ajatuksia omavaraisuudesta

Joskus joutuu miettimään omaa elämäntapaansa  vähän syvällisemminkin. Silloin kun yrittää saada aikaiseksi kivikovaan jankkosaveen uutta kasvimaata tai esikasvatuksessa olevat taimet kituu ikkunalaudalla lähes paleltuneina ja viikkoja ilman auringon pilkahdustakaan.Toisinaan taas alkaa miettimään asioita siinä kohtaa kun joku eläjä ihmettelee jotta miksi nähdä se kaikki vaiva kun kerran pottua saa kaupastakin.

Me emme koskaan ole päättäneet ryhtyä tavoittelemaan omavaraista elämää, siitä asiasta on itse asiassa alettu ääneen puhumaan meillä vasta tämän nykyisen hallituksen aikana. Syötävien kasvattaminen on alkanut ihan puhtaasti harrastuksena, ensin ne pari tomaattia ja muutama salaatinlehti.. siitä se sitten vähitellen on kasvanut. Tietohan lisää myös tuskaa, tietoisuus myrkkyjäämistä ruoassa ja halu vältellä lisäaineita ja loppuun prosessoituja elintarvikkeita. Halu tietää mitä syö, siitä se pyrkimys kohti omavaraisuutta on saanut alkunsa.

Alkuun oikeastaan tällä meidän puuhastelulla ei ollut edes nimeä, kunhan harrasteltiin ja kokeiltiin kaikkia juttuja. Jossain vaiheessa sitten tajuttiin että tällä meidän pyrkimyksellä on nimikin ja se nimi on omavaraisuus.

Miten ihmeessä se hallitus tähän sitten liittyy? no, näinä aikoina kun köyhien ruoskiminen on muotia, päättäjät kilpailee siitä, kuka kehtaa eniten kahmia omaan- ja uskonveljien taskuun ja niin edelleen, on alkanut kasvaa myös huoli huomisesta. Minä olen äitiyslomalla, mies ajaa hirmuista työmatkaa minkä polttoainekulut pelkästään ovat valtavat  ja lottomiljooniakaan ei ole varmaankaan tiedossa, alkaa houkuttamaan myös se säästö. Kyllä siinäkin jonkun pennin säästää kun ruokaa tarvitsee vähemmän kantaa kaupasta. Siinä kohtaa myös mikäli sinne kauppaan ei edes pääse, on varsin mukavaa jos syötävää löytyy omasta takaa. koska meillä myös eletään yhden ihmisen palkkatuloilla, tarkoittaa se melkoista katastrofia mikäli palkanmaksu syystä tai toisesta keskeytyy. Enää en luota siihen että suomessa valtio auttaisi hädässä, eikä meillä ole sellaista turvaverkkoakaan mikä auttaisi, siksi haluamme että ruokaa riittää. Vaikka tilillä ei olisi euroakaan, lapsille ei saa tulla nälkä.

Säästö on toki tässä meidän tapauksessa sellainen pitkän aikavälin juttu, vaatii muutaman roposen eläintilojen ja varastotilojen tekeminenkin vaikka mahdollimman edullisesti pyritäänkin kaikki tekemään. Helpompaa olisi jos olisi vanha maatila, niissä kun on ammoisina aikoina eletty varsin omavaraista elämää, on tarvittavat maakellarit ja navetat olemassa (jos ne on siis säilytetty ja pidetty kunnossa)

Ei tietenkään perunamaa ja porkkanapenkki kenestäkään omavaraista tee. Ne ovat hyvä alku, niistä olemme lähteneet vähitellen kasvattamaan omavaraisuusastettamme. Ensin kanoja, eli munat itse tuotettuina ja patakukkojen kasvatusta. Sitten kalkkunat ja ankat. Riistaa meillä syödään myös paljon. Meillä kummallakin on metsästyskortti mutta mies hoitaa kyllä noi metsästyshommat, ihan jo senkin takia kun toisen täytyy olla hoitamassa lapsia.

