Ihanan seesteinen lauantai.. ja muuta hunajaista.

Facebook on sellainen joka aiheuttaa mussa hirvittäviä pistoksia ja omantunnon tuskia. Superäitien lauantaiaamujen päivitykset.. On herätty aamuyöllä laittamaan perheelle aamiaista, lapset hymyilee ja mies on pulkkamäessä niiden nappuloiden kanssa (mä en vaan tajua et miten ne samat nappulat voi samaan aikaan pulkkailla, syödä onnellisena aamiaista, askarrella jotain tosi kaunista ja luovaa ja laulaa virsiä) sitten lähdetään yhdessä hiihtoretkelle, ikeaan, hoploppiin ja etelänlomalle.. niin ja tehdään se suursiivous siihen ennestään täysin steriiliin kotiin. Ei meillä, voisin tietysti kokeilla päivittää eiliset pullat ja leivät (jotka leivoin päivällä, silloin kun pikkujäbä veti siestaa, en aamuyöllä) ja väittää että nykersin ne ennen kuin muut heräsi.

Viikon treenasin ja fiilistelin ponin kanssa super hyvällä kentällä, aurinko paistoi ja kevättä pukkas. Tänään mä sitten heräsin ja joku oli pilannut kaiken. Läpsykkäät lunta tulvillaan tepastelin aamutalliin sitä vee alkuista suomenkielen käytetyintä sanaa hokien. Mietin jotta pitäisikö raahata poniini maneesille vai pysyä pirtissä kiukuttelemassa. Kentällä ei siis voi ratsastaa koska lumi ja sen alla oleva sula hiekka tekee aivan tuhannen päiväset klunssit kavioihin, saa ne hevosen jalat rikki vähemmälläkin vaivalla.

Muita elämänlaatua edistäviä seikkoja on vesikatko, ilmoittamaton sellainen. Mihinkäs sitä nyt vettä tarttis näin keskellä lauantaipäivää ja multitalentti pikkujäbä joka oppi avaamaan lapsiportin. Ihmettelen vaan että kenelle noi rakennelmat on suunnattu jos pikkujäbä 1vee ja 6kuukautta sellasen oppii avaamaan, toi nappula ei siis oikeasti ole mikään poikkeuksellisen fiksu yksilö, vaan sellanen pikkuisen puuhakas..

Onneks sitä lunta ei ihan noin paljoa ole, marttyrin kruunua kiillottaakseni käytän vanhoja kuvia.

Ai mutta enhän mä edes pystyisi tekemään suursiivousta tai muuta sellaista aikuisten lauantaipäivien askaretta kun sitä vettä ei tosiaan tule. hyvä!