Nättinä taas

Hevoseni, tuo kävelevä lumppukasa. Mikäli se toipuu niin että siitä on eläjäksi voisin vaikka revitellä ja ostaa sille uusia loimia. Raukka on joutunu pukeutumaan perintökäärinliinoihin kun sille pukkasi kasvukauden ja se kasvoi omista loimistaan ulos. Hävettää vähän kun se töröttää tossa tarhassa riekaleet hulmuten.

Jänekset

Noniin, nyt on rauha palannut onnelaan ainakin osittain. Kalkkunat muutti väljemmille vesille eli isoon häkkiin autotalliin. Kalkkunaton kylppäri on luksusta.

Kalkkunoiden kanssa samassa saapumiserässä tiluksille rantautui huomattavasti sympaattisempi porukka, jänekset pekka, sauli ja antonio. Onhan ne nyt söpömpiä kun ne kluk klukit.

ei ne kalkkunat sittenkään ollu paha..

Mä jo luulin että ne kalkkunat kylppärissä olis tarpeks takaiskua yhelle kadotetulle sielulle. Ei ollu..

Huomattavan massiivisen henkisen- ja taloudellisen- ja ajankäytöllisen takaiskun aiheutti kantasuomalainen teinihevonen. Ostin sen jossain hetkellisessä mielenhäiriössä jo ennen sen syntymää. Olen sitä nyt neljävuotta paaponut kuin kukkaa kämmenellä, investoinut siihen euron jos toisenkin eläinlääkärikulujen ja ajo-opetuksen muodossa, totuttanut sen ratsastajaan liki suoraan synnytyssalista päästyäni ja murtuneen käden ehjäydyttyä ja ja ja. Ensin se pirulainen kasvoi jättiläiseksi (itsehän olen kääpiö) ja sitten se teloi itsensä, löytyi jännevamma ja se jopa parani. Syksyllä hevonen alkoi oireilemaan ja talvella se paheni, nyt on juostu klinikoilla ja henkiparantajilla, uhrattu vuohi ja kultaharkkoja. Eilen vihdoi paikallistettiin vika; selkäjänne sökönä ja ristiluu rutussa. Ennuste ei erityisen juhlava. Teini sai syksyyn armonaikaa ja sitten katsotaan, kesä kuntoutetaan ja laidunnetaan. Se on siis kaatunut katon kautta ympäri silloin viime keväänä, silloin se jalkakin hajosi, tää selkäbonus vaan putkahti viiveellä. Että voi vitun vitun vittu sanon minä.

Onhan se nätti.

Jotain iloistakin, ainakin sellaista semipositiivista on. NE KENGÄT! ne ei ole kadonneet tulliin, enkä ole joutunut ryöstön kohteeksi vaan ne on matkalla tänne. Onneksi ehdin maksaa ne ennen kuin tuo kavioeläin järjesti näitä uusia lisäkustannuksia, olisin kuitenkin saituuksissani jättänyt kengät ostamatta. Mä jo niin nään ne mun jalassa.

kalkkunat kylppärissä

Mä niin tiesin tän! onnelassa alkoi alamäki ja varsin jyrkkä sellainen. Mies lähti eilen hakemaan paria uutta tipua kanalaan, ihan viattomasti ja vihellellen poistui tiluksilta ja lupasi palata ajoissa että pääsen lähtemään keskitysleirille (eli hassun hauskaan nimeltä mainitsemattomaan lapsille suunnattuun liikkumispaikkaan) ilman pikkujäbää. Onneksi pikkujäbä on liian pieni älytäkseen vaatia pääsyä mukaan, näin välihuomautuksena todettakoon..