 Lihakanit oli mun mielestä luonnollinen jatkumo linnuille. Kanit ovat aiheuttaneet eniten ihmettelyä ystäväpiirissämme. On saatu eräänkin kerran perustella että miten me voimme syödä niitä söpöjä karvapalleroita. Samat ihmiset usein ihailee italialaista ruokakulttuuria, italian maaseutuväen tapaa kasvattaa itse kaikki kasviksensa, tehdä itse viininsä samalla kun hellalla porisee raguu.. mikä on tehty omalla takapihalla kasvaneesta lihakanista. Mutta se on eri, se on hienoa kun sitä tehdään jossain muualla kuin hämäläisen savipellon reunalla.

Lihasta puhuttaessa yleensä ensimmäisenä mieleen tulee lehmä ja possu. Kesäpossuja on mietitty, niille olisi tilatkin jo valmiina. Possut hankitaan jos jostain löytyy. Sikaruton takia ilmeisesti tehotuotantotilat eivät enää myy possuja.

Lehmä sitten taas on perinteinen omavaraistalouden eläin, siitä saa maitoa ja siitä saa sitten paljon lihaakin. Me emme hanki lehmää, me hukkuisimme siihen maitomäärään jos lypsävän hankkisi ja lihaksi kasvattamisessa taas hyötysuhde on hirmuisen huono. Vasikka maksaa jo ihan oikeeta rahaa ja ostoruoalla sellaisen kasvattaminen ei millään matikalla kannata, tulee melkoisesti kilohintaa sille lihalle.

Hevosia meillä on, ne eivät vaan liity tähän omavaraisharrasteluun juurikaan. Hevoset ovat mun ja lasten harrastuskavereita. Suomenhevosta on ajatus alkaa opettaa työhommiin kunhan varsa on vierotettu, eli Ilona liittyy toivottavasti tulevaisuudessa omavaraispuuhasteluun. On kyllä mietitty teurashevosen hankintaa ja se hankitaankin jos jostain tulee vastaan toinen arkkupakastin.

Lampaita meillä on ollut aikaisemmin ja niitä on syötykin. kesällä on tarkoitus hankkia lammas ja pari vuohta, haluaisin lypsävän vuohen juustonvalmistusta varten.

Mutta onhan omavaraisuus muutakin kuin ruokaa, siinä se sitten meneekin hankalammaksi. Siksi pitäydymme toistaiseksi pyrkimään omavaraisuuteen lähinnä ruoan suhteen.

Ensin lämpö, meillä on öljylämmitys eikä mahdollisuutta puulämmitykseen. Puulämmitykseen vaihtaminen olisi järkevä investointi mikäli olisi omaa metsää. Tässä ei ole eikä osteta, seuraavassa paikassa on, se on ihan ehdoton. Leivinuuni ja mahdollisuus lämmittää sekä pirtti että käyttövesi puulla. Lämmön suhteen olemme kaikkea muuta kuin omavaraisia ja tulemme olemaankin niin kauan kuin tässä asumme.

Myöskään vaatteiden ja muiden hilkkeiden suhteen emme ole omavaraisia, en vaan koe mielekkääksi pakottaa teini-ikää lähestyvää neitokaista pukeutumaan äitin lampaanvillasta kutomaan poppanaan ei varmaan tarvitse avata tätä asiaa enempää. Sillä saralla kulutus pyritään pitämään muuten vain järkevässä mitassa. Pikkulasten vaatteet ovat likipitäen kaikki kierrätyskamaa eikä aikuisetkaan tarvitse jatkuvasti uusia käärinliinoja.

sitten joskus kun lapset ovat omillaan, voidaan tehdä isompia muutoksia. Meille kahdestaan riittäisi ihan hyvin pihasauna ja ulkovessa mutta nyt lasten takia pitäydytään näissä tietyissä mukavuuksissa.