Meidän tilukset sijaitsevat eteläisessä Päijät-Hämeessä, pikkukylässä jossa kaikki tuntee kaikki. Mikäli et ole ihan varma mitä itsellesi kuuluu, kysy naapurilta, se kyllä tietää. Tällä hetkellä mun elämä on aika pitkälti keskittynyt tähän kyseiseen pikkukylään ja kotinurkkiin. Ruokakuntaan kuuluu rakas puolisoni, se tarttui matkaan jo teinivuosilta. Lapsia on kolme, vuosimalleja 2004, 2012 ja 2016. Miehen kanssa muutettiin isolta kirkolta tänne landelle reilu vuosikymmen sitten parikymppisinä kakaroina. Muuttoautoon pakattiin kaksi hevosta ja kolme koiraa, sitten niitä elukoita onkin vuosien saatossa ilmaantunut muutama lisää.
Minä olen ihan tavallinen keski-ikää lähestyvä puuhastelija, en ole superhyvä missään mutta yritän oppia. Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Olen myös vähän (tai paljon) psykoottinen lisäaineiden ja ympäristömyrkkyjen ja kaiken teollisen eineshässäkän suhteen ja siksi teen mahdollisimman ison osan kaikesta meidän safkasta itse alusta asti. Kiitos vanhan talon ja lisääntyvän eläinmäärän, meillä myös tehdään ajoittain remonttihommia Meidän rempat eivät ole isolla rahalla ostettuja marmoritasoja tai kullattuja hanoja, tehään itse, pienellä rahlla ja mahdollisimman paljon vanhaa kierrättäen. välillä onnistutaan ja välillä ei.
Pitkän aikavälin suunnitelmiin kuuluu pyrkiä mahdollisimman omavaraiseen elämään. Omavaraisuusastetta nostetaan hissuksiin ja mahdollisuuksien mukaan. Kasvatetaan itse mahdollisimman paljon ruokaa, sekä kasviksia että lihaa.
Tämä ei ole vanha maatila vaan ihan tavallinen omakotitalo. Peltoa on laidunmaiden verran ja kaikki ulkorakennukset (eli vanhat navetat, aitat, kellarit jne.) puuttuvat, se tarkoittaa sitä että omavaraisuusasteen nostaminen on välillä melko haastavaa tai vaatii kekseliäisyyttä (ja rahaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti