Sivut

lauantai 6. tammikuuta 2024

Suuntana omavaraisempi elämä 2024 -Tammikuu

 Tämä postaus on osa omavaraistelevien bloggareiden yhteispostaussarjaa. Kiitos Sadulle (http://tsajut.fi/) ja Heikille (https://www.korkeala.fi/) koko tämän systeemin luotsaamisesta vuodesta toiseen.

Muiden teksteihin pääset käsiksi tämän postauksen lopusta löytyvien linkkien kautta

Jouduin ihan tarkastamaan historiasta että koska tämä blogi on viimeksi päivittynyt, siitä on melko kauan, suorastaan hävettävän kauan. On ollut vähän muuttujia, töitä ja talokin paloi tässä välissä. Väillä ei ole mukamas ehtinyt tai sitten vaan jaksanut kirjoitella, välillä taas ei ole ollut inspiraatiota. Tätäkin postausta edelsi aivan järkyttävä saaga että sain edes koneen päälle. Koira vähän maistoi laturin piuhaa, kolmannesta kaupasta löytyi sitten käypänen johto millä sai läppäriin hönkää. Kolme kauppaa ja lähes 200km ajoa, no nyt pitäisi sujua.

Koska edellisestä on tovi vierähtänyt, tästä https://majalevo.blogspot.com/p/mina.html pääset kurkkaamaan kuka minä olen, tiivistetysti olemme tuikitavallinen lapsiperhe Päijät-Hämeestä, vanhin lapsi on jo aikuinen ja pieninkin aloitti jo koulunsa. Elämiä on sekä harrastuksena että omavaraistelun näkökulmasta jos jonkinlaista. Toki niillä ei_niin_tuotantoeläimillä on tärkeä roolinsa kokonaisuudessa, hevoset tuottavat elintärkeitä lannoitteita kasvimaille, labradorinnoutajat joutuvat syksyisin siirtymään sohvalta metsästyshommiin ja kissoilla on oma tonttinsa jyrsijöiden torjunnassa. Lehmiä on kolme, vuohia ja lampaita kumpaisiakin pieni lauma, mangalitzoja, eli villasikoja on kaksikko nimeltä Laila ja Leila ja lintusia löytyy kanoja, ankkoja, hanhia ja kalkkunoita. kesällä työllistävät kasvimaat ja kasvihuoneet missä vuodesta ja tuurista riippuen kasvaa enempi tai vähempi syötävää.

No mutta sitten asiaan. Uusi vuosi on taas alkanut ja kaikki omavaraisteluun liittyvät suunnitelmat on hiottu huippuunsa excelillä, ruutupaperilla ja siemeninventaarioilla, paitsi mullahan ei taaskaan ole muuta kuin lootallinen siemeniä ja vakaa aikomus kylvää tosi harkiten ja maltillisesti. aloitin paprikoilla, joista olen jo monta vuotta ajatellut etten laita ollenkaan ja chileillä, mitä laitan ihan tosi vähän koska meillä chilien kulutus on aika vähäistä. Viime vuonna oli sama suunnitelma ja lopulta niitä oli kuitenkin aivan liikaa. Kylvin sitten tänä vuonna varuiksi vielä vähän enemmän.

Syksyllä kylvin jotain kukkia ja porkkanaa, porkkanasta tosin en enää ole aivan varma että mihin sitä kylvin. Keväällä on ajatus laittaa syötävien lisäksi myös kukkia enemmän kuin ne kehäkukat ja krassit mitä olen nakellut sinne ja tänne. Siinä oikeastaan ainoa uudistus tai lisäys tälle vuodelle. Tässä on siis nyt se hyvin suunniteltu startti tähän kasvukauteen.

Tämä salaa hiipinyt kiinnostus kukkia kohtaan saattaa olla jotain keski-iän kriisiä, mutta naamioin sen monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Tällä tontilla olen nyt yrittänyt ja erehtynyt niin monta vuotta että, alkaa olemaan jo tietynlainen rutiini ja ajatus siitä mitä kannattaa kasvattaa missäkin. Tiedän (ja nykyään jopa muistan) ne kohdat mihin halla hyökkää helpoiten, tiedän missä kohdin tuuli silppuaa kurpitsoiden varret ja tiedän mihin karanneet vuohet ensimmäisenä iskee herkuttelemaan. Omat suosikkilajikkeetkin ovat suurimmalta osalta samoja vuodesta toiseen, eli homman pitäisi olla täydellisesti hallinnassa ja kaiken onnistua suorastaan timanttisesti, mikähän siinäkin sitten lienee kun koskaan tämä ei tunnu toteutuvan. Saattaa liittyä siihen huonoon suunnitteluun (toivon että muiden teksteistä bongaan tähän suunnitteluun työkalun mitä minäkin opin käyttämään) ja tietysti siihenkin että viimevuosina on ollut toinen toistaan haastavampia säitä ja muita olosuhteita (työkiireet ja se tulipalo). tuo säähommeli on myös sellainen mihin täytyy panostaa tällä kasvukaudella todella huolella, eli ottaa lajikevalinnoissa ja kasvupaikoissa huomioon se että lunta tulee todennäköisesti vielä juhannuksena, heti niiden muutaman kuukauden kestäneiden myrskytuulien ja helteiden jälkeen, juhannukselta alkaa metriset kinokset sulamaan tulviksi ja voin vain huokaillen seurata vierestä kun se yksi ja ainoa itänyt nauris ajelehtii tulvavedessä naatti lerpattaen. Eikö olekin taas mieltäylentävää optimismia havaittavissa.

Viime vuosi oli melkoinen katastrofi vähän jokaisella rintamalla. Yritin toki esikasvattaa kaikkea vanhaan malliin, toteutus vaan oli vähän vaativa talossa mikä oli ensimmäisiä kylvöjä tehdessä purettuna rungolleen. Ainoa tila mihin pystyi purkkeja ja valon lykkäämään oli varastossa, vähän kylmässä ja pimeässä sellaisessa. Taimet oli sen näköiset etten edes itse uskonut niiden tuottavan yhtään mitään, eikä tainnut uskoa se sähkömieskään joka lopulta sai tyrmättyä koko epätoivoisen taimikasvattamon jollain johtokelalla. Se loputon kuivuus ja sitten loppumaton vesisade sai aikaan ennätyshuonon sadon niilläkin joita ei teurastettu esikasvatusvaiheessa vaan kylvettiin suoraan maahan. Jotain kasvoi, mutta ei mitään millä kannattaisi kehuskelemaan alkaa. Ainoastaan se että hommiin oli niin hyvä rutiini, pelasti edes vähän
Koska näillä tiluksilla on jokaiselle kasvukaudelle joku oma muuttujansa, on tänäkin vuonna. Tämä meidän paikka on nimittäin myynnissä (https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/orimattila/17779003), mutta koska maailmantilanne on mitä on, en pidätä henkeäni ostajaa odottaessani ja jatkan niinkuin ennenkin kasvimaiden ja muun olemisen suhteen. Tai oikeastaan en ihan samalla lailla, yhtään uutta kasvihuonetta en nimittäin meinaa enää tänne hankkia..
Tälle kasvukaudelle suurimmat tavoitteeni liittyvät yllättäen suunnitteluun, nyt ei tarvitse enää ryhtyä mihinkään massiiviseen uusien kasvimaiden perustuksiin tai kasvihuoneen kasaamiseen, eikä tässä samalla ole käynnillänsä talon remonttia, evakkomökkeilyä eikä tarvitse kalustaa yhtä taloa eikä hankkia uutta irtaimistoa menetetyn tilalle, vaan on oikeasti aikaa ja innostusta näihin omavaraisteluhommiin. Suunnitelmana on hyödyntää kaikki se kertynyt osaaminen ja rutiini. Toiveena olisi että hyvällä suunnittelulla välttäisi kaiken ylimääräisen koheltamisen ja saisi hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla kaikki olemassa olevat kasvihuoneet ja kasvimaat.

Pitäisi laittaa oikein paperille ylös mitä (ja milloin) laitan mihinkin, suunnitella kumppanuuskasvit, suunnitella jopa tomaattien sijoittelut kasvihuoneissa (en usko kyllä itsekään tämän toteutumiseen, etenkin kun tomaateista häviää lajikelaput jo esikasvatusvaiheessa). Nyt kun vielä on käytössä hyvin kompostoitunutta lantaa yli oman tarpeen, panostan siihen että sitä hyödynnän maksimaallisesti. 

Meinasin muistuttaa itseäni siitä että, kasvatan vain lajikkeita mitkä olen todennut hyväksi enkä kylvä mitään kokeeksi, mutta taidan silti kylvää, huonon makuisille kurkuille ja muille virheliikkeille on kyllä tällä tontilla oma käyttäjäkuntansa.

Muuttosuunnitelmien takia eläinmäärää ei ole tarkoitus ainakaan lisätä, tai jos lisätään niin se on ihan vain muutama lisäankka tuholaistorjuntaan. Mä olen muutenkin alkanut hurahtaa kokoajan enemmän permakultturijuttuihin ja kokonaisuuksiin, se on ihan parasta tässä omasssakin puuhastelussa kun lannoitteet ja tuholaistorjunta tulee joiltain osin samassa paketissa. 


Maidontuotanto jäi tauolle tulipalon takia, kaikki astiat, mukaanlukien juustomuotit ja sellaiset meni palossa ja tietysti kun asuu itse toisaalla evakossa niin tuntui kaikkein helpoimmalta laittaa lypsikit umpeen. Lypsyhommiin on kyllä tarkoitus palata, ei välttämättä enää tällä tilalla mutta seuraavassa sitten taas.

Ja ne kukat, niitä täytyy olla monimuotoisuuden ja keski-iän takia. Loppukesästä puen kukkamekon ja olkihatun (täytyy muistaa ostaa) ja kirmailen pitkin kukkapenkkejäni poimimassa kimppukaupalla kaikkia ihanuuksia ja täytän talon ihanilla kukka-asetelmilla (mitä en osaa tehdä) ja koirat ja kissat voivat sitten kilpailla että kuka saa eniten kaatoja niistä maljakoista.

Muiden tekstit löytyvät täältä:

Kasvuvyöhyke 1

 

kasvuvyöhyke 2 




 

Kasvuvyöhyke 3




 


Kasvuvyöhyke 4 

kasvuvyöhyke 6

kasvuvyöhyke 7