Luonnollisesti kuusi piti kiinnittää myös kattoon. Parhaimpana suorituksena kissat sai kaadettua kuusen ensimmäisen kerran silloin kun lapset sitä vielä koristeli. Itkuhan siitä tuli. Nyt ne on jo tottuneet olohuoneessa kyljellään rötköttävään kuvatukseen.
Koska jouduttiin luopumaan oikeasta kuusesta, hankittiin korvaavaksi tuotteeksi muoviversio. Musta muovikuusi on itsessään jo niin kamala että se asettuu johonkin soivien jouluvalojen ja ylivuotisten joulutorttujen välimaastoon.kun kerran lähdettiin tälle herjaavalle linjalle, hankitaan sitten kerralla se kainkein mauttomin. Ei ollut kaupassa pinkkiä ja kimaltavaa, tyydyttiin valkoiseen ilman kimalteita. Mikälie turaus siinä kaupassa sattui kun kuviteltiin ostavamme hiukka pitempi malli. Kotona paketista paljastui hobittien kuusi.
Kun ottaa kuvat ihan läheltä, se näyttää kohtuulliselta ja lapset esittää hartaita ja kilttejä.
Oikeasti Lilja törmäilee siihen jatkuvasti (tahallaan, parasta on kun ne kimaltavat pallot sinkoilee pitkin olkkaria) tai sitten kissat kaataa sen. Nyt se on enimmäkseen kyljellään koska kukaan ei jaksa sitä enää nostella pystyyn.
Eikä sitä saa kattoon kiinni koska se on niin tynkä että se näyttää ihan hirtetyltä..
Että semmoista joulun taikaa meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti