Kuulumisia ja kuvapläjäys

Kesä on mennyt niin lujaa etten tahdo perässä ehtiä. Koneesta hajosi laturi reilu kuukausi sitten, sekin kyllä korjaantui vaan aika on mennyt kaikkeen muuhun. Toisaalta olen myös ihan tarkoituksella keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi netissä notkumiseen. Puhelintakin kannan mukana nykyään vähän laiskanpuoleisesti. Menee kesä haaskuulle härveleiden parissa, nyt kun ei ole enää päiväunia nukkuvia lapsiakaan, ei tule sitä pakollista taukoa keskelle päivääkään.

Hevoset ja lehmät viettävät aikaansa laitumella, Hilkka-vasikka välillä lipsahtaa aitalangoista kylille, varsin harmitonta se tosin on koska noi lehmät ovat taipuvaisia pysymään aina riittävän lähellä ruokaämpäreitä ja muutenkin tulevat aina paikalle kun niitä nimeltä kutsuu, tai ei kutsu, tulevat kuitenkin. Ne on sellainen kiva seurusteluryhmä joka saapuu aina paarmoineen paikalle vaikkei tahtoisi, tosin nopeuttavat esimerkiksi aitojen alustojen niittoa huomattavasti ötököineen.

Niittämisestä tulikin mieleen, saatoin ihan pikkusen laiminlyödä esimerkiksi marjapuskien alustoja. Tai siis ihan totuuden nimissä, koko se alue missä noita puskia on, on ollut täysin hoitamaton ryteikkö koko kesän.. No nyt kun alkaa marjat kypsymään, on mennyt paripäivää niitellessä. Ihan jopa veistelin heinäseipään että sain kaiken sen nokkosen ja horsman kyllästämän heinikon tupattua johonkin odottelemaan päätymistään vuohien eväiksi. Lapset ovat ihan innoissaan, ne jaksavat seistä tuntikausia syömässä marjoja, ihan sama onko mustaa vai punaista viinimarjaa tai melkein kypsää karviaista, kaikki maistuu. marjoja näyttää tulevan tänä kesänä niin paljon että alkaa jo vähän jännittää että mitä niille kaikille tekee, mehua ja hilloa nyt ainakin.

Kaikki paikat puskee jotain kasvustoa, myös ratsastuskenttä. Laitumelta leviää voikukkaa, sitä nyt yritetään lanaamalla saada pidettyä kurissa.. voisihan ne tietysti myrkyttääkin mutta sitä nyt kuitenkin yritetään vielä välttää. Kentällä kun on vain yksi käyttäjä, käy helposti niin että pääsee metsittymään, mullakaan kun ei oikeen ole aikaa tuntikausia joka päivä tuota kentänpintaa kuluttaa, olen kyllä yrittänyt, nyt kun jalka kestää jo ihan kivasti ratsastamista, olen aktiivisesti kuntouttanut sekä pulleaa ponia että vetelää kuskia. Täällä on ollut valtavasti hyttysiä, näverkutiaisia sekä kattavasti paarmoja minikokoisista sellaisiin punatulkun kokoisiin, oikeastaan ainoa aika jolloin voi ratsastaa menettämättä järkeään, on iltamyöhä tai vesisade.

Sitten tottakai ne jutut mitkä toistuu aina alkukesästä. Tipuja on tullut ihan mukavasti, kanojahan meidän ei pitänyt haudottaa ollenkaan kun viime kesänä "uudistettiin" kanaporukka hyväksi.. vaan minkki kun kävi kylässä niin oli pakko ryhtyä tipuntekoon. Minkin hyökkäyksestä selvisi muutama hämäläinen, pari sekulia ja kaksi teharia. Niiden lisäksi nyt on kuukauden ikäiset ayam cemanit ja araucat. Hanhetkin sai aikaiseksi neljä tipua. Yllättäen kalkkunat eivät, samoin riikinkukot. Kalkkunoita sitten ostettiin tipuina neljä lisää. Luulen että jossain vaiheessa täytyy aloittaa yt neuvottelut kalkkunoiden kanssa.

Mikon kanssa vähän sukupuolitunnistettiin kaneja. Oli keväällä joku sählinki noiden kanssa kun lapset vähän järjesteli häkkien "kuka on mikäkin"-lappuja, sen lisäksi laitettiin osa isoon karsinaan ja sitä ja tätä, minkä seurauksena ei oltu ihan varmoja enää mistään. No, järjesteltiin sitten pupuja ja laitettiin sopivia pariskuntia yhteen ja osa laitettiin ulkotarhaan. Nyt on jo kolme urosta tehnyt poikaset, että ihan kivasti meni meidän sukupuolitunnistukset. Eipä se nyt mikää maailman suurin katastrofi ole, mutta olipahan taas amatöörimäistä puuhastelua.

Kaikkeen tähän kun yhdistää uhamikäisen pikkuprinsessan ja isommat lomalaiset, menee päivät joutusasti riitoja ratkoessa ja neidille mekkoja ja lettinauhoja vaihtaessa. Mulla alkaa tursuamaan prinsessamekot ja röyhelöt korvista. Onhan se tietysti hyvä että edes joku tässä porukassa on tyylikäs.

Horsmatkin pääsi taas vähän yllättäen pukkaamaan kukkaan. Niistä tein samaa mehua ja hyytelöä kuin ennenkin, eli ei mitään uutta auringon alla. Kesässä on kyllä parasta kun ruokahuolto toimii niin sujuvasti ihan vaan rikkaruohoilla, tähän porukkaan uppoaa marjojen lisäksi myös loputtomasti nokkoskeittoa ja nokkoslettuja.

Odottelen syksyä jo ohuesti jännittyneenä, sitten kun rospuutto taas tulee niin silloihan on ihan loputtomasti aikaa kaikelle puuhastelulle.. laitoin pellavaa kasvamaan, lampaiden villoja on vielä vaikka ja kuinka jäljellä. Äidillä on rukki ja jopa taito käyttää sitä, rukki on kuulema muuttamassa meille. Voi apua, luulen että matka omiin lankoihin on pitkä ja kivinen.