Nostettiin kissa pöydälle, fikkaroitiin sen purukalusto. Ei näyttänyt kaksiselta. Ikä alkaa näkymään niissä homeisissa tyngissä. Pestiin sen hampaat, laastaroitiin Mikon kädet ja siirryttiin kokeellisen keittiön pariin. Purkkiruokaa, vähän vettä ja öljyä jatkeeksi ja sauvasekoittimella misulle oma smoothie. Voihan yrjö minkä näköistä lietettä, kissalle upposi niin hyvin että tästä smoothien valmistuksesta kissalle tuli nyt jokapäiväinen suoritus. En olisi ihan heti uskonut taas tätäkään päivää näkeväni.
Piti myös itseäni kiusatakseni aloittaa joka keväinen taimien kidutus. Tietysti siemenet ja purkit on mun uloittumattomissani varastossa, mutta aloittelen viilipurkeissa tomaatista (lidlin terttutomaatti) ja paprikasta kaivetuilla siemenillä. On liian kylmää ja liian pimeätä, liikaa eläimiä ja lapsia, taimien elinajanennuste on todella huono. Täytyy sitten keväämmällä, kunhan tästä pääsee kävelemään, laittaa kasvamaan ne mitä en aikonut kasvattaa ollenkaan tänä vuonna. Onhan se nyt kuitenkin kiva kokeilla taas miljoonaa eri lajiketta, kiduttaa niitä surkeita taimiparkoja palelemassa kuukausikaupalla. Hauskaahan se vaan on kun kaikki paikat tursuaa niitä taimia, sulloa ne sitten väkisin kasvihuoneeseen odottamaan josko tulis kesä ja aurinko.. hoivata niitä kiroillen koko kesä ja saada syksyllä työmäärään nähden ihan onneton sato.
Jalkakin pääsi ottamaan ensiaskeleensa, lipsahti keppi ja horjahdin kaiken painon kipeälle jalalle. Alkoi heti hahmottumaan jotta miksi kirurgi niin lämpimästi suositteli ottamaan kipulääkettä varsin tanakalla annostuksella ennen kun kokeilen astua sillä jalalla. Suorastaan jännittä jo ajatuskin kävelystä. Muuten jalka tuntuisi kuntoutuvan, nilkkakin liikkuu jo vähän. On ollut aika pitkä talvi potiessa jalkaa. Näen jo unia missä hoidan eläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti