Makkaratehdas

Törmäsin mummon vanhaan lihamyllyyn ja siitä se idea sitten taas lähti. Eihän makkaran tekeminen varmaankaan vaikeeta ole.. Ei se kyllä ollutkaan, isoin homma oli suolen hankinta. Urpona juoksin pitkin turuja ja toreja kyselemässä. Parhaan vastauksen tarjoili jättimarketin jättilihatiskin myyjä, matami purskahti nauruun ja kysyi että mitä ihmettä sian suolista tehdään. Kehoitin kysymään pomoltaan.

Suoli löytyikin ihan naapurista, Liha Merosen omasta myymälästä. Hyviä vinkkejä tuli kaupan päälle. Ihan mieletön paikka. 

Ankaran googletuksen jälkeen tavoitteeksi muotoutui mustamakkara ja riistamakkara. 

Mustamakkara on edullinen harjoittelukappale ja aivan törkeän hyvää. 

Riistamakkara ei ole edullinen harjoittelumakkara jos emmeet hakee kaupasta mutta meillä on pakkasessa vielä sen verran lintuja että lähdettiin lähestymään aihetta jauhamalla silavan sekaan allia ja haapanaa. Jatkeeksi tavallista sika-nautaa. 

Rujon näköistä touhua tuo silavan jauhaminen.. 

Riistamakkaran nesteenä käytin viikolla syödyn hanhipadan lientä (perus juures-punkku-pekoni pohjainen keitos) ja silavaa laitettiin vähän turhan ujosti massaan. Ei se kuivaa ollut, mutta ehkä vähän turhan lihaisa jauhokyrsään tottuneelle. Täytyy jatkaa testejä. Hyvää oli kyllä. 

Meillä ei turhaan hifistelty vehkeillä (tyhmiä kun oltiin), askarreltiin ammattimainen massanpursotusvälineistö siideripullosta ja pursotinpussista. Oli hivenen työstämistä survoa paksuhkoa massaa sellaisen kyhäelmän läpi suoleen. Verimakkaraan se toimi ihan loistavasti. 

Mustamakkara oli helppo. Googlen tarjoamat reseptit oli kaikki liki samoja. Tein niin kuin käskettiin ja homma onnistui. Lopputulos maistui siltä miltä pitikin. Joskin kyseinen pökäle oli historian epäesteettisin kuvattava. 

Naminami. 

On se nätti. Voihan yrjö sentään. 

Vaikka meillä lapset ovat tottuneet syömään itse kasvatettuja eläimiä ja ovat nähneet verta ja suolenpätkiä, olin ihan sata varma siitä ettei ne suostu näitä syömään nähtyään sen viehättävän performanssin kun äiti lotraa verellä ja tunkee massaa suoleen. Olin väärässä, yllättäen nämä tekeleet upposivat niin hyvin että jatkan kokeiluja. Pursotusvälineistön kehittely ihan ekana. Materiaali, eli silava ja suoli on todella halpaa. Lihapuolta varioin sen mukaan mitä tarjolla (eli pakkasessa tai teurastusvuorossa) on, eli kalkkunaa, ankkaa, kania, fasaania tai sitten riistaa. 

Mustaamakkaraa teen tulevaisuudessakin ihan samalla ohjeella.