urotekoja

Tarvitsin pari kopiota, ei kuulosta sinänsä työläältä mutta meidän onnelan monitoimilaitteen muste loppui jo joitain vuosia sitten. Silloin kun harrastin vielä palkkatöissä käyntiä niin sain näppärästi kopiointi ja tulostustarpeet hoidettua siinä samalla. Nyt niiden muutaman mitättömän aanelosen takia tarvitsee nähdä aivan kohtuuton vaiva. Tuskanhiki alkaa valua siinä kohtaa kun mieleen hiipii se karu tosiseikka että mies on alkanut matkustaa työpaikalleen biojäteastialla, vaikka mä siitä autosta aina niin rumasti puhun niin biojäteastiassa on kuitenkin etunsa, se on jatkuvasti liikenteessä, mikä tarkoittaa sitä että se on tankattu, akussa on potkua, se ei ole jäätynyt osaksi ikiroutaa, siinä on jarrut ja se on kuitenkin suht tuore, mikä takia sillä matkustelu on kuitenkin nautinnollisempaa kuin tuolla ajoneuvo beellä.

Ajoneuvo bee on se ässä hihassa, auto joka hankittiin siksi että jos sattuu tarviimaan. Mä tarvitsen nyt aika vähän autoa ja on melko turha hankkia pihaan seisomaan jotain kunnollista (lue kallista) autoa, noiden uudempien kippojen kanssa taitaa olla vähän ongelmallistakin se ettei niitä jatkuvasti käytetä. Uudemman kun hylkää pakkaseen seisomaan, ennen juhannusta on turha edes haaveilla sen käynnistämisestä. Tän ikäneito nissanin korjaa kuka tahasa kädellinen nippusiteillä ja jesarilla, sen auton minkä mä tahtoisin korjauksesta huolehtii (tai siis korjauksen delegoinnista haalaripukuiselle) se kauluspaitavillatakkihenkilö marmoritiskin takana. Nippusiteet ja jesari tulee kuitenkin taloudellisemmaksi kun auton vierailut biliassa.

No joo, ei siinä sitten muuta kun tuumasta toimeen. Avaimen takia järjestettiin suuretsinnät, pikkujäbän penkki työllä ja tuskalla tuli siirretyksi toiseen autoon, mies viritteli kaukaa viisaana aamulla klo 5 erinnäisiä latureita ja lämmittimiä ettei mun hyvin lyhyt pinna käynnistymättömien autojen suhteen aiheuta mitään taloudellista katastrofia. Mies on kyllä alkanut viime vuosina osoittamaan loistavia kriisin hallinnallisia taitoja, se on myös selkeesti oppinut tuntemaan akkansa. Mähän olin jo päättänyt että jos kippo ei pelitä niin mä voin sen ilman sen suurempia perusteluja toimittaa paalaamoon ja hankkia (volvon)mukulakivimaasturin tilalle.

Koska talvi nyt tulikin takaisin jouduin myös etsimään valtavat määrät villalumppua pikkujäbän lämmikkeeksi, itselleni jouduin etsimään vähän vähemmän eläimelle haisevat toppareleet. Sitten tietysti ne kopioitavat paperit ja se käsilaukku ja se kreikkalais-roomalainen painimatsi että pikkujäbä on tamineissa ja turvaistuimen vöissä. Hirvee duuni, oli jo aivan loppu tässä kohtaa.

Kopiokoneet ovat hitaita, ihan helvetin hitaita. Pikkujäbä sen sijaan ei ole, eikä opettajainhuoneita ole suunniteltu menninkäisille jotka eivät tottele vielä peruskäskyjä (istu, maahan, paikka). Ne toppavaatteet, hidas kopiokone ja sylissä rempoileva toppavaatteisiin puettu löysä ja valuva pikkujäbä...huaaah.

Koko tämä sirkus maanantaina ennen puoltapäivää saa mut harkitsemaan vahvasti musteen hankkimista.

Hankkimisesta tulikin mieleen että palkitsin itseni tästä suorituksesta tilaamalla ponille uutta vaatetta ja lisäsuojuksia jalkoihin (teinihepan kanssa klinikoilla ramppaaminen on käynyt niin kalliiksi ettei se saa mitään uutta, sairastakoon määrärahoillaan), fiksuna tilasin ne kamat suoraan kotiovelle, se olikin huikeat +5€ toimituskuluihin. Mutta vitonen on halpa hinta siitä että mun ei tarvitse lähteä sinne postiin kanniskelemaan loimilaatikoita ja pikkujäbää. Postiin on myös täällä peräkylällä niin tolkuttoman pitkä matka että on halvempaa tilata kamat suoraan kotiin kuin ajella halvalla bensalla pitkin kyliä.

mihinkään mitenkään liittymättä mutta olihan sievät leipätikut, nimen omaan oli, mä söin sitten ne kaikki.

 ja kissa söi ruusut.

Voi olla että ihan tässä lähitulevaisuudessa revittelen ja kirjoitan sitten lisää kun on jotain järkevää kirjoitettavaa tai edes joku idea ohuesta punaisesta langasta..