ryhtyivät asentamaan väliaikaista syöttökaapelia. Ihmettelin että saatiin lupa vetää johto pihan poikki suojaputkessa odottelemaan kevättä ja roudan sulamista. Kaikkineen oltiin 17h ilman sähköä, pakasteet eivät ehtineet sulaa eikä talo jäähtyä liikaa, kun sähköt saatiin pelaamaan, talossa oli 18c.
Emme ole kainuussa, ei ollut myrskyä eikä lumisadetta. Tilanne tuli siis ihan puun takaa. Se nyt sentään oli onni onnettomuudessa että tämä välikohtaus tuli nyt, ei esimerkiksi tuossa taannoin jouluaattona. Tuskin silloin olisi saanut hommaa korjattua näin nopeasti.
Tästä päästään takaisin siihen kotivaraan, vettä, ruokaa, polttopuuta ja kaikkea piisaa niin että tässä kyllä pärjäsi pitkään ilman sähköä, normaalioloissa siis. Tai siis eihän sähköittä kotivaran varassa eläminen ole normaalitilanne, tarkoitin sitä että normaalioloissa pystyn lämmittämään takkaa, pystyn tekemään ruoat ja keittämään kahvit risukeittimellä ja hakemaan veden kaivosta. Pyörätuolista käsin en esimerkiksi saa taloa lämmitettyä puulla, takka kun on alakerrassa ja kaikki muukin on hankalaa tai mahdotonta. Toisaalta eipä tällaiseen pysty oikein varautumaan muuten kuin huolehtimalla ettei koskaan ole kipeänä.
Tietysti jos olisi ollut pakkasta, eli olisi tiedetty että talo kylmenee liikaa ja on pakko lämmittää, Mikko olisi jäänyt pois töistä ja ollut kotona lämmittämässä. Oli ihan hyvä että tuli testattua tämäkin, ihminen selviää kyllä kaikenlaisesta sählingistä kun on vähän varautunut etukäteen. Ruokaa kaapeissa, vettä kanistereissa ja sellaiset ruoanlaittovälineet että sen haluamansa evään saa syöntivalmiiksi ilman sähköäkin. Puhelin on myös nykypäivänä yksi riesa, akku hupenee silmissä. Munkin kun tarvitsi niitä sähkäreitä soitella eikä esim. autossa lataaminen ollut vaihtoehto, niin alkoi vähän jännittämään akun kestävyys. Muistin kyllä jossain vaiheessa että meillä on niitä powerbankeja. Auto on kyllä täysin hyödytön kapine tässä tilanteessa, se seisoo jäisen mäen alla ja akkukin on luultavasti tyhjä, se on tönöttänyt samoilla sijoilla marraskuun alusta alkaen.
Klaara-myrskyn jälkeen ja nyt tämän episodin jäljiltä tuli juteltua muutaman kaverin kanssa aiheesta, yleinen mielipide oli vähän sen suuntainen että he eivät, eikä minunkaan olisi pitänyt lasten kanssa jäädä kotiin jotain pussikeittoja lämmittämään vaan olisi pitänyt lähteä johonkin evakkoon siksi aikaa kun torppa saadaan ehjättyä. Mulla ei käynyt edes mielessä lähteminen, ehkä sitä vaan on alkanut tottumaan tähän ajoittain epäkuntoiseen torppaan ja muutamaan muuttujaan.
Tulipahan tehtyä uusi stressitesti, kesäinen myrsky ja 27h ilman sähköjä oli ensimmäinen testi, siitä selvittiin aivan loistavasti ja nyt kokeiltiin lyhyempää aikaa mutta talvella ja jalattomana ja taas selvittiin. Isona musta tulee kunnon survivalisti.
Mitäs tästä opimme? kotivara vesineen, kynttilöineen ja fikkareineen kannattaa pitää kunnossa muutenkin kuin vain silloin kun on ennustettu myrskyä tai metri tolkulla lunta, koskaan ei oikeesti tiedä milloin on kotonaan motissa.
Klara-myrsky kun vei meiltä sähköt, oli Liljan 1v. synttärit ja saatiin juhlat pidettyä ilma sähköjäkin, nyt ei sentään tarvinnut juhlia järjestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti