Nimittäin nämä meidän elukat ja pikkujäbä. Nyt on se hetki päivästä kun mun pitäisi toimia, tarttis laittaa pyykit kuivumaan, siivota pupujen häkki, saada ruoka tulille ja mitä näitä muita harjoitteita täältä työleiriltä löytyy päivittäin toteutettaviksi. Niitä juttuja joiden tekeminen on vaan biljoona kertaa iisimpää silloin kun pikkujäbä on siestalla. Tekemisen sijaan jään istumaan paikoilleni ja päiväunia kaivaten nuokun onneni ohi tässä penkillä. Talo on aivan hiljanen, elukat sammui samalla aikataululla pikkujäbän kanssa, aurinko paistaa ja mä vaan nuokun.
Mä en voi mennä päikkäreille, en siksi että pelkäisin niiden pyykkien puolesta vaan siksi että mun tuurilla pikkujäbä herää niin että mä olen ehtinut nukkua ehkä vartin. Liian lyhyet päikkärit tekee loppupäivästä aivan infernaalista painajaista.
Nyt vaan tää homma on jotenkin luisunut siihen pisteeseen että hommaa riittää 07-23.00 väliselle ajalle enemmän kuin tarpeeksi, tallissa käyn vielä viimeiset heinät heittämässä puolen yön aikaan (mies käy klo 05 heittämässä aamuheinät) ja herätyskello kertoo järjestään joka ilta että herätykseen on aikaa 5 tuntia ja joitain minuutteja. elukat ja pikkujäbä pitää huolen siitä että ainoa hiljainen hetki päivässä on se niiden päikkärihetki.
Se päikkäri hetki päättyi nyt. Kivaa! pikkujäbä pääsee ripustamaan pyykkejä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti