Ehkä se kesä sieltä tulee.

Toivottavasti kesästä tulisi parempi kuin edellisestä. Taimet alkaa olla jo niin isoja etten niitä viitsisi enää montaa viikkoa pitää sisällä. 

Linnutkin viihtyisi varmasti paremmin ulkona ja olisihan se ihan kiva jos hevoset voisi laiduntaa ilman loimia ja kaatosadetta. 

Laitoin ihan kokeilumielessä vähän valkosipulia kasvamaan.

Tai siis Eppu ja Danny laittoi. 

Kalkkunat ovat olleet häiritsevän aktiivisia pihatalkoissa. Kaiken haravoidun ne levittää ja kaikkialla ne on edessä. 

Toisaalta hyvä että edes joku on aktiivinen sillä osastolla. Mun tekeminen alkaa olla kiukuttelevan selän kanssa niin hidasta että mitään kovin näkyvää ei juurikaan synny. 

Yritän nyt kuitenkin. Kesällä olis tarkoitus laittaa talo myyntiin. Näillä myyntiajoilla ei onneksi tule kiire pakkaamisen kanssa. 

Ankkoja ja askartelua.

Hautomakoneesta kuoriutuu ihan urakalla nyt ankanpoikia. Ne on kyllä ehdottomasti mun suosikkeja, räpylät ja lättänokka on sympaattisempia kuin kanantipujen jalat ja nokat. 

Koneessa on vilkkuva punainen valo, kuvat vaihtelee surkeista kammottaviin. Tuossa söhryssä on ihan vastakuoriutunut kalkkunantipu. Pienet munat ovat fasaaninmunia. 

Ankat myöskin leimaantuvat nopeasti ihmisiin ja ovat sen takia seurallisempia (eli kerjäävät hyvin tehokkaasti ja avoimesti)

Tällä kertaa suurin osa kuoriutuneista on enemmän keltaisia, mikä on myös erittäin toivottua kun aikaisemmat poikueet ovat olleet enemmän mustia. 

Toivotaan aikaista ja lämmintä kevättä että sais näitä lintuja ulkoilemaan. Alkaa olemaan ahdasta sisällä. Tietysti kohta näitä voi laittaa myyntiinkin. 

Lähipäivinä pitäisi vielä kuoriutua fasaanitipuja, jos onnistuvat. Fasaaneilla ja kalkkunoilla on aika surkeat onnistumisprosentit verrattuna ankkoihin ja kanoihin. 

Löysin varastosta pakallisen pellavakangasta minkä olemassa olon olin täysin unohtanut. Piti sitten alkaa leikkimään tekstiiliväreillä. Pääsuunnittelijana toimi Eppu pöllöaskarteluineen. 

Opiskelua.

Reippaasti heti aamusta tälläsin itseni kylille, tarkoituksena käydä kirjastossa. Tein valtavan esityön, kartoitin kirjaston sijainnin ja otin selvää kirjastokortin saamiseen vaadittavista toimenpiteistä. Minulla on vantaalta 90-luvun alussa hankittu kirjastokortti mikä sekin on hukassa, eikä sen väliä kun ei sillä täällä mitään tee. 

Olin hetken aivan varma että kirjastokortin hankkiminen on passin tai aseen hallussapitoluvan tasoinen temppurata kuvineen, psykologeineen ja haastatteluineen. Ei ollut. 

Eli reippaasti vaan tuumasta toimeen ja kärsä kohti kirjastoa. Etsin kirjastosta oppimateriaalit, kiltti kirjastotäti teki minulle kirjastokortin ja homma selvä. Kaupan kautta kotiin. 

Kotona olikin sitten kaikkea tärkeetä. 

Ihan tuli pakottava tarve saada grissinejä rosmariinilla ja maldonilla. Niitä oli sitten pakko tehdä heti. 

Melkoisen huono otos. 

Sitten pitikin jo laittaa ruokaa, hoitaa eläimet, katsoa aussi master chef.. Mitä niitä nyt oli. 

Pikkupojan vetäytyessä iltatoimiin minä vetäydyin eläinten pariin. 

Yritin seurustella fasaanien kanssa. Fasaanit ei olleet seurustelutuulella, ei ne kyllä koskaan ole. 

Lopetin lintuparkojen hätyyttelyn ja siirryin lampaiden iloksi. Eivät arvostaneet seuraani (tulin ilman herkkuja), eivätkä varsinkaan ymmärtäneet selfieiden päälle. 

Kauniita otoksia. 

Marja-Liisa täyttää nyt keväällä 11 vuotta ja kaunistuu vaan vanhetessaan. Aina se on näyttänyt kävelevältä kompostilta mutta viime vuosina jotenkin vielä enemmän. 

Aikani lampaiden kanssa turattuani en enää pystynyt selittämään itselleni enempää välttelyä. 

Nyt on pakko ryhtyä opiskelemaan. 

Tutkimusmatkailua jauhokaapissa.

Keräilen jauhokaappiin mittavia kokoelmia pussinpohjia. Suunnitelmissa on ollut inventaarion tekeminen kaappiin mutta lykkäsin sitä liian pitkään.. Nimittäin Eppu päätti ryhtyä tuumasta toimeen. 

Ei ihan toivotulla tavalla kyllä edennyt Epun hommat. Maurimäyräkoirakin sai leivityksen.  

Siivouksen jälkeen oli vaan tartuttava toimeen ja leivottava ne jäljelle jääneet pussinpohjat. 

Kaapissa lymyili ruisleipäainespussukka, missä lienee mielenhäiriössä hankittu. Kokeilin siitä tehdä ruisleivän, ihan kelvollinen pikaruisleipä siitä tuli mutta teen tulevaisuudessakin oikealla juurella ja pitkän kaavan mukaan. 

Vaalea leipä oli kokoelma kaikkia mahdollisia jauhoja. 

Jauhokaapista löytyi myös purkillinen maitotiivistettä mistä päätin samalla sotkulla tehdä keksejä. Tällä kertaa taikinaan lykkäsin kaakaojauhetta, appelsiinin kuorta ja mehua. Pikkupoika reipasteli taikinasta pienellä tähtimuotilla keksejä. 

Hämmentävän jouluisilta näyttää mutta kohtahan se joulukin taas tulee. 

Tulihan siivottua, leivottua, sotkettua ja taas siivottua. 

Blinejä ja fiaskoja.

Tänään taas sarjassamme päivä paratiisissa, pikkupoika sai heti aamusta ison vaihteen silmään ja kaikessa uhmakkuudessaan tärveli isosiskon baby lips-kokoelman, akvaarion ja muutaman muun kohteen. sillä aikaa kun siivosin näitä tuhoja niin Eppu marinoi kyökin lattian sitruunatiivisteellä. Tuli suursiivottua sitten koko murju. 

Mennyt vähän kotipainotteiseksi nyt tämä oleminen kun auto on yllättäen taas telakalla. Onneksi tässä omissa nurkissakin riittää puuhaa, joku käänsi lumisateen päälle ja lumitöitä on nyt riittänyt viikon tarpeiksi. Tomaatteja olen taas kylvänyt nii jotta piisaa ja lopun joutavan ajan oon töpeksinyt kyökissä.

Ruokalista on ollut varsin slaavilaisvaikutteinen. Stroganoffia, pelmenejä ja kaalipiirakkaa lämmittelynä ja nyt sitten uusi aluevaltaus blinit! Jostain syystä en ole niitä aikaisemmin saanut tehtyä mutta oli niin hyvää että ihan varmasti ne jää ruokalistalle. Nyt niitä syötiin kaappien ja pakkasen tyhjennyshengessä mädin, smetanan ja savustetun kilohailin kanssa mutta ensi kerralla ainakin savulohta täytyy saada lisäksi. 

Ponit ei saa herkkuja, ponit laihduttaa ja joutuvat tyytymään havuihin.. Aina ei mee tasan. 

Meillä on taas paikat pullollaan tipusia. Ankkalapset pääsee säännöllisesti tekemään ankkajuttuja vaikka ankkalampi on jäässä. 

Olen kattellut vuokrattavia taloja virosta. Ihan pikkusen kuumottelis, tässähän isoin ongelma on tämän nykyisen myynti. Tässä markkinatilanteessa kun myyntiaika voi olla ihan tolkuttoman pitkä, kahden päällekkäisen asuntolainan maksaminen tai ottaminen on jo ajatuksena karmiva niin vilahtipa mieleen sellainen että kaikkeahan ei tarvitse omistaa. Vuokraaminen voisi olla hyvä ratkaisu. Löysinkin unelmatalon, vapautuisi syyskuussa.. Pitäisi vaan uskaltaa tarttua tilaisuuteen. 

Leivontaa.

Seuraavassa talossa on leivinuuni, siitä en suostu tinkimään. Vietettiin tänään vapaapäivää leipoen Epun kanssa. Järkky sotku ja kökköä tehdä karjalanpiirakoita sähköuunissa, ne karjikset kun mun mielestä kuuluu paistaa leivinuunissa, samoin kuin ruisleipä. Tähän taloon ei leivinuunia tule. Kustannuskysymys sekin, jos tähän olisi tarkoitus jäädä hamaan hautaan saakka niin tilanne olisi varmasti eri. 

No kuitenkin saatiin hukattua hivenen elähtäneet sitruunat kekseihin. Tuli hetkeksi palkintoäitifiilikset kun pöydällä on purkillinen itse tehtyjä keksejä. Hetki meni nopeasti ohi, liian nopeasti aloin miettimään jotta miksi näitä keksejä en saa aikaiseksi tehdä useammin. 

Luomuruokosokeria, omia munia, luomusitruunaa ja yllättävän vähän jauhoja. Ei eekoodeja eikä muutakaan kamalan myrkyllistä ja todella hyviä. Piilotin loput että huomisellekin jäisi edes pari. 

Karjalanpiirakat taas on sitä ihan perushuttua meillä. Aamu-, ilta- ja välipalat on kaikkein helpoin hoitaa mielikuvituksekkaasti sämpylöillä tai karjiksilla. Riisipuurosta meillä tykkää kaikki ja sitä kun keittää reilusti niin piirakat tulee vähän siinä kylkiäisenä. Viimeisen viikon aikana oon tainnut tehdä noita ehkä 150kpl. Teen aina pikkupiirakoita, tapojeni orja. 

Täytyy kyllä joku päivä ottaa taikinajuuri sulamaan ja ryhtyä sotkemaan ruisleipien kanssa. 

Myötä- ja vastatuulta.

Myötätuulessa on aurinko mikä saa kaiken tuntumaan vähemmän tahmealta. Auringosta villiintyneenä lykkäsin lisää siementä multiin. Ties mistä villiintynyt pikkupuutarhuri tärveli kylvökset sekunnissa. 

Saatoin vähän hermostua. 

Linturintamalla on myös kevät, ankanpoikia on kuoriutunut kuusi ja sais tulla vielä lisää. Mikäli oikeen muistan, niin koneessa taitaa olla nyt kalkkunoita hautumassa. Fasaanien kanssa onkin taas ihmettelemistä, siellä se kukko sitkaasti hautoo, sillä on parikymmentä munaa alla. Jännä nähdä jotta onnistuuko kukon haudonnat. 

Kesäksi on suunnitteilla lihakanien hankintaa. Ajatuksena kasvattaa taas vähän lisää omavaraisuusastetta. Kunhan kevät tulee niin täytyy askarrella tiloja jäneksille. 

Kasvimaatakin täytyis laajentaa ja muutama muu homma puuhastella. Ei tule tylsää. 

Tehokasta viikonloppua.

Paprikat on laitettu itämään, jos edes puolet onnistuu niin hukutaan niihin taimiin. Kokeeksi laitoin paria kirsikkatomaattiakin, ajattelin kokeilla ulkokasvatusta niille. Paitsi jos kesä on samalainen kuin viime "kesä", voi taimet kantaa suoraan kompostiin. 

Kissojen takia kasvattelen näitä häkeissä. 

Ruokarintamalla ei ole tapahtunut oikeen muuta uutta kuin viilinvalmistusta. Senkin voisi laittaa lainausmerkkeihin, siinä kun on valmistusta tuskin nimeksikään. Kippoon laitoin reilut lusikalliset viiliä siemeneksi, maitoa päälle ja jätetään tekeytymään. Hyvää ja helppoa, pitäisi vaan muistaa useammin tehdä. 

Ei mikään erityisen kuvauksellinen kokonaisuus. 

Aasinsiltana kuvauksellisempaan toimivat kuitenkin. Nimittäin tänään aamiaisella sattui nätit värit lautaselle. Ehkä tää lähestyvä viljelyfiaskokausi saa katsomaan noita hedelmiä jotenkin enemmän sillä silmällä..

Talvipuuhia

Ennen vesisadetta ja jäätikköä ehdittiin harrastaa muitakin talvilajeja kuin torpan lämmitystä. 

Pulkkailu on parasta, sitä pystyy näppärästi harrastamaan tässä omassa pihassa ja koska lämpömittarinlukemat olivat varsin kohtuullisia niin tottahan ankat ja kalkkunat liittyivät seuraan. 

Tylsäähän se yksin olisi. 

Ankat sai perheenlisäystä, pikkuankka ei päässyt pulkkamäkeen vaan kasvattelee itseään tehotipujen kanssa lämpimässä. 

Onhan muuten hassu tenava toi Eppu. Laitoin mäenlaskun jälkeen kaakaota, suklaata, vaahtokarkkeja ja minttutikku reseptillä. Pojan mielestä hedelmät on parempia kuin tollaset suklaaherkut. Epun mielestä kaikki muu paitsi korvapuustit ja hedelmät on turhia herkkuja. En valita. 

Tottahan tässä onnelassa on ollut taas vastatuultakin. Mikäs sen parempaa kuin lumi-räntämyrsky, pimeys, kiire töihin ja keskelle ei yhtään mitään mutkaan hajonnut auto. Kiire loppui siihen, ärsytys jatkuu edelleen. Nyt meillä on käytössä yksi auto ja rikkinäinen kippo seisoo pihapuun alla odottelemassa korjausaikaa. Vika vaikuttaa ennakkotietojen perusteella työläältä ja kalliilta. Kuinkas muutenkaan. 

Siinä se nakottaa. Mokoma rutku. Mä niin mieleni pahoitin. 

Sen sijaan taidan nostattaa mielialaa siemen ja multahankinnoilla, paprikoita voisi alkaa vähitellen laittaa itämään, tomaatteja ehkä kanssa ja ja ja...

Kauhiasti pakkasta.

Mitäs meillä tehdään kun mittarissa möllöttää -28,5? Vastaus on että mahdollisimman vähän. Enimmäkseen keskitytään pitämään murjua ja elikoiden vesiä sulana. Ei yhtään hullumpaa kun kylppäriremppa valmistui, olis saattanu alkaa hermoa kirveltää telttasauna ja suihkukonttiratkaisu. 

Yllättäen murju piti lämpönsä ja jopa vesiputket sulina. Meidän skeidapumppaamo oli myös kylän ainoa mikä ei jäätynyt (vielä). Maurimäyräkoiran ja Robinrusselin pakkasrajat paukkuivat jo siinä parinkympin tuntumassa. Koirat keskittyvät pitämään sänkyä lämpimänä, enimmäkseen ne nukkuu mutta noin kerran tunnissa tarttee painia petivaatteet tärviölle. 

Isompitenava huvitteli meikkaamalla pikkuveljen. Nättiä. 

Aika hillitysti onneksi. 

Kissojen pakkaspäivien vietto ei eroa mitenkään niiden muiden päivien vietosta. Unessa ovat ja mahdollisimman lämpimässä. 

Tänään päivällä oli onneksi vähän vähemmän kalsa, vaan -14. Sovittelin pikkuEpulle sukset jalkaan, ei löytynyt sopivia tiluksilta joten vähän tämmösellä reilummalla kasvuvaralla mentiin. Tuskin haittaa kun ei luntakaan ole kuin vähän väriksi. 

Huomenna luistelemaan, ne rensselit on sentään sopivan kokoiset. 

Holotna

Lykkäs talven. Mittarissa -15, eihän se nyt suomen talvessa ihan älyttömästi ole mutta näin yllättäen tuntuu aika rapsakalta. Vuosikin vaihtui, hurjat bakkanaalit meillä taas. Syötiin uusia perunoita pakkasesta ja hummeria, iltasella lompsittiin naapuriin kaffelle. Pari rakettia taivaalle ja saunan kautta nukkumaan. 

Tuli tottakai ne klassiset pari muuttujaakin, Paavoponi kotiutui yllättäen isolta kirkolta, sen kuskin nilkka joutui törmäykseen jäisen maan kanssa. Avomurtuma parsittiin mittavalla määrällä titaania ja Paavo siirrettiin tänne. 

Poneja ei tunnu haittaavan. 

Hauska seurata näitä meidän kissoja, nyt kun on kylmä niin ne kaksi kissaa jotka normaalisti vähän käy kääntymässä pihalla pysyy tiiviisti sisällä. Kaikki kissat vaan makaa, en käsitä että miten mikään elukka jaksaa maata vuorokaudet läpeensä. Nämä kyllä jaksaa. 

Tai no, en tiedä onko näiden seuraaminen nyt varsinaisesti hauskaa. Vähän sama kun seurais maalin kuivumista. 

Joulukukat ovat yllättäen vielä hengissä, ehkä ne on sillä samalla säästöliekillä kun kissat.