No tulihan se takasin sieltä mutta niin viimetipassa etten oikeen ehtinyt kartottaa tilannetta. Uusien tipujen lisäksi se roudasi pirtin nurkkaan muutaman pupun (vetosi siihen että tyttäremme on vonkunut jänistä tai marsua ja jänesten omistaja lähes pakotti miehen ottamaan nää talttahampaat völjyyn, jepjep). Jänekset on Pekka, Antonio ja Sauli, ihan ok ja tyttökin hajosi riemusta pähkinöiksi. Noh sitten päästiin kliimaksiin, viimeinen loota biojäteastian peräloosterista kantoon ja kylppäriin. Lootasta paljastui kolme melko harmittoman oloista siivekästä jotka mies esitteli viiriäisiksi. No ei siinä, kahviteltiin siinä viihdekeskuksessa akkain kanssa ja oikeen onnittelin itteäni kun miehellä ei riittänyt rohkeus uhmata mun ehdotonta eitä koskien kalkkunoiden hankintaa vaikka niitäkin siellä olisi kuulema ollut tarjolla.. ja vitut! illalla mies tunnusti sitten alahuuli väpättäen ettei ne mitään viiriäisiä ole vaan niitä perkeleen kalkkunoita, niitä kerrostalon kokoisia thanksgivingkalkkunoita, petoja suoraan saatanasta. Epäilen että seuraavaksi meidän leppoisaan lemmikkikatraaseen liittyy ehkä alligaattoreita tmv. mukavaa.

Koska ne kalkkunat on vielä lapsia niin ne asuu kylppärissä, mä oon nyt jo hiestä märkänä kun tiedän että mä joudun siirtämään ne pedot pois sieltä päästäkseni suorittamaan puhdistautumisriittiä sinne. mä pelkään kalkkunoita ihan kuollakseni.

Aloitettiin tyttöjen kanssa uusi perinne, kiitospäivän vietto. Toivon että ko. juhlapäivää vietetään ihan tässä lähipäivinä niin ei tarvitse pitkään elää tässä kauhun tasapainossa, itselläni ei ole vielä ollut tarpeeksi rohkeutta googlettaa koska sitä kalkkunaa syödään.

kenkädraama tiivistyy

Mä tein ihan mielettömän löydöksen ja ihan uuden aluevaltauksen. Mä niin mieleni pahoitin tässä taannoin kun kenkiä etsiessäni törmäsin siihen ikävään faktaan ettei täältä kotosuomesta vaan saa aikuisille suunnattuja kenkiä koossa 34 tai 35. Onneksi kiinasta saa! nyt mun vaan tarvii viikko kaupalla ootella selkä hiessä saapuuko mun tilaukseni ikinä tänne pohjolan perukoille. Mikäli tähtien asennot ja feng shuit on kohillaan ja kamat ei katoa tulliin tai avaruuteen vaan mulle saapuu pari uutta ja törkeen kivaa kenkäparia ja jos homma menee oikeen putkeen niin mä oon taivaassa (ja konkurssissa koska mun vaan on pakko saada ne kaikki miljoonat minikengät mitä siellä on tyrkyllä)ja mun kaikki kenkähuolet on taputeltu. Tää vaan on just niin sitä että miten pidetään hullu jännityksessä.. saanko kengät vai menetinkö vaan rahat.

Nyt vaan on planeetat ollu niin monella rintamalla kohillaan että alkaa jo vähän jännittää että loppuko tää mukavuus kohta. Saatiin keittiöremppa tusattua pienillä kustannuksilla, ilman henkilö- ja materiaalivahinkoja ja lopputuloksesta tuli kaikkia tyydyttävä. Ponieläin pelittää paremmin kun edes mahdollista. Pikkujäbä ehjäytyi rutosta ja nukkuu yönsä. Isompi on petrannut koulunsa kanssa ja saa varsin päteviä koenumeroita ja ja ja. Teinihevonen on ainoa murhe ja huoli. Käysä mikä käysä, epätoivoisena kyörään sen kohta taas toiselle klinikalle jos vaikka vika löytyisi, pahoin pelkään että taas lopputulos on sama kuin polttais ne sataset nuotiolla tossa pihalla.

Koira alligaattoripuvussa

Sarjassamme kuinka tappaa aikaa. Koska pikkujäbä on taudissa, tulee aika vähän pitkäksi kun uloskaan ei pääse. Tylsyyteen on hyvä ratkaisu pukea koira lasten alligaattoripukuun. Ihan kipeen näköistä kun toi pyrstö heiluu edes takas koiran kävellessä. Paavo on onneks melko tottunut tälläseen puuhasteluun